Was ist Kulturgeschichte? – Sieben Fragen an Prof. Dr. Anssi Halmesvirta
Was genau ist eigentlich gemeint, wenn man von Kulturgeschichte spricht?
– In unserem Buch sind es drei Ebenen: die Wechselwirkung zwischen Hoch- und Volkskulturen, der Einfluss der politischen Kultur (-Macht) auf die Kulturpolitik und dadurch auch auf die Kultur, und die „Entwicklung“ der Kultur in Richtung Modernisierung.
Wie hat sich das Verständnis von der Kulturgeschichte im Laufe der Zeit verändert?
– Auf jeden Fall in der Hinsicht, dass infolge des Demokratisierungsprozesses auch unterschiedliche Phänomene und Richtungen der Sub- und Marginalkulturen vorkommen und die Elitenkultur herausfordern.
Wann beginnt die finnische Kulturgeschichte?
– In der Frühgeschichte, das heißt also schon vor dem Vorkommen schriftlicher historischer Quellen. Vor kurzer Zeit fanden Archäologen frühe Nachweise für Buchweizenanbau, die belegen, dass die Landwirtschaft in Finnland ungefähr gleichzeitig mit beispielsweise Deutschland begonnen hat.
Haben Finnland und Deutschland viel gemeinsame Kulturgeschichte? Wie ist dieses heute zu sehen und was für Wirkungen kann es in der Zukunft haben?
– Die gemeinsame Kulturgeschichte Finnlands und Deutschlands hatte zumindest seit dem Mittelalter, als die Finnen an den deutschen Universitäten studierten, viele Berührungspunkte. Man denke zum Beispiel an den Gelehrten und Politiker Johan Vilhelm Snellman, der ein Buch über seine Deutschlandreise schrieb und dessen Staatslehre durch Hegels Ideen beeinflusst wurde, oder auch an den Kinderarzt und Professor für Pädiatrie Arvo Ylppö, dessen Karriere durch eine Studienreise nach Deutschland Anschub erhielt. Solche Studien- und Forschungsreisen gibt es noch heute und hoffentlich auch in Zukunft, unter anderem im Rahmen gemeinsamer EU-Projekte – Jyväskylä hat beispielsweise Verbindungen nach Hamburg und Bremen.
Umfasst die finnische Kulturgeschichte besondere Themen oder Motive, die schon immer galten?
– Bis zu einem gewissen Grad bestand wohl immer eine Reibung zwischen den Hoch- und Subkulturen − zum Beispiel die Abneigung der Finnen dagegen, sich den Forderungen der Obrigkeit zu fügen, sich zum Christentum zu bekehren, sich der Russifizierung zu unterwerfen oder bei der Fennomanie-Politik gegen die schwedische Hochkultur.
Hat das Zusammenstellen des Buches besondere Herausforderungen an Nicht-Finnen gestellt? Was war der Startschuss für dieses Buch?
– Das kann sicherlich Dr. Zimmermann, der deutsche Herausgeber des Buches, besser beantworten! Als Startschuss kann wohl mein Wunsch gelten, dem deutschen Publikum ein kompaktes Werk zur finnischen Kulturgeschichte zur Verfügung zu stellen und damit natürlich auf der Frankfurter Buchmesse 2014 präsent zu sein.
Wie stark unterscheiden sich Ost- und Westfinnland und woher kommen diese Unterschiede? Gibt es alltägliche Angelegenheiten, in denen sie besonders gut zu beobachten sind?
– Finnland ist heutzutage ein multikulturelles Land, und die Unterschiede zwischen Westen und Osten haben sich angeglichen: Die unterschiedlichen Mentalitäten von beispielsweise Einwohnern aus Ostbottnien oder dem ostfinnischen Savo sind jedoch immer noch gut sicht- und hörbar.
Anssi Halmesvirta stellt am 30.10. im Finnland-Institut sein Buch Land unter dem Nordlicht – Eine Kulturgeschichte Finnlands vor.
Übersetzung: Janette Salminen Mistä tarkalleen ottaen puhutaan, kun keskustellaan kulttuurihistoriasta?
– Meidän kirjassamme kolmessa mielessä: korkea- ja kansankulttuurin vuorovaikutuksesta, poliittisen kulttuurin (vallan) vaikutuksista kulttuuripolitiikkaan ja sitä tietä kulttuuriin ja kulttuurin “kehityksestä” kohti modernisaatiota.
Miten käsitykset kulttuurihistoriasta ovat muuttuneet ajan myötä?
– Ainakin sen verran, että demokratisoitumisprosessin myötä myös erilaiset ala- ja marginaalikulttuurin ilmiöt ja suuntaukset pääsevät kulttuurissa esille ja haastamaan eliittikulttuuria.
Mistä alkaa Suomen kulttuurihistoria?
– Esihistoriasta, siis jo ennen kirjoitettujen historian lähteiden syntyä. Aivan äskettäin ovat arkeologit löytäneet Suomesta varhaista tattarinviljelyä, joka osoittaa maanviljelyn tuloa Suomeen samoihin aikoihin kuin esimerkiksi Saksaan.
Onko Suomella ja Saksalla paljonkin yhteistä kulttuurihistoriaa? Miten tämä ilmenee nykyään ja vaikuttaa ehkä tulevaisuudessa?
– Suomen ja Saksan kulttuurihistorialla on ollut paljon yhtymä kohtia ainakin aina keskiajalta lähtien, kun suomalaiset kävivät Saksan yliopistoissa opintiellä. Ja ajatellaanpa vaikka J.W. Snellman, joka kirjoitti Saksan matkakirjan ja sai valtio-oppiinsa ideoita Hegeliltä, tai A. Ylppöä, jonka ura sai puhtia Saksan opintomatkalta. Sama opinto- ja tutkimusmatkailu jatkuu nykyään ja toivottavasti tulevaisuudessa muun muassa yhteisten EU-projektien merkeissä (esimerkiksi Jyväskylän yhteydet Hampuriin ja Bremeniin).
Onko Suomalaisessa kulttuurihistoriassa erityisiä teemoja tai motiiveja, jotka ovat olleet aina läsnä?
– Aina on ollut jonkinasteista “kitkaa” ylä- ja alakulttuurien välillä, esimerkiksi suomalaisten vastahakoisuus taipua vallan vaatimuksiin, kuten käännytettäviksi kristinuskoon tai alistettaviksi venäläistämiselle ja fennomaaninen politiikka versus ruotsinkielinen yläkulttuuri.
Tuottiko kirjan tekeminen ei-suomalaisille erityisiä haasteita? Mikä oli se lähtölaukaus tällaiselle kirjalle?
– Tuohon osaa varmaan Dr. Zimmermann, kirjan saksalainen kustantaja, vastata paremmin! Lähtölaukauksena oli toive saada yksiosainen Suomen kulttuurihistoria saksalaisten lukijoiden käsiin ja tietysti Frankfurtin kirjamessuille 2014.
Kuinka vahvasti Itä- ja Länsi-Suomi eroavat toisistaan, ja mistä nämä erot johtuvat? Onko jotain arkipäivän asioita, joissa ne vahvasti ilmenevät?
– Suomi on tätä nykyä monikulttuurinen maa, ja erot lännen ja idän välillä ovat tasoittuneet, mutta esimerkiksi pohjalaisten ja savolaisten mentaliteettierot kyllä vielä näkyvät ja kuuluvat.
Anssi Halmesvirta esittelee kirjansa Land unter dem Nordlicht – Eine Kulturgeschichte Finnlands Suomen Saksan-instituutissa 30.11. Mistä tarkalleen ottaen puhutaan, kun keskustellaan kulttuurihistoriasta?
– Meidän kirjassamme kolmessa mielessä: korkea- ja kansankulttuurin vuorovaikutuksesta, poliittisen kulttuurin (vallan) vaikutuksista kulttuuripolitiikkaan ja sitä tietä kulttuuriin ja kulttuurin ’kehityksestä’ kohti modernisaatiota.
Miten käsitykset kulttuurihistoriasta muuttuvat ajan myötä?
– Ainakin sen verran, että demokratisoitumisprosessin myötä myös erilaiset ala- ja marginaalikulttuurin ilmiöt ja suuntaukset pääsevät kulttuurissa esille ja haastamaan eliittikulttuuria.
Mistä alkaa Suomen kulttuurihistoria?
– Esihistoriasta, siis jo ennen kirjoitettujen historian lähteiden syntyä. Aivan äskettäin ovat arkeologit löytäneet Suomesta varhaista tattarinviljelyä, joka osoittaa maanviljelyn tuloa Suomeen samoihin aikoihin kuin esim. Saksaan.
Onko Suomella ja Saksalla paljonkin yhteistä kulttuurihistoriaa? Miten tämä ilmenee nykyään ja vaikuttaa ehkä tulevaisuudessa?
– Suomen ja Saksan kulttuurihistorialla on ollut paljon yhtymä kohtia ainakin aina keskiajalta lähtien, kun suomalaiset kävivät Saksan yliopistoissa opintiellä. Ja ajatellaanpa vaikka J.W. Snellman, joka kirjoitti Saksan matkakirjan ja sai valtio-oppiinsa ideoita Hegeliltä tai A. Ylppöä, jonka ura sai puhtia Saksan opintomatkalta. Sama opinto- ja tutkimusmatkailu jatkuu nykyään ja toivottavasti tulevaisuudessa mm. yhteisten EU-projektien merkeissä (Jyväskylän yhteydet Hampuriin ja Bremeniin).
Onko Suomalaisessa kulttuurihistoriassa erityisiä teemoja tai motiiveja, jotka ovat olleet aina läsnä?
– Aina on ollut jonkinasteista ’kitkaa’ ylä- ja alakulttuurien välillä (esim. suomalaisten vastahakoisuus taipua vallan vaatimuksiin, kuten käännytettäviksi kristinuskoon tai alistettaviksi venäläistämiselle ja fennomaaninen politiikka versus ruotsinkielinen yläkulttuuri).
Tuottiko kirjan tekeminen ei-suomalaisille erityisiä haasteita? Mikä oli se lähtölaukaus tällaiselle kirjalle?
– Tuohon osaa varmaan Dr Zimmermann (kirjan saksalainen kustantaja) vastata paremmin! Lähtölaukaus: toive saada yksiosainen Suomen kulttuurihistoria saksalaisten lukijoiden käsiin ja tietysti Frankfurtin kirjamessuille 2014.
Kuinka vahvasti itä-ja länsi-Suomi eroavat toisistaan, ja mistä nämä johtuvat? Onko jotain arkipäivän asioita joissa nämä vahvasti ilmenevät?
– Suomi on tätä nykyä monikulttuurinen maa, ja erot Lännen ja Idän välillä ovat tasoittuneet, mutta esim. pohjalaisten ja savolaisten mentaliteettierot kyllä vielä näkyvät ja kuuluvat.