25JahreDialog: ”Me teemme tätä työtä ihmisten kanssa ja ihmisille“
Suomen Saksan-instituutin 25-vuotista taivalta juhlistavan blogisarjamme seuraava kasvo on Suvi Wartiovaara, instituutin johtajan avustaja ja kirjallisuusohjelman vastaava. Suvi on toiminut instituutissa sen perustamisesta lähtien – ja ollut siten mukana instituutin jokaisessa tapahtumassa sekä tehnyt yhteistyötä instituutin jokaisen työntekijän ja harjoittelijan kanssa. Kuka olisikaan siten sopivampi henkilö kertomaan instituutin toiminnasta, sen jatkuvuudesta ja omasta suhteestaan Berliiniin?
Alun perin Helsingistä tuleva Suvi on asunut Berliinissä jo lähes 27 vuotta. Hän on täysin juurtunut kotikaupunkiinsa, eikä häntä saisi sieltä pois ”kirveelläkään”. Instituutissa Suvi on ollut töissä lähes yhtä pitkään. Innostavalla työllä on oma roolinsa siinä, miksi Suvi on niin kiintynyt Berliiniin. Työ ei ole kuitenkaan ainoa syy.
– Berliinille ominainen kulttuurien ja kansallisuuksien kirjo sekä kaupungin monipuolisuus ja avoimuus ovat tärkeitä syitä sille, miksi viihdyn täällä niin hyvin. On vaikea kuvitella kiinnostavampaa ja elävämpää kaupunkia. Kotini ja elämäni keskipiste on täällä.
Muutto Berliiniin oli merkittävä käännekohta Suvin elämässä. Hän riuhtaisi itsensä vakaista oloista ja vakituisesta työpaikasta Helsingin Goethe-instituutissa. Uusi suunta löytyi lopulta yllättävällä tavalla: Suomen Saksan-instituutin ensimmäinen johtaja pyysi Suvia mukaansa perustamaan instituuttia.
– Kaipasin Helsingissä ollessani suurta, perustavanlaatuista muutosta elämääni.. Ja niin asialle piti tehdä jotain. Lähdin liikkeelle, sain hienon työtarjouksen vasta oltuani kaupungissa puolisen vuotta, tartuin siihen ja olen edelleen sillä tiellä.
Suvi on 27 vuoden aikana päässyt todistamaan monia muutoksia Berliinissä ja nähnyt, miten vuonna 1990 yhdistyneet Saksat ovat käytännön tasolla yhdistyneet. Selkeitä eroja Länsi- ja Itä-Saksan välillä on nähtävissä edelleen.
– Berliini on ollut omalla saarekkeellaan ja tavallaan aitiopaikka seurata sitä, miten kahdessa eri systeemissä eläneet ihmiset kohtaavat. Varsinkin 1990-luvulla oli monesti sellainen tunne, että toimimme kulttuuri-instituuttina sillanrakentajana – niin instituutiona kuin aivan konkreettisena paikkanakin, jossa ihmiset kohtasivat.
Yhteiskunnan ja kaupungin lisäksi myös instituutin toiminta on muuttunut. Aluksi epävirallisessa toimistossa ensimmäisen johtajan kotona toiminut instituutti on monien kehityskulkujen, johtajakausien ja painopisteiden myötä kehittynyt nykyisenlaisekseen. Toiminnan päätavoite on kuitenkin aina ollut sama: dialogi eri toimijoiden välillä ja sitä kautta suomalaisen kulttuurin ja tieteen näkyvyyden lisääminen saksankielisessä Euroopassa.
Keskeistä on siis kulttuurin ja tieteen aloilla toimivien suomalaisten sekä saksalaisten, itävaltalaisten ja sveitsiläisien toimijoiden keskinäisten kohtaamisten ja verkostojen edistäminen. Instituutin arjessa dialogi tapahtuu monella eri tasolla: kollegoiden kesken instituutin sisällä, instituutin ja sen yhteistyökumppaneiden ja eri alojen asiantuntijoiden välillä sekä instituutin ja suomalaisen ja saksankielisen yleisön välillä.
Suvin mukaan instituutti on omassa toiminnassaan pyrkinyt näyttämään, että jokainen instituutin henkilökuntaan kuuluva harjoittelijasta johtajaan tekee tärkeää ja vastuullista työtä.
– Saksalaisessa yhteiskunnassa ajatellaan usein, että vain johtajien puoleen voi kääntyä. Itse otin jo alussa johtotähdekseni sen, että me tulemme näyttämään teille, ettei se aivan niin mene. Riippumatta siitä, kenen puoleen meistä kääntyy, saa aina asiantuntevaa ja luotettavaa palvelua. Omassa toiminnassamme tuomme suomalaista ja pohjoismaalaista ajattelutapaa Saksaan, mikä on itsessään tärkeä arvo.
Pysyvää instituutin toiminnassa on myös pyrkimys tavoittaa mahdollisimman erilaisia yleisöjä laadukkaan ohjelman avulla, missä on Suvin mukaan onnistuttu vuosi vuodelta paremmin. Siihen on vaikuttanut monipuolisen ohjelman lisäksi tiedotukseen ja näkyvyyteen satsaaminen. Positiivinen vastakaiku, eli uusien yhteistyökumppaneiden ja yleisöjen saavuttaminen sekä median kiinnostus, ovat Suville todisteita siitä, että instituutin työ on tärkeää.
Työtä on toki helpottanut se, että Saksassa on aina ollut olemassa peruskiinnostus Suomea ja Pohjoismaita kohtaan. Vaikka Suomi-tietämys olisikin toisinaan kliseinen , on siltä pohjalta silti ollut hyvä ponnistaa. Suvin mukaan tietyt asiat kiinnostavat Suomessa muuttumattomina, kuten design, musiikki, arkkitehtuuri ja koulutusjärjestelmä.
Myös suomalainen kirjallisuus kiinnostaa saksankielisessä Euroopassa yhä enemmän. Saksaksi käännettyä kirjallisuutta on tarjolla paljon, ja käännökset ovat Suvin mielestä erinomaisia. Myös kirjallisuusohjelmasta vastaavan Suvin henkilökohtainen suhde kirjallisuuteen on ymmärrettävästi intohimoinen.
– Luen jatkuvasti paljon kaunokirjallisuutta eri kielillä. Kirjallisuus on äärimmäisen tärkeä osa elämääni, mikä on yksi esimerkki siitä, että raja yksityis- ja työelämäni välillä on melko häilyvä. Suomalaisen kirjallisuuden tunnettuuden edistäminen maailmalla on minulle kuitenkin siinä mielessä antoisa tehtävä, että markkinoille tuleva kirjallisuus on niin laadukasta.
Vuosittain maaliskuussa järjestettävät Leipzigin kirjamessut ovat Suville yksi tärkeimmistä työprojekteista. Suomi on ollut messuilla mukana jo 20 vuotta, ja liikkeelle lähdettiin vaatimattomasta ja pienestä osastosta. Nyt on kuitenkin jo 14. kerta, kun Suomi on mukana Pohjoismaiden yhteisellä Nordisches Forum -osastolla.
– Messuilla käy hyvin väkeä, ja mukana olevat kirjailijat ovat olleet kautta linjan tyytyväisiä. Pohjoismaisen suunnitteluryhmämme yhteistyö on mutkatonta ja hauskaa. Yhteinen osastomme osoittaa konkreettisesti, miten paljon pohjoismaista kirjallisuutta on saatavilla saksankielisessä Euroopassa.
Leipzigin kirjamessut ovat yksi osoitus jatkuvuudesta instituutin 25 vuotta kestäneellä taipaleella. Alusta lähtien mukana ollut Suvi pitää vanhojen kontaktien ylläpitämistä yhtä tärkeänä kuin uusien luomista. Ihmiskohtaamiset ovat joka tapauksessa työn keskiössä.
– Me teemme tätä työtä ihmisten kanssa ja ihmisille. On hienoa nähdä, että tapahtumiimme halutaan osallistua yhä uudelleen niin yleisönä kuin yhteistyökumppaneina ja kuinka entiset harjoittelijat haluavat pitää meihin yhteyttä. Se, että me olemme kollegoina, partnereina tai tilaisuuksien järjestäjinä onnistuneet välittämään yksittäisille ihmisille jotain, minkä takia he mielellään palaavat meidän puoleemme, on palkitsevaa – aivan joka päivä.
Haastattelu: Roosa Kokkonen