Myytävänä: Suomalaista kulttuuria Saksassa

Publiziert: 18.06.2013
Autor: Anne Ruokamo
Kategorien: Medien und Presse, Sonstiges


Lupasin kirjoittaa siitä, miten suomalainen ja saksalainen markkinointi- ja viestintäkulttuuri eroavat toisistaan ja antaa vinkkejä kulttuurialan tiedotustyöhön Saksassa. Perusperiaatteet ovat toki samat kaikkialla: tarvitaan hyvä tuote, jota markkinoidaan kiinnostavasti niissä kanavissa, joilla tavoitetaan oikea kohderyhmä.

Tiedottamisen vaikeudesta

Kuulostaa helpolta – ja välillä se sitä onkin. Angela Merkelin muistelmateos poliittisen uran alkuvuosista saisi takuulla Saksan arvostetuimmissa lehdissä runsaasti palstatilaa kohtalaisen vähäisellä rummutuksella. Pienellä paikkakunnalla järjestettävä Suomi-festivaali voi hyvinkin päästä paikallislehden etusivulle. Muissa tapauksissa tapahtumien ja muiden kulttuurituotteiden markkinointi vaatii yleensä enemmän töitä. Varsinkin, jos apuna ei ole paikallista yhteistyökumppania.

Suomi ja suomalainen kulttuuri tunnetaan Saksassa yhtäältä yllättävän hyvin, toisaalta harmillisen huonosti. Mitä pohjoisemmassa ollaan, sitä tutumpia Kaurismäki, suomalaiset klassisen musiikin taitajat ja metallimusiikki ovat. Suomalaisella kirjallisuudella, muotoilulla ja tangollakin on omat faninsa. Kilpailu näkyvyydestä ja kulttuuritapahtumissa kävijöistä on kuitenkin kovaa. Vähemmän tunnettujen nimien kohdalla on ehkä ensin selitettävä juurta jaksain, miksi juuri tämä tapahtuma tai taiteilija on kiinnostava.

Sanomalehtien toimituksiin tulee päivittäin kymmeniä tiedotteita ja kulttuuritarjontaa on varsinkin suurkaupungeissa valtavasti. Hutiloiden laadittu tiedote, josta puuttuu kunnon otsikko, johdanto tai kappalejako, päätyy helpoiten roskakoriin. Sekavaa ja puisevaa tekstiä ei käytetä Suomessakaan, mutta Saksassa Ö-mappiin viskataan vielä helpommin.

Kielikysymys

Entä sitten kieliasia? Luin taannoin jostain viisaan vinkin: Saksassa voit ostaa mitä vain englanniksi, mutta jos haluat myydä, käytä saksaa. Jos hyllyssä on vierekkäin saksan- ja englanninkielinen esite, saksalainen nappaa todennäköisemmin äidinkielellään kirjoitetun. Sama pätee muuhunkin kirjalliseen viestintään – myös verkkosivuista kannattaa tehdä saksankielinen versio. Nämä ja esimerkiksi saksankielisten ilmaispostikorttien painatus eivät lopulta ole isoja investointeja, jos niiden avulla onnistuu saamaan lisää huomiota ja sitä kautta myös myyntiä tai kävijöitä.

Suomi on vaikea kieli, mutta niin on saksakin. Kovin moni uskaltautuu silti julkaisemaan tekstejä, jotka on kääntänyt automaattinen käännösohjelma, Saksassa aikoinaan au-pairina ollut naapuri tai tädin itävaltalainen mies. Lopputulos voi olla yhtä koominen kuin huonosti käännetyt käyttöohjeet (niillehän jokainen meistä on varmaan joskus nauranut). Julkaistavaksi tarkoitetut tekstit kannattaa aina tarkistuttaa saksaa äidinkielenään puhuvalla tai kielen täydellisesti hallitsevalla viestinnän ammattilaisella. Piste.

Ajoissa ja suunnitellusti liikkeelle

”Meillä olisi ensi viikolla  konsertti/näyttelyn avajaiset/seminaari Berliinissä/Baijerissa/Buxtehudessa, voitko auttaa tiedotuksessa?” PR-toimisto, mediajakelupalvelu tai viestinnän ammattilainen auttavat toki viime tipassakin, mutta yhteyttä kannattaisi ottaa jo siinä vaiheessa, kun päätetään lähteä Saksaan. Tässä suuressa maassa on noin 80 kaupunkia, jossa on yli 100 000 asukasta. Se tarkoittaa väistämättä suurta viestinnän kanavien määrää. Projektin alussa on siis yleensä kartoitettava alan ja paikkakunnan viestintävälineitä ja muuta mediakenttää. Erityisesti siksi, että Saksassa ei ole yhtä ”hallitsevaa” keskusta tai yhtä kaikkien lukemaa sanomalehteä. Aikaisin aloittaminen kannattaa myös siksi, että aluksi pitää usein selvittää, mistä markkinoinnin tueksi saadaan hyvää kuvamateriaalia. Sen avulla on helpompi saavuttaa toivottu näkyvyys.

On myös tärkeä muistaa, että esimerkiksi Berliinissä tärkeät tapahtumatietoja julkaisevat tip- ja Zitty-lehdet ilmestyvät kahden viikon välein ja ilmoitusmateriaali toimitetaan niihin viimeistään noin 10 päivää ennen julkaisupäivää. Kaupunkilehtiin kannattaa ottaa yhteyttä toki jo aikaisemmin, jotta toimitus ehtii myös tarttua mahdolliseen juttuaiheeseen. Sama pätee tietysti vaikkapa radioasemiin. Sosiaalisessa mediassa tiedottamisen voi aloittaa nopeastikin, mutta siihenkin tarvitaan materiaalia.

Näyttelyt ja muut isommat tapahtumat voivat hyvällä onnella (ja taitavalla markkinoinnilla) päästä jopa aikakaus- ja erikoislehtien sivuille, mutta niiden sisältö lyödään lukkoon vielä kaupunkilehtiä aiemmin – usein jo 3–6 kuukautta etukäteen. Monet erikoislehdet ilmestyvät kerran kuukaudessa, joka toinen kuukausi tai neljännesvuosittain. Tämä venyttää aikatauluja entisestään.

Markkinointi on aloitettava vieläkin aikaisemmin, jos halutaan saada saksalaisia vieraita tai vaikkapa saksalaislehden toimittajia Suomeen. Näin ikivanhassa, mutta edelleen toimivassa AIDA-mallissakin (Attention, Interest, Desire, Action) ennätetään toimintavaiheeseen eli matkan varaamiseen asti ennen kuin tilaisuus on ohi tai lentojen hinnat ovat nousseet pilviin.

Vinkit voisi tiivistää vaikka näin: kulttuurienvälisessä markkinoinnissa ja viestinnässä tarvitaan kohdemaan, sen kulttuurin ja toimintatapojen tuntemusta. Kielitaito sekä innostus ja usko omaan tuotteeseen auttavat viestin läpiviennissä. Parhaassa tapauksessa projektissa on mukana hyvin verkottunut paikallinen yhteistyökumppani. Markkinointi pitäisi aloittaa hyvissä ajoin ja suunnitellusti.

Anne Ruokamo

-x-

Anne Ruokamon yritys Frau Ruokamo Media & Marketing on erikoistunut suomalais-saksalaisen liiketoiminnan asiantuntijapalveluihin sekä markkinointiin ja viestintään. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa Suomen suurlähetystön lehdistö- ja kulttuuriosastolla tiedotustehtävissä sekä Berliinin messuilla (Messe Berlin) internet-projektipäällikkönä. Ruokamo on asunut Berliinissä vuodesta 1999 lähtien.

www.frauruokamo.com

Background image