Foto: Heidi Vaarala

25 vuotta dialogia: haastattelussa Joachim Böger

Joachim Böger on opettanut suomalaisia saksanopiskelijoita lähes 40 vuotta, ja hänellä on suomalais-saksalainen perhe. Vastikään Böger on alkanut kirjoittaa saksankielistä blogia, jossa hän jakaa kokemuksiaan Suomesta. Bögeriä haastatteli Christoph Scheike.

Dosentti Joachim Böger on kotoisin Hannoverista, mutta on ehtinyt elää Suomessa jo noin 40 vuotta. Siellä Böger perusti myös perheen ja asuu nykyisin Jyväskylässä. Haastattelussa Böger kertoo, miten saksalaisuus ja suomalaisuus ovat vaikuttaneet häneen ja miten ne näkyvät hänen elämässään.

Miten päädyit tekemisiin Suomi-instituutin kanssa?

Tunsin instituutin ensimmäisen johtajan, professori Ahti Jäntin, jo Jyväskylän yliopistosta. Työskentelin saksan kielen laitoksella, jonka johtajana hän tuolloin toimi. Lisäksi 1990-luvun puolessa välissä Keski-Suomen Liitto vieraili Berliinissä, jolloin tutustuimme Suomen Saksan-instituuttiin ja sen toimintaan.

Vuodesta 2000 lähtien tein vuosittain viikon mittaisen opintomatkan Berliiniin ja Potsdamiin opiskelijoideni kanssa. Lisäksi viimeisinä vuosina meillä oli tapana pitää Suomen Saksan-instituutissa opiskelutuokioita. Minusta oli mielenkiintoista esitellä tuo ”suomalaissaareke” keskellä saksalaista ympäristöä. Sisustus henkii suomalaisuutta ja lisäksi insituutissa järjestetään näyttelyitä ja tapahtumia yhteistyössä suomalaisten taiteilijoiden kanssa.

Millaisia kokemuksia sinulla on suomalaisesta työelämästä?

Yleisesti ottaen erittäin hyviä. Olen aina ollut tekemisissä motivoituneiden saksanopiskelijoiden kanssa. Niinpä olen voinut keskittyä sisällölliseen työhön. Työilmapiiri yliopistolla on alusta alkaen ollut suvaitsevainen ja kansainvälinen.

Opin suomea 80-luvun alussa nopeasti, joten pystyin vaivatta työskentelemään saksan kielen laitoksella järjestelytehtävissä ja sitä kautta integroitumaan nopeasti. Minulle konkretisoitui sanonta ”Kielitaito avaa oven yhteiskuntaan”. Minusta oli hyvin hauskaa tehdä yhteistyötä yliopiston historian tiedekunnan sekä Jyväskylän kauppakorkeakoulun kanssa.  Näin sen ikään kuin tukevan saksan oppiainetta ja kieltä.

Mikä saa sinut tuntemaan vielä 40:n Suomessa vietetyn vuoden jälkeen, että olet kotoisin Saksasta?

Varmasti puheessani kuuluu saksalainen korostus, ja niinpä ventovieraat kysyvät minulta esimerkiksi saunassa, mistä olen kotoisin. Joskus se hieman ärsyttää, mutta sillä saa avattua keskustelun. Tervehtiessä saksalaiset tykkäävät puristaa kättä, mitä joskus kaipaan täällä Suomessa. Lisäksi Suomessa ei saa tuoreita sämpylöitä joka kadun kulmasta.

Saksalaisena olen huomannut, että suomalaisilla on läheisempi suhde koskemattomaan luontoon. Monet suomalaiset käyvät marjastamassa, sienestämässä tai pilkillä. Yleisesti ottaen pidän siitä, että talvella lunta sataa takuuvarmasti. Kevät kuitenkin koittaa aivan liian myöhään ja huhtikuussa käyn aika ajoin kärsimättömäksi. Kesä ja valoisat yöt ovat kuitenkin yhä eksoottinen ja upea kokemus.

Alkuvaikeuksien jälkeen olen tottunut erinomaisesti siihen, että elokuvissa ja televisiossa suositaan tekstityksiä dubbauksen sijaan. Pidän myös siitä itsestäänselvyydestä, että naiset ovat kokonaisvaltaisemmin mukana työelämässä.

Tuleeko saksalais–suomalaisessa perhe-elämässä vastaan tiettyjä väärinkäsityksiä?

Vaikka pohjoissaksalainen ja suomalainen elämäntapa ovat hyvin samankaltaisia, erot nousevat esiin aina yksityiskohdissa. Sen vuoksi olen ehdottomasti sitä mieltä, että perheessä on tärkeää käyttää molempia kieliä sujuvasti rinta rinnan. Monikulttuurisissa parisuhteissa ja perheissä on puhuttava enemmän pienistä eroista, joista yksikielisissä perheissä ei ole tarvetta puhua.

On myös tärkeää hyväksyä se, että molemmat osapuolet haluavat vierailla omassa kotimaassaan tai asua siellä pidemmän aikaa. Me olemme esimerkiksi asuneet yhteisestä neljästäkymmenestä vuodesta kuusi Saksassa. Näin lapset ovat tutustuneet monin tavoin saksalaiseen elämäntapaan ja kieleen – päiväkodissa, koulussa sekä sukulaisten ja ystävien kanssa.

Onko käsityksesi Saksasta jotenkin muuttunut neljänkymmenen vuoden aikana?

Monen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen tottuu katsomaan asioita ”ulkopuolelta”. Jos aiemmin olen kritisoinut voimakkaasti tiettyjä sisäpoliittisia ja yhteiskunnallisia asioita, nykyään olen maltillisempi ja vertaan ensin, miltä tilanne näyttää muissa maissa. Suurta ihmetystä edelleen herättää päiväkotipaikkojen puute Saksassa. Asiasta on keskusteltu jo vuosia, mutta kyseessä on edelleen suuri ongelma. Lisäksi korkeampi elintaso ei välttämättä tuo onnea. Tämä todettiin maaliskuussa 2019, kun YK:n onnellisuusraportin mukaan Suomi luokiteltiin maailman onnellisimmaksi valtioksi. Koen elämän Saksassa yleensä stressaavammaksi; ehkäpä ihmiset liikkuvat vähemmän luonnossa.

Olet myös työskennellyt muun muassa Goethe-instituutissa. Millainen merkitys kansallisilla kulttuuri-instituuteilla mielestäsi on?

Kulttuuri-instituutit ovat tärkeitä, sillä ne toimivat paikallisväestölle ikkunoina vieraaseen kulttuuriin sekä ulkomaalaisille kotisatamana vierauden keskellä. Tällainen kokemus minulla jäi esimerkiksi vierailusta silloiseen Suomen tiedeinstituuttiin Damaskoksessa. Toisin kuin Suomen Saksan-instituutti Berliinissä, Goethe-instituutti pyrkii ensisijaisesti levittämään kieltä, mutta kielet välittävät myös kulttuuria ja elintapoja.

Olet hiljattain alkanut kirjoittaa Jyväskylä saksalaisen silmin –blogia visitjyvaskyla.fi-sivustolla. Miten kaikki alkoi?

Olin jo aikaisemmin tehnyt käännöksiä Visit Jyväskylälle, joten oli helppoa alkaa kirjoittaa omia tekstejä saksankieliselle yleisölle. Valitsen itse blogini aiheet ja luonnollisesti kerron kokemuksistani Suomesta 40 vuoden ajalta. Tekstit siis heijastelevat myös omaa elämääni, ja toivonkin, että voin nostaa esille lukijoita kiinnostavia yksityiskohtia Suomesta.

 

Jyväskylä mit deutschen Augen: Joachim Bögerin blogi

 

Joachim Böger opiskeli 1970-luvulla germanistiikkaa, yleistä kielitiedettä ja fennougristiikkaa Göttingenin yliopistossa. Ensimmäistä kertaa hän astui Suomen maankamaralle vuonna 1973, kun hän oli vaellusretkellä, joka teki häneen suuren vaikutuksen. Vuodesta 1981 Böger työskenteli saksan kielen lehtorina Jyväskylän yliopistossa ja oli myös mukana laatimassa Saksa-Suomi-suursanakirjaa. Böger jäi eläkkeelle vuonna 2018.

 

 

Käännös: Pauli Orava

——————————————–

Suomen Saksan-instituutti täyttää 25 vuotta syksyllä 2019. Instituutti avattiin syyskuun lopulla 1994 ensimmäisenä suomalaisena kulttuuri-instituuttina saksankielisessä Euroopassa. Näiden 25 vuoden aikana keskeistä instituutin toiminnassa on ollut dialogi suomalaisten sekä paikallisten kumppaneiden välillä Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Tätä dialogia ovat vuosien varrella edistäneet myös useat henkilöt, jotka ovat sitoutuneet maiden väliseen kulttuurivaihtoon instituutin nimissä. #25JahreDialog-blogisarjamme antaa tänä vuonna puheenvuoron osalle näistä henkilöistä.

Christoph Scheike studiert Fennistik und English Studies an der Universität zu Köln. Zurzeit ist er als Praktikant am Finnland-Institut in Deutschland tätig.

Christoph Scheike opiskelee suomen ja englannin kieltä Kölnin yliopistossa. Hän toimii parhaillaan harjoittelijana Suomen Saksan-instituutissa.