Foto: Sanna Heikintalo

Suomen Saksan-instituutti 25 vuotta: Haastattelu Carmen Steimannin kanssa

Kaikki alkoi vaihto-oppilasvuodesta Rovaniemellä 1980-luvun puolivälissä... Nykyinen Sveitsin ja Suomen ystävyysyhdistyksen (SVFF) kulttuuritoimikunnan puheenjohtaja Carmen Steimann vieraili tuolloin jopa vasta perustetuilla Sodankylän elokuvajuhlilla. Ote Suomesta ei ole hellittänyt vielä 30 vuodenkaan jälkeen.

Mistä kiinnostuksesi Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin ovat peräisin?

Olen aina ollut kiinnostunut Pohjois-Euroopan maista, ja olinkin lukioaikana Suomessa vaihdossa kokonaisen lukuvuoden. Tämä oli 1980-luvun puolivälissä, jolloin vain muutama vaihto-opiskelija valitsi Euroopan ensisijaiseksi kohteekseen. Valittavissa oli ainoastaan neljä eurooppalaista maata, joista valitsin kaukaisimman. Isäntäperheeni oli Lapissa, joten etäisyydestä Sveitsiin ei tosiaankaan ollut puutetta.

Mitkä Suomi-kokemukset ovat jättäneet sinuun pysyvän jäljen?

Vaihtovuoteni napapiirillä sijaitsevalla Rovaniemellä oli monin tavoin mieleenpainuva. Pimeät talvikuukaudet ja suomen kieli olivat todellisia haasteita, jotka vahvistivat minua. Isäntäperheeni äiti vaati, että perheessä puhutaan suomea – hänen ja kolmen perheen sisaren ansiosta on suomen kielen taitoni sujuva.

Perheen isä oli näyttelijä, minkä vuoksi pääsin kokemaan myös mieleenpainuvia kulttuurielämyksiä.  Vuosina 1986 ja 1987 osallistuin Rovaniemen kaupunginteatterin jokaiseen ensi-iltaan ja kävin myös Midnight Sun -elokuvafestivaalilla Sodankylässä, joka oli tuolloin hiljattain perustettu. Etenkin Tarkovskin elokuva Stalker ja tuntikausia kestäneet automatkat Pohjois-Suomen erämaassa ovat jääneet mieleeni.

Miten henkilökohtainen ja ammatillinen suhteesi Suomeen ovat kehittyneet ja muuttuneet ajan mittaan?

Suomi ei ole päästänyt minua irti otteestaan, vaikka aluksi olikin vaikea pitää yhteyksiä yllä Sveitsistä käsin. Täällä en esimerkiksi voinut käydä tasoltaan edistyneimmillä suomen kielen kursseilla. Kielitaidon ylläpitämisen kannalta olikin tärkeää, että pääsin vuosina 1993–1994 stipendin avulla Joensuuhun, Itä-Suomeen. Suoritin yliopistolla englanninkielisen ohjelman Karelia, the Baltic Area and Eastern Europe ja opin myös hieman venäjää.

Nykyään matkustan säännöllisesti Suomeen ja seuraan maan kulttuurista kehitystä. Siten liityin myös Sveitsin ja Suomen ystävyysyhdistyksen – Schweizerische Vereinigung der Freunde Finnlands, SVFF – kulttuuritoimikuntaan, jonka puheenjohtajuuden sain vuonna 2017. Olen toiminut suomalaisen kulttuurin parissa lähes koko työelämäni, mikä on myös avannut monia ovia.

Millainen on työsi Sveitsin ja Suomen ystävyysyhdistyksen SVFF:n kulttuuritoimikunnan puheenjohtajana?

SVFF on ystävyysyhdistys, jossa on noin 3000 jäsentä. Kulttuuritoimikunta on vastuussa kulttuurivaihdosta, jonka toteuttamiseen käytetään perinteisesti osa yhdistyksen jäsenmaksuista. Kulttuuripainotuksemme on mahdollistanut jo useiden huippuluokan suomalaista kulttuuria esittelevien tapahtumien järjestämisen – ja kaikki tämä vapaaehtoistyöllä. Esimerkkejä ovat Finnischer Frühling -festivaali Winterthurissa, Sveitsin satelliittiohjelma Frankfurtin kirjamessuilla Suomen ollessa messujen teemamaana vuonna 2014 sekä laaja Suomi 100 -ohjelma vuonna 2017. Kaikkien näiden tapahtumien yhteydessä tehtiin yhteistyötä Suomen Saksan-instituutin kanssa, esimerkiksi kiertonäyttelyiden ja paneelikeskustelujen muodossa.

Mitä kaikkea SVFF:n toiminta pitää sisällään Sveitsissä?

Yhdistyksessä on kahdeksan alueellista ryhmää ja keskushallinto, joka koordinoi toimintaa. Kulttuuritoimikunta vastaa tapahtumista koko Sveitsistä – ja Suomen Saksan-instituutin kaltaisten kumppaneiden ansiosta se ylittää myös kansalliset rajat. Kulttuuritoimikunnassa pyrimme löytämään tasapainon omien hankkeidemme sekä kumppaneiden ja ammattimaisten järjestäjien välillä. Erityisen tärkeää on myös viestintä: kuukausittain lähettämässämme ”Kulturmailissa” informoidaan kaikista Suomeen liittyvistä tapahtumista, jotka ovat meidän tiedossamme.

 Kuinka tunnettua suomalainen kulttuuri on Sveitsissä?

Tunnetut nimet kuten Aki Kaurismäki, Alvar Aalto ja Jean Sibelius ovat tuttuja kulttuurin ystäville. Siksi keskitymmekin ohjelman suunnittelussa siihen, että tuomme uusia ja yllättäviä asioita Suomesta Sveitsiin. Suomalaisesta kulttuurista on tullut avarakatseisempaa ja monipuolisempaa – ja toivon, että se näkyy myös ohjelmassamme.

Vuonna 2016 valmistuit 15 muun kanssa kulttuurihallinnon käytännön MAS-maisteriohjelmasta Luzernin yliopistossa. Käsittelikö lopputyösi jollain tavalla Suomea?

Kyllä, löydän yhteyden Suomeen melkein jokaisesta aiheesta… Lopputyössäni käsittelin maakuvatyötä Sveitsissä ja vertailin sitä Suomen, Ruotsin ja Itävallan tekemään maakuvatyöhön.

Olet ollut vuodesta 2015 lähtien Suomen Saksan-instituutin neuvottelukunnan jäsen. Neuvottelukunta on instituutin neuvoa-antava toimielin, joka kokoontuu kerran vuodessa Berliinissä johtokunnan ja pysyvän henkilöstön kanssa. Miten yhteistyösi instituutin kanssa alkoi?

 Vuonna 2014 työskentelin tiiviisti Suomen Saksan-instituutin kanssa Frankfurtin kirjamessujen Sveitsin ohjelman puitteissa. Yksi kohokohta oli suomalaiset kirjallisuuspäivät Zofingenissa lokakuussa 2014. Silloinen instituutin johtaja Anna-Maija Mertens kysyi tuolloin minulta, olisinko kiinnostunut liittymään neuvottelukuntaan.

Suomen Saksan-instituutti täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Mikä merkitys Suomen Saksan-instituutin ja SVFF:n kaltaisilla instituutioilla ja yhdistyksillä on mielestäsi Saksan ja Suomen väliselle dialogille?

Merkitys on suuri, vaikka mielestäni kiitos kuuluu myös monille yksityishenkilöille, jotka edistävät kulttuurivaihtoa. Suomen Saksan-instituutti on Suomen Bernin-suurlähetystön ohella tärkein kumppani SVFF:n tekemässä kulttuurityössä. Tämän yhteyden ansiosta on verkostomme laajentunut moninkertaisesti ja monia hyviä ohjelmaideoita syntynyt.

 

Carmen Steimann opiskeli kirjallisuutta ja mediatutkimusta. Lisäksi hänellä on viestinnän ja kulttuurihallinnon jatkokoulutus. Hän on ollut Suomen Saksan-instituutin neuvottelukunnan jäsen vuodesta 2015. Vuodesta 2017 lähtien hän on toiminut SVFF:n (Sveitsin ja Suomen ystävyysyhdistys) kulttuuritoimikunnan puheenjohtajana. Carmen Steimann asuu perheensä kanssa Bernissä ja työskentelee toimittajana ja kulttuurikoordinaattorina texturen.ch:ssa.

——————————————–

Suomen Saksan-instituutti täyttää 25 vuotta syksyllä 2019. Instituutti avattiin syyskuun lopulla 1994 ensimmäisenä suomalaisena kulttuuri-instituuttina saksankielisessä Euroopassa. Näiden 25 vuoden aikana keskeistä instituutin toiminnassa on ollut dialogi suomalaisten sekä paikallisten kumppaneiden välillä Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Tätä dialogia ovat vuosien varrella edistäneet myös useat henkilöt, jotka ovat sitoutuneet maiden väliseen kulttuurivaihtoon instituutin nimissä. #25JahreDialog-blogisarjamme antaa tänä vuonna puheenvuoron osalle näistä henkilöistä.

 

Ravel Siirde ist zurzeit Praktikant am Finnland-Institut in Deutschland und hat kürzlich seinen Bachelor-Abschluss in Staatswissenschaften an der Universität Erfurt gemacht.

Ravel Siirde toimii parhaillaan harjoittelijana Suomen Saksan-instituutissa. Hän on suorittanut valtiotieteiden kandidaatin tutkintonsa Erfurtin yliopistossa.