“Sun pitää tuoda suomalainen hana tänne“
Fiona Bjugg ja Olivia Gripenwaldt muuttivat elokuussa 2021 Suomesta Berliiniin, jossa he suorittavat harjoittelun Suomen Saksan-instituutissa. Fiona valmistuu pian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, kun taas Olivia on juuri valmistumassa maisteriksi Åbo Akademista. He työskentelevät Suomen Saksan-instituutissa yhdessä Sini-Sophia Kämpnyn kanssa, joka varttui saksalais-suomalaisessa perheessä Saksassa ja suoritti kandidaatintutkintonsa Braunschweigissa. Harjoittelun lomassa Sini haastatteli Fionaa ja Oliviaa heidän kokemuksistaan koskien mm. Saksassa asumista ja harjoittelun suorittamista.
Miten päädyitte Suomen Saksan-instituuttiin?
Fiona: Olin jo useamman vuoden miettinyt, että haluisin viettää pidemmän ajan Berliinissä esimerkiksi vaihdon tai työharjoittelun muodossa, mutta korona vaikeutti suunnitelmiani. Sain tietää instituutista keväällä, kun edeltäjäni ja opiskelukaverini Matias pääsi tänne harjoitteluun. Pian minulle tuli vastaan Matiaksen jakama ilmoitus meidän ainejärejstön Facebook-sivuilla, jossa kerrottiin, että instituutilla olisi harjoittelupaikka vapaana tulevalle syksylle. Harjoittelupaikka vaikutti juuri sopivalta minulle, sillä olen opiskellut pääaineena saksaa sekä sivuaineena mm. taiteidentutkimusta ja sosiaalitieteitä. Muutenkin minua kiinnosta taide- ja kulttuuriala, joten siksi päädyin hakemaan paikkaa.
Olivia: Minäkin tutustuin instituuttiin opintojen kautta, mutta hieman erilailla kuin Fiona. Laura, instituutin edellinen johtaja, kävi ensimmäisenä opiskeluvuotenani yliopistolla pitämässä esitelmän instituutista ja vielä samana vuonna teimme opintomatkan Berliiniin, jolloin kävimme myös instituuttilla paikan päällä. Joten tämä harjoittelumahdollisuus on minulla ollut tiedossa jo neljä vuotta ennen kuin hain paikkaa. Minua kiinnostaa ennen kaikkea suomi-saksa-suhteet, siksi on myös hauska tehdä harjoittelu täällä, jossa ollaan paraatipaikalla sen suhteen.
Oliko teillä jo entuudestaan yhteyksiä Saksaan?
Olivia: Kyllä, olen ollut lukiossa kesävaihdossa Bodenseen lähellä. Asuin siellä saksalaisen perheen luona kuusi viikkoa, ja kävin jopa koulua ison osan ajastani siellä. Myöhemmin olen tehnyt kesätöitä Saksassa ja ollut Erasmus vaihdossa Heidelbergissä kandiopintojen yhteydessä. Maisteriopintojen ensimmäisen vuoden suoritin Eichstättissä, Baijerissa.
Fiona: Minä en ole ollut vaihdossa Saksassa, mutta olen matkustanut täällä perheen kanssa ja tällöin känynt useissa eri kaupungeissa. Koska minun siskoni asui täällä vuoden olen käynyt juurikin Berliinissä useita kertoja. Lukiossa matkustimme myös saksanopiskelijoiden ryhmän kanssa viikoksi Berliiniin. Tietysti yksi tärkeä yhteys Saksaan on saksan kielen opintoni yliopistossa.
Miten saksalainen kulttuuri eroaa teille tutusta suomalaisesta kulttuurista? Entä minkälaisia eroja olette huomanneet Saksan ja Suomen välillä työelämän suhteen?
Fiona: Täällä ollaan avoimempia ja sosiaalisempia. Otetaan muita enemmän huomioon ja tervehditään vieraitakin ihmisiä useammin. Suomessa ollaan ehkä enemmän varautuneempia ja sulkeentuneempia. Piirit ovat myös Suomessa ja esim. Helsingissä pienempiä kuin täällä Berliinissä, jossa tuntuu että ilmapiiri on avoimempi. Suomessa tuntuu että kaikkia kiinnostaa toisten tekeminen kun taas täällä on tietty paljon enemmän ihmisiä ja koko ajan on jotain tekeillä, niin kaikki tuntuu huomattavasti anonyymimmältä.
Olivia: Asiakaspalvelijat ovat kuitenkin paaaljon epäystävällisempiä täällä kuin Suomessa. Niin ja sitten on tietty kaikki melkein jopa stereotypiat, esimerkiksi että suomalaisten keskuudessa on ihan ok olla hiljaa, ei tarvitse puhua koko ajan. Ja vaikka ihmiset on avoimempia täällä Saksassa, samalla minusta tuntuu että suomalaiset ovat jotenki silti empaattisempia ja sydällisempiä. En minä tiedä, ehkä minusta tuntuu niin, koska suomalaisten kesken syntyy erilainen yhteys ja ymmärtää toisia paremmin kuin ehkä saksalaisten kanssa.
Fiona: Yksi ero ihan vain arkielämässä on, että Saksassa esimerkiksi työelämässä ja yliopistossa hierarkioilla on oikeasti väliä. Sähköpostiliikenne on hyvin formaalia ja teitittely on yleistä, kun taas suomalaisen professorien ja kollegoiden kanssa viestintä on huomattavasti rennompaa ja kaikki ovat samalla viivalla.
Olivia: Myös työelämässä minusta tuntuu että ihmiset täällä puhuvat enemmän. Suomessa kokouksissa oleelliset asiat käsitellään ripeästi ja tehokkaasti.
Fiona: Jep! Täällä keskustellaan enemmän edes takaisin, kun taas Suomessa mennään enemmin suoraan asiaan.
Oletteko viihtyneet Suomen Saksan-instituutissa?
Olivia: Kyllä! Täällä saa tehdä tosi paljon erilaisia juttuja ja siten myös oppia uutta, ja se on hauskaa.
Fiona: Mietin juuri tänään, kun hoidin erilaisia juttuja, että täällä pääsee kyllä todellakin kokeilemaan erilaisia tehtäviä, kun hyppelee eri aihealueiden välillä. Ei ole koskaan tylsää päivää eikä myöskään samanlaista päivää – vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin.
Olivia: Varsinkin kun olen juuri valmistumassa, niin on kiva päästä kokeilemaan erilaisia tehtäviä. Se auttaa ehkä myös selvittämään, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa.
Fiona: Tosi hyvä pointti! Mulla on myös melko samanlainen tilanne. Haluan selvittää, haluaisinko jatkossa työskennellä kulttuuri- ja taidealalla. Tämä on ollut todella hyvä mahdollisuus saada tietää, minkälaisia työtehtäviä kulttuuri-instituutti voi tarjota ja miten niitä kaikkia asioita pääsee käytännössä tekemään. Lisäksi täällä työskennellessä on päässyt käyttämään kaikkia osaamiaan kieliä.
Olivia: Joo se on tosi hauskaa! Välillä myös hämmentävää, mutta hauskaa!
Fiona: Joo välillä menee kyllä kielet sekasin. Toisaalta täällä työskennellessä on ollut myös mukava huomata, että eri kielten osaamisesta on oikeasti hyötyä ja on oppinut arvostamaan omaa kielitaitoa. Usein sanotaan, että riittää, jos osaa englantia, mutta täällä on kyllä huomannut, miten tärkeitä muidenkin kielten osaaminen on.
Olivia: Täällä on päässyt käyttämään saksaa myös vaativissakin tilanteissa ja ennen kaikkea on ollut mahdollisuus käyttää kieltä, sillä välillä käy niin, että on opetellut pitkään jotain kieltä, mutta ei koskaan pääse käyttämään sitä ja lopulta se unohtuu.
Mitä neuvoja antaisitte muille suomalaisille jotka haluavat muuttaa Saksaan?
Fiona: Opetelkaa saksaa! Se helpottaa tosi montaa asiaa. Ihan sama minne muuttaa, niin on fiksua opiskella paikallista kieltä.
Olivia: Niin, ylipäätänsä ei kannatta lähetä liikkeelle sillä ajatuksella, että kaikki osaa englantia ja sillä pärjää.
Fiona: Mmm, nimenomaan. Ja aina jos lähtee jonnekin maailmalle, niin kannattaa olla rohkeutta, tietynlaista oma-alotteisuutta ja itsenäisyyttä. Pitää olla valmis selvittämään asioita, koska vaikka olisi kiva ajatella että ”joo, kaikki on helppoa ja sujuu hyvin” niin ensimmäiset vaiheet uudessa massa, kuten byrokratia, ei aina ole helppoa selvittää. Semmoiseen on hyvä valmistautua – mutta kaikesta aina selviää!
Olivia: Ja ihan muuten vaan kannattaa myös henkisesti valmistautua siihen ettei Saksaan tai ylipäätänsä uuteen maahan muutaaminen aina ole ruusuilla tanssimista, vaikka olisi jo etukäteen kuvitellut itsellensä jonkinlaisen unelma elämän uudessa maassa.
Fiona: Jep! Koska kyllä muutto uuteen paikkaan on aina iso elämänmuutos. Se ei ole aina helppoa, mutta se on myös palkitsevaa. Yksi vinkki on myös, että kannattaa kokeilla mahdollisimman paljon uusia juttuja jos haluaa tavata uusia ihmisiä ja luoda uusia kontakteja.
Olivia: Ja Saksassa kannattaa aina olla mukana käteistä.
Fiona: Hahah joo! Koska kortilla ei aina pysty maksamaan, niinkuin Suomessa ollaan jo totuttu kaikkialla.
Mitä kaipaatte Suomesta kun olette Saksassa? Ja mitä tulette kaipaamaan Saksasta, kun lähdette takaisin Suomeen?
Olivia: Suomesta kaipaan ruisleipää, hyvää kauramaitoa ja ystäviä sekä perhettä.
Fiona: Niin minäkin –ja kahvia! Suomessa on paljon parempi kahvivalikoima kuin Saksassa. Ja minä kaipaan erityisesti myös luontoa, merta ja rauhaa… ja suomalaista hanavetta kaipaan myös!
Olivia: Aa joo hanavesi… Sinun pitää tuoda suomalainen hana tänne. Saksasta tulen varmasti myös kaipaamaan ihmisiä, jotka taas jäävät tänne. Ja sitä vapauden tunnetta, mistä me puhuttiinkin jo aikaisemmin. Täällä voi tehdä juuri sitä mitä haluaa, eikä se kiinnosta ketään muuta.
Fiona: Jep! Minä tulen kaipaamaan yleistä ilmapiiriä täältä ja ehkä myös kaikkia erilaisia mahdollisuuksia mitä täällä on ja uuden kokemista.
Olivia: Kaikki ihanat ravintolat ja kahvilat!
Fiona: … ja arkitehtuuri, kaupunkikuva ja historiaa huokuvat paikat… ja dm-kaupat!
Onko teidän arki erilaista täällä Saksassa verrattuna Suomeen?
Olivia: Suomessa minulla on säännöllisiä rutiineja, täällä niitä ei ole ehtinyt vielä syntyä samalla tapaa. Se johtuu osittain vaihtelevista työajoista.
Fiona: Suomessa suunnittelen asioita paljon pidemälle. Saatan kolme viikkoa etukäteen tietää, että näen jotain kaveria jonain tiettynä päivänä, tiettyyn kellonaikaan. Täällä saatan sopia samana päivänä, pari tuntia ennen. Täällä ilmapiiri on jotenkin paljon sponttaanimpi ja rennompi. Mitä muuta? Aamupala on erilainen!
Olivia: Totta – olen jopa alkanut syödä nutellaa. Ja välillä en ehdi syödä aamupalaa.
Mikä on ollut tähän asti haastavin tehtävä harjoittelunne aikana?
Olivia: Yksi haastavimmistä tehtävistä oli yksi hakemus, jolla oli hyvin tiukka aikataulu. Ja suomen kielen kurssit jotka pidimme eurooppalaisten kielten päivänä, koska en ole koskaan opettanut ketään enkä aikaisemmin ole ollut kauheasti tekemisissä pienten lasten kanssa.
Fiona: Tähän asti haastavin tehtäväni on ollut varmaankin erään hyvin pitkän ja erilaisista osista rakentuvan tekstin kääntäminen saksasta ja osittain englannista suomeen. Tehtävästä ja yleisesti ottaen kääntämisestä tekee haastellisen se, että lähtöteksti tulee ensiksi ymmärtää kunnolla, jotta sitä voi lähteä työstämään ja jotta lopputuloksena on mahdollisimman järkevä ja sujuva kokonaisuus.
Piditte esitelmän Berliinin Humboldt-yliopiston ”Jung in Finnland” -kurssin opiskelijoille. Mikä reaktio tai kysymys yllätti eniten?
Olivia: Minut yllätti eniten opiskelijoiden yllättynyt reaktio kun kerroimme miten paljon – tai minun mielestä vähän – opintorahaa suomalainen opiskelija saa. En osannut arvioida, oliko reaktio yllättynyt, koska he ajattelivat summan olevan pieni vai iso. Opintotuki on 250 euroa kuukaudessa.
Fiona: Itseasiassa kurssia vetävän professorin kommentti yllätti minut, sillä hän kertoi oman sukupolvensa nuoruuden ja erityisesti lukioajan olleen erilainen verrattuna nykypäivän nuoriin. Hänen mukaansa lukio ei ollut aiemmin yhtä vaativaa kuin se nyt on ja näin ollen nuoruus oli yleisesti ottaen huolettomampaa.
Mikä saksankielinen sana on teidän mielestä erityisen omalaatuinen tai merkityksellinen, ja miksi?
Fiona: Sana ”weltoffen” on mielestäni hyvin kaunis ja jos sen kääntää suoraan suomeksi sehän tarkoittaa maailmalle avointa. Suomenkielinen vastine ”weltoffen” sanalle on esim. avarakatseinen, mutta siitä sanasta ei välity samanlainen lämpö ja tunnelma kuin mielestäni ”weltoffen” sanasta välittyy. Tämä on myös itselleni tärkeä ja inspiroiva sana, sillä pyrin olemaan weltoffen, eli tässä merkityksessä maailmalle ja sen mahdollisuuksille avoin.
Olivia: Minulle tuli ensimmäisenä mieleen ”Handschuhe” koska se on niin kuvaava sana, kengät käsille!
Teksti ja käännökset: Fiona Bjugg, Olivia Gripenwaldt, Marion Holtkamp