Haastattelussa Anni Leppälä, Suomen Saksan-instituutin vieraileva taiteilija

Julkaistu: 28.09.2017
Kirjoittaja: Rebecca Suoranta
Kategoriat: Kuvataide

Anni Leppälä on ollut syyskuusta lähtien Suomen Saksan-instituutin vieraileva taiteilija. Vuonna 2015 esitellyn Visiting Art/ist-konseptin ajatuksena on, että taiteilija tuo teoksiaan vuodeksi nähtäville Suomen Saksan-instituutin tiloihin. Jos joku vierailija kiinnostuu ostamaan näkemänsä teoksen, luo instituutti yhteyden taiteilijan ja potentiaalisen ostajan välille, luonnollisesti ilman välityspalkkiota.


Anni Leppälä (s. 1981) on lahjakas valokuvaaja Helsingistä. Hän on opiskellut valokuvausta Turun Taideakatemiassa / ammattikorkeakoulussa ja myöhemmin Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä. Vuonna 2010 Anni Leppälälle myönnettiin Vuoden nuori taiteilija -stipendi ja mahdollisuus pitää yksityisnäyttely Tampereen taidemuseossa. Näyttelyn yhteydessä Tampereen taidemuseo julkaisi myös kirjan hänen valokuvistaan.

Anni Leppälän teoksia on ollut kansainvälisesti esillä vuodesta 2006, muun muassa ryhmänäyttelyissä Japanissa, Saksassa, Espanjassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Hänen viimeisimmät soolonäyttelynsä ovat olleet Kunstverein Schwäbisch Hall Saksassa (2017), Gallery Taik Person Saksassa (2016) Centre d´art Gwin Zegal, Guingamp, Ranskassa (2016), Photo Festival Ghent, St Peter’s Abbey, Gent, Belgiassa (2015), Turun Taidemuseo Suomessa (2014), Galerie Les filles du calvaire Pariisissa (2014), ja Purdy Hicks Gallery Lontoossa (2014). Nyt on vuorossa Suomen Saksan-instituutti.

Mikä sai sinut kiinnostumaan valokuvauksesta ja mikä valokuvaamisessa on sinun mielestäsi parasta?

”Aloitin valokuvaamisen lukiossa erään valokuvauskurssin kautta. Kun sitten pääsin opiskelemaan Turun taideakatemiaan lukion jälkeen vuonna 2000, syveni kiinnostus taide-opintoihin pikkuhiljaa. Aluksi minua kiehtoi valokuvien suhde menneeseen aikaan ja muistoihin, sekä kuvien kyky mahdollistaa ikäänkuin tiettyyn hetkeen palaaminen. Sittemmin kiinnostukseni on laajentunut edelleen näkyvän maailman ja tunnistamisen kokemuksen kerroksellisiin suhteisiin.
Valokuvat ovat materiaalina muuntautumiskykyisiä, ja niissä on todentuntuisuutensa lisäksi jatkuvasti läsnä fiktion ja narraation mahdollisuus. Todellisuus ja fiktio, näkyvä ja ei-näkyvissä oleva saavat valokuvan kautta mahdollisuuden sekoittua.”

Kerro vähän työprosessistasi.

”Työskentelylleni on aina ollut keskeistä tehdä löytöjä kuvia yhdistelemällä. Kun kuvat kohtaavat toisensa muodostuu uusia ajatuksia, jotka eivät ole olleet aiemmin ilmeisiä tai näkyvissä. Yhteydet myös antavat lähtökohdan uusille kuville.
Usein kuvaan melko paljon kerralla, erilaisia variaatioita, ja valitsen niistä myöhemmin. Editointivaihe on siis tärkeä osa työprosessia. Keskeistä valinnan kannalta on myös, miten kuva yhdistyy muihin jo olemassa oleviin töihini, millaisia merkityksiä ja yhteyksiä kuvien välille muodostuu. Joskus kuvaamisen ja kuvan valitsemisen välillä voi olla pitkäkin aika, ja palaan myös arkistoihini toistuvasti etsimään materiaalia. Usein kuvat ikäänkuin kypsyvät mielessä ennen kuin ne konkretisoituvat toteutettaviksi teoksiksi. On myös tärkeää löytää töille sopiva koko ja mittakaava. En työskentele niinkään sarjallisesti, vaan töiden muodostama kerroksellinen kokonaisuus on alati muuttuvaa, ja lisään siihen yhä uusia osia.”

Mikä on vaikuttanut valokuvaustyylisi löytämiseen?

”Löydän ja kerään vaikutteita monista eri lähteistä: kuvataiteesta, kirjallisuudesta ja musiikista. Myös itse työ johdattelee kehittyessään erilaisten aihepiirien äärelle. Luulen että niin sanottu “tyyli” on myös jotain hyvin luonnollista, kuin kädenjälki, joka seuraa mukana vaiheesta toiseen. Oman tyylin kehittymisen taustalla on usein monia vaikutteita, jotka ovat ohjanneet tapaani katsoa ja lähestyä asioita.”

Mikä tekee sinun mielestäsi valokuvasta hyvän?

”Etsin kuvista jonkinlaista tunnistamisen kokemusta, jotain joka liikahtaa ja laajenee näkyvän pinnan ulkopuolelle. Olen kiinnostunut näkyvän maailman yhteydestä kokemusmaailmaan ja kuvat voivat toimia kiinnostavalla tavalla välittäjinä näiden kahden maailman välillä. Kuva voi näyttää esineen tai kappaleen ja samalla muuntaa sen merkitystä. Vapaa ja avoin assosiaatio on tärkeää töilleni, toivon että kuva muodostuisi elävässä ja intuitiivisessa havainnossa myös katsojalle.”

Kuvissasi tulee luonto paljon esille. Mitä luonto ja luonnollisuus merkitsee sinulle?

”Maisema, puut, metsä, ja valon erilainen luonne eri vuodenaikoina ovat taustavaikuttajia kuvilleni. Sisäinen kokemus voi löytää vastaavuutensa vaikkapa valoläikästä kuusiaidassa tai puun oksan muodosta. Luonto ja ympäristö viittaavat myös ajattomiin muotoihin ja materiaaleihin, ja olen viime aikoina ollut kiinnostunut sanasta “hyle”, joka Antiikin Kreikassa merkitsi alunperin muodon vastakohtana materiaa, mutta myös puu-ainesta.”

www.annileppala.fi

Haastattelu: Rebecca Suoranta

Anni Leppälä vor ihren Werken im Zimmer der Leiterin des Finnland-Instituts. © Finnland-Institut/Rebecca Suoranta
Background image