Kestävyys ja design
Tänä syksynä minulle tarjoutui tilaisuus osallistua kurssille, jonka aiheena oli kestävä talouspolitiikka. Sitra järjesti sen jo 13. kertaa tuoden eri alojen asiantuntijoita yhteen oppimaan aiheesta enemmän ja miettimään, miten opittua voi soveltaa myös omaan työarkeen. Heti kurssin alussa pohdin, mitä ”kestävä” sanana oikeastaan tarkoittaa ja päädyin seuraavaan lopputulokseen: ennen kuin jotain tekee, on ajateltava sen seurauksia ja pyrittävä toimimaan niin, että loppuvaikutukset ovat pitkäaikaisia ja ympäristöä säästäviä. Saksalaisen Duden-sanakirjan mukaan sanan ”kestävyys” merkitys määritellään periaatteeksi ”jonka mukaan ei tule kuluttaa enempää, kuin mitä kulloinkin kasvaa, uudistuu ja voidaan uusiokäyttää”.
Jokainen jatkokoulutuksen osuus alkoi kertomalla, minkä kestävän teon kukin oli menneellä viikolla tehnyt. Jotkut kertoivat myyneensä autonsa ja matkustavansa nyt töihin julkisilla liikennevälineillä, kun taas toiset toivat esiin syöneensä kasvisruokaa lounaalla. Meillä instituutilla linjattiin nyt, että Saksan sisäiset matkat tehdään tästä lähtien rautateitse, huolimatta siitä että se on kalliimpaa ja aikaavievämpää kuin lentäminen. Toki tällaiset teot ovat pisaroita meressä, sillä oikeastaan teollisuuden ja poliittisen päätöksenteon täytyy tukea ja myös vaatia aidosti merkittäviä ja tehokkaita keinoja ilmastonsuojelun saralla.
Onneksi on suuri määrä yrityksiä, jotka pureutuvat kestävän kehityksen teemaan. Myös muotoilun alalla pohditaan asiaa. Keskeinen näkökulma tässä yhteydessä on, että tuotteet – oli sitten kyse huonekaluista, vaatteista tai muista kulutustuotteista – suunnitellaan niin, että ne eivät mene saman tien rikki. Meidän täytyisi siis kehittyä haaskausyhteiskunnasta kestäviksi kuluttajiksi. Monissa tapauksissa se voi jopa tarkoittaa, että kulutuksesta täytyisi pitäytyä kokonaan. Punainen liha sekä maitotuotteet ovat tämän listan kärjessä, sillä niiden tuottaminen on erittäin energiaa kuluttavaa ja ne aiheuttavat näin enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin esimerkiksi hedelmät ja kasvikset. Olennainen on myös kysymys siitä, miten jätteen kertymistä voidaan välttää. Tässä yhteydessä ja ajatellen Suomen teemamaastatusta Berliinin Grüne Woche –ravinto- ja maatalousmessuilla kiintoisa on erään helsinkiläisravintolan esimerkki, jonka teemana on, ettei annoksien valmistamisessa synny yhtään jätettä. Sellaiset toimenpiteet saattavat vaikuttaa tänä päivänä erikoisilta, mutta 50 vuoden päästä ne ovat itsestäänselvyys.
Mutta takaisin kysymykseen, mitä kestävyys designin kontekstissa voi tarkoittaa: minulle Alvar Aallon kalusteet ovat tästä erityisen hyvä esimerkki, sillä ne eivät ainoastaan visuaalisen muotoilun saralla ole pitäneet pintaansa lyhytikäisiä trendejä vastaan, vaan ovat myös laadullisesti siten valmistettuja, että ne kestävät vuosikymmenet jatkuvaa käyttöä.
Ensi vuonna yhtenä Suomen Saksan-instituutin painopisteenä on nykydesign. Syy sille on, että Wienissä järjestettävä Vienna Design Week on kutsunut Suomen yhteistyömaaksi. Kysymys siitä, miten kestävyys voidaan sovittaa designin kanssa yhteen, on siellä suuren mielenkiinnon kohteena. Myös jo 17.1. instituutilla järjestettävän Natur pur? -designkeskustelun yhteydessä syvennytään tähän kysymykseen. Sydämellisesti tervetuloa sinne!
Käännös: Miika Peitso, Suvi Wartiovaara
17.1.2019 Design Talk: Natur pur?
18.–27.1.2019 Internationale Grüne Woche 2019: Partnerland Finnland
27.9.–6.10.2019 VIENNA DESIGN WEEK: Gastland Finnland