Ritva Röminger-Czako. Foto: privat

25JahreDialog: Haastattelussa kuraattori Ritva Röminger-Czako

Taidehistorioitsija Ritva Röminger-Czako on erityisesti suomalaiseen nykytaiteeseen keskittyvä kuraattori, joka on vaikuttanut Bonnista käsin jo useita vuosia.

Röminger-Czako toimi pitkään Saksalais-Suomalaisen seuran näyttelyasiantuntijana sekä oli vuoteen 2018 asti myös Suomen Saksan-instituutin neuvottelukunnan jäsen. Kielin kaupungingalleriassa on esillä 26. toukokuuta saakka Röminger-Czakon kuratoima näyttely An der Nordkante, jossa tarkastellaan maalaus- ja valokuvataiteen, kuvanveiston ja videoinstallaatioiden keinoin ihmisen eri rooleja elämässä ja yhteiskunnassa.

Mikä oli ensimmäinen kosketuksesi saksankieliseen Eurooppaan ja alueen taidekenttään?

Olen opiskellut Bonnissa, jossa on yksi Saksan parhaista nykytaiteen museoista. Sain jo ennen valmistumistani mahdollisuuden työskennellä siellä erilaisissa projekteissa ja tutustuin silloin sekä saksalaiseen että kansainväliseen sodanjälkeiseen taiteeseen.

Kuinka monta suomalaisen taiteen näyttelyä olet jo kuratoinut – pysytkö enää laskuissa mukana?

En todellakaan osaa sanoa, mutta joka tapauksessa yhteensä yli 100. Luvussa on mukana myös taidekäsityötä ja muotoilua.

Miten koet urasi kuraattorina muuttuneen tai kehittyneen vuosien aikana? Miten näet henkilökohtaisen kehityksesi suhteessa taidekentän yleisempiin muutoksiin?

Olen seurannut hyvin intensiivisesti sekä kansainvälisen että suomalaisen taiteen kehittymistä käymällä säännöllisesti näyttelyissä ja lukemalla alan tärkeitä julkaisuja. Kansaivälisesti ”must” ovat suuret näyttelyt kuten Venetsian biennaali ja Kasselin Documenta, ja merkittävät taidemessut ennen kaikkea Art Cologne ja Art Basel. Myös Suomessa olen pyrkinyt  pysymään ajan hermolla: vierailen säännöllisesti gallerioissa ja taiteilijoiden luona seuraten heidän kehitystään sekä kuulostelen myös, mitä taidekouluissa tapahtuu.

Sekä Suomessa että muualla on tapahtunut taiteen voimakas globalisaatio. Samat taiteelliset kysymykset askarruttavat tekijöitä kaikkialla. Kansalliset rajat ovat murtuneet. Tällä hetkellä tuntuu, että alueelliset ominaispiirteet alkavat kuitenkin taas kiinnostaa – kaiken globalisaation keskellä. Kun kaikki yhdenmukaistuu, aletaan taas etsiä aluellisia ominaispiirteitä. Ja niitähän löytyy tänäkin päivänä.

Kerro muutamasta erityisen mieleen painuneesta kuratoimastasi näyttelystä?

Ensimmäinen todella suuri näyttely oli  Unbekanntes Abenteuer vuonna 1997 Karlsruhessa. Mukana olivat muun muassa Eija-Liisa Ahtila, Esko Männikkö ja Maaria Wirkkala, ja kyseessä oli tietääkseni ensimmäinen laaja suomalaisen nykytaiteen katselmus Saksassa. Näyttely oli esillä myös Kielissä ja Rostockissa. Tästä näyttelystä alkoi yhteistyöni Kielin kaupungingallerian kanssa. Merkittävä oli myös Neue Fotokunst aus Finnland, joka alkoi Berliinin Neuer Kunstvereinista ja kiersi sitten vuoden Saksaa ja oli esillä myös Puolassa sekä lopulta Salon taidemuseossa. Jännittävä projekti oli Borderlives Aachenin Ludwig-museossa, jossa oli esillä suomalaisia, eestiläisiä ja venäläisiä  taiteilijoita. Erittäin rakas minulle on tietenkin muisto vuoden 2007 näyttelystä Breaking the Ice, joka oli kuratoimani laaja katselmus ”kotimuseooni” Bonnissa.

Mistä Kielin An der Nordkante -näyttely sai alkunsa ja mitä näkökulmia haluat tällä kertaa tuoda esille?

Kuten sanoin, olen tehnyt pitkään yhteistyötä Kielin museon kanssa, ja An der Nordkante on sen jatkumoa. Minua kiinnosti tarkastella vanhaa, tärkeää taiteen teemaa suomalaisen nykytaiteen perspektiivistä sekä perinteisillä että uusilla taiteen välineillä esitettynä.

 

Ritva Röminger-Czako pitää opastuksen Kielin kaupungingallerian  An der Nordkante -näyttelyyn 8. toukokuuta klo 18–20.

——————————————–

Suomen Saksan-instituutti täyttää 25 vuotta syksyllä 2019. Instituutti avattiin syyskuun lopulla 1994 ensimmäisenä suomalaisena kulttuuri-instituuttina saksankielisessä Euroopassa. Näiden 25 vuoden aikana keskeistä instituutin toiminnassa on ollut dialogi suomalaisten sekä paikallisten kumppaneiden välillä Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Tätä dialogia ovat vuosien varrella edistäneet myös useat henkilöt, jotka ovat sitoutuneet maiden väliseen kulttuurivaihtoon instituutin nimissä. #25JahreDialog-blogisarjamme antaa tänä vuonna puheenvuoron osalle näistä henkilöistä.

Roosa Kokkonen studiert an der Universität Helsinki Wirtschafts- und Sozialgeschichte und ist zurzeit Volontärin am Finnland-Institut.

Roosa Kokkonen opiskelee Helsingin yliopistolla talous- ja sosiaalihistoriaa ja toimii parhaillaan harjoittelijana Suomen Saksan-instituutissa.