Naismurha – ilmiö, joka on “yhtä vanha kuin patriarkaatti itse”
Aleida Luján Pinelo on tutkinut femi(ni)cide-ilmiötä – naisvihan motivoimia henkirikoksia eli naismurhaa – vuosien ajan, erityisesti Saksan näkökulmasta. Tutkimustyönsä lisäksi hän on myös yksi ”Feminizidmap” -tietokannan perustajista: tietokanta, joka dokumentoi naisiin ja tyttöihin kohdistuneet naismurhat ja henkirikokset Saksassa. Luján Pinelon kiinnostus juuri Saksaa kohtaan pohjautuu henkilökohtaiseen kokemukseen ja erityisesti siihen, että hän on havainnut aiheeseen kiinnitettävän siellä edelleen aivan liian vähän huomiota. Asiantuntijana hän vastasi blogikirjoituksessaan Suomen Saksan-instituutin tiimin kysymyksiin femi(ni)cide-aiheesta.
Viime vuoden aikana olen tehnyt väitöskirjatutkimusta Saksassa tapahtuvista naismurhista (eng. femi(ni)cide). Väitöskirjatutkimukseni rinnalla olen toiminut perustajajäsenenä itsenäisessä tutkimusprojektissa nimeltä Feminizidmap, jonka tavoitteena on koota yhteen Saksan naismurhia. Näinä vuosina olen seurannut, kuinka naismurha on aiheena saanut jalansijaa Saksassa useilla aloilla, kuten akateemisella ja oikeudellisella kentällä sekä kansalaisaktivismissa ja politiikassa. Silti yhteiskunnalla, joka on vasta hiljattain alkanut osoittaa kiinnostusta aihetta kohtaan, on edelleen kohdattavanaan paljon kysymyksiä. Pyysin harjoitusmielessä Suomen Saksan-instituutin työntekijöitä esittämään naismurhasta sekä tutkimuksestani kysymyksiä, joita sittemmin pystyin käyttämään ohjenuorana tätä tekstiä kirjoittaessani. Toivon, että tämän blogitekstin lukijat pitävät vastauksiani mielenkiintoisina ja että ne motivoivat heitä syventymään aiheeseen myös jatkossa.
Sukupuolittunut väkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat kattotermejä, joita käytetään kuvaamaan useita patriarkaalisen väkivallan muotoja. Termien määritelmät ovat muuttuneet vuosien varrella – välillä niitä on käytetty toistensa synonyymeina ja toisaalta käyttötapa on vaihdellut tutkimusalasta tai aktivismikontekstista toiseen. Kyseiset termit kattavat siis monia väkivallan muotoja, joista yksi on naismurha eli usein äärimmäisimpänä pidetty patriarkaalisen väkivallan muoto.[1] Mutta mitä naismurhalla ylipäätään tarkoitetaan?
Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, ja termille löytyykin useita eri määritelmiä. Yleisesti naismurha kuitenkin ymmärretään “naisten tappamisena miesten toimesta siksi, että he ovat naisia.”[2] On tärkeää ymmärtää, ettei naismurha ole pelkkä “naisversio” murhasta tai taposta. Tästä syystä kaikki naisten tapot tai murhat eivät ole naismurhia. Esimerkiksi, jos aseellisen pankkiryöstön aikana ammutaan laukauksia ja kuolleiden joukossa on naisia, ei ensisilmäykseltä voida sanoa, onko kyseessä naismurha. Kyseisessä tapauksessa uhrien ominaisuuksilla ei periaatteessa ollut merkitystä hyökkääjälle. Termiä käyttäessäni tarkoitan siis vain tietynlaisia naisten, tyttöjen ja naisellistettujen subjektien tappoja – sellaisia, jotka tapahtuvat patriarkaalisen koneiston tai sukupuolten välisten valtahierarkioiden piirissä.[3]
Kysymys naismurhan määritelmästä on linkittynyt myös muihin kysymyksiin, kuten siihen, onko englanninkielisten termien femicide (suom. naismurha) ja feminicide (suom. naismurha) välillä eroa. Millä tavoin nämä naismurhasta käytetyt sanat eroavat toisistaan, jos merkityseroja ylipäätään on? Ja miksi minä olen päätynyt käyttämään muotoilua “femi(ni)cide”? Feministisessä yhteydessä sanaa käytettiin ensimmäisen kerran Diana Russellin teorian myötä 70-luvulla englanninkielisessä kontekstissa. ”Feminicide” -käsitteen kehitti puolestaan Marcela Lagarde espanjankielisessä kontekstissa 90-luvun lopulla Russellin työn perusteella. Naismurhan tutkimuksessa femicide ja feminicide käytetään toisinaan keskenään vaihtokelpoisina, ja joskus tämä ilmaistaan sanalla ”femicide/feminicide”. On kuitenkin myös tapauksia, joissa ”femicide” viittaa englanninkieliseen muotoon ja ”feminicide” sen espanjankieliseen käännökseen. Toiset saattaisivat rajata termin ”feminicide” käytön tilanteisiin, joissa valtio ei suorita rangaistustoimenpiteitä. Itse väitän, että feminicide ei ole pelkkä espanjankielinen käännös femicide -sanasta eikä femicide myöskään ole ainoa oikeaoppinen termi. Siispä olen ehdottanut muotoa “femi(ni)cide” termien välisten hierarkioiden välttämiseksi.[4] Toivon termien yhdistelmän kannustavan tietoiseen ja omistautuneeseen vuoropuheluun, sillä yhtä ja oikeaa termiä naismurhalle ei ole paitsi englannin ei myöskään saksan kielessä.
Ilmiönä naismurha on ollut olemassa jo kauan aikaa, sillä se on “yhtä vanha kuin patriarkaatti itse”[5]. Konseptina naismurha on kuitenkin verrattain uusi, eikä sitä ole myöskään aina naismurhaa ei myöskään ole aina pidetty väkivallan ja julmuuden ilmentymänä. Näiden tekojen nimeäminen rikoksiksi ja nimenomaan naismurhiksi on tärkeää, jotta julmuudet tulevat esiin ja niitä pystytään myös ennaltaehkäisemään.
Naismurhia esiintyy kaikissa yhteiskunnissa, mutta ne ilmenevät kussakin eri tavoilla.[6] Vaikka suurin osa naismurhista tapahtuu kotioloissa ja erityisesti kumppanien tai entisten kumppanien toimesta – niin sanottu intiimi naismurha – on olemassa myös muun tyyppisiä naismurhia, joita ei tule jättää huomiotta. Näitä ovat muun muassa perheensisäinen, lapseen kohdistuva, lesbofobinen, transfobinen ja rasistinen naismurha sekä prostituution, ihmiskaupan kautta ja sukuelinten silpomisen kautta tapahtuvat naismurhat.[7] Kuten missään muussakaan luokittelussa, nämäkään jaottelut eivät ole kiveen hakattuja eivätkä vailla monimutkaisuuksia. Silti ne auttavat vakiinnuttamaan mekanismeja ja tunnusmerkkejä, joiden avulla voimme ymmärtää, miksi naismurhia tapahtuu. Tämän ymmärryksen pohjalta voimme kehittää naismurhia ennaltaehkäiseviä strategioita.
Henkilökohtainen kiinnostukseni naismurhien tutkimiseen Saksassa perustuu ensisijaisesti omaan kokemukseeni. Asuessani aiemmin Saksassa törmäsin useisiin tapauksiin, jotka tunnistin naismurhiksi – femi(ni)cides –, vaikka mediassa kyseistä termiä ei käytetty. Huomasin myös, kuinka media korosti tapauksia, joissa tekijät tai uhrit eivät olleet “kulttuuritaustaltaan” eurooppalaisia. Lisäksi kiinnostukseni Saksaan sai kimmoketta vuonna 2014 annetusta lausunnosta, jossa Saksa vastasi YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavalle yksikölle naismurhan olevan ilmiö, jota Saksan maaperällä ei tapahdu.[8] Hallituksen kieltäytyminen tunnustamasta ongelman olemassaoloa, yleinen tiedon puute sekä yhteiskunnallinen tietoisuuden ja aktivismin niukkuus saivat minut kehittämään Saksaa koskevan tutkimusprojektin, joka lopulta toteutui vuonna 2018, kun aloitin tohtorintutkintoni oikeustieteellisessä tiedekunnassa Turussa.
Motivaationi tutkia Saksaa kriittisestä näkökulmasta johtuu siis henkilökohtaisesta kiinnostuksestani huomioida naismurhailmiön monimutkaisuus ja välttää rasistisia sekä muukalaisvihamielisiä keskusteluja aiheesta. Saksassa olen itse ”toinen”, eli minut voitaisiin mahdollisesti tappaa ja teosta saatettaisiin syyttää ”latinalaisamerikkalaista taustaani”. Toisin sanoen, tappamiseni selittämiseksi saattaisin joutua rasististen ja muukalaisvihamielisten keskustelujen kohteeksi.[9] Toinen liikkeellepaneva voima tutkimukselleni oli halu osoittaa tunnustusta Amerikoissa tämän vuosituhannen alusta lähtien tehdylle työlle naismurhan parissa. Tarkoituksenani oli viedä työn tuottama tieto Euroopassa käytävien keskustelujen keskiöön. Itse tietoa tuottaessani koen siis erityisen tärkeäksi välttää pohjois-etelä-hierarkiaa ylläpitäviä rakenteita.
Se, että Saksassa naismurhasta on vihdoin alettu puhua, on synnyttänyt useita myönteisiä muutoksia: muun muuassa yhteiskunnallisesti asian ympärille on muodostunut aktivistiryhmiä ja -projekteja, oikeudellisella ja poliittisella kentällä on herännyt keskustelua termin käytön merkityksellisyydestä näillä aloilla, ja akateemisella kentällä on alkanut syntyä lisää tutkimushankkeita naismurhista Saksassa. Aiheen saama huomio onkin jo itsessään positiivinen muutos. Toivon mukaan se vie meitä kohti yhteiskuntaa, jossa naisilla, tytöillä ja naisellistetuilla subjekteilla on turvallisempi elää.
Käännös englannista: Sofia Lipponen, Suvi Wartiovaaran ja Ida Pirin muokkaama
[1] Radford, Jill. “Introduction.” Femicide: The Politics of Woman Killing, Jill Radfordin ja Diana Russellin muokkaama, 4. Buckingham: Open University Press, 1992.
[2] Diana Russell. “Preface.” Femicide: The Politics of Woman Killing, Jill Radfordin ja Diana Russellin muokkaama, xiv. Buckingham: Open University Press, 1992.
[3] Luján Pinelo, Aleida. 2018. “A Theoretical Approach to the Concept of Femi(ni)cide.” Philosophical Journal of Conflict and Violence 2, no. 1 (2018): 61.
[4] Luján Pinelo, “A Theoretical Approach,” 45.
[5] Radford, “Introduction,” 25.
[6] Radford, “Introduction,” 7.
[7] Atencio, Graciela, ja Elena Laporta. “Types of Feminicide or Variants of Extreme Patriarcal Violence.” Feminicidio.net, Marraskuu 15, 2012. https://feminicidio.net/types-of-feminicide-or-variants-of-extreme-patriarcal-violence/.
[8] UNODC (United Nations Office on Drugs and Crime). Statement by Germany on the Investigation and Prosecution of Gender-Related Killings of Women and Girls. 2014. Viimeksi katsottu heinäkuussa 22, 2022. https://www.unodc.org/documents/justice-and-prison-reform/IEGM_GRK_BKK/Germany_Annex.pdf.
[9] Suosittelen tavallisesti katsomaan Frieder Schlaichsin elokuvan Naomis Reise.