Suomen Saksan-instituutti 25 vuotta: Puhutaanpa rahasta! Anna-Maija Mertensin blogikirjoitus
Anna-Maija Mertens on toiminut aiemmin Suomen Saksan-insituutin johtajana, ja nykyään hän on Transparency International Saksan toiminnanjohtaja. Tämä artikkeli perustuu Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien vuosikokouksessa pidettyyn esitelmään.
Transparency International on korruptionvastainen järjestö. Nimestämme − transparency eng. läpinäkyvyys − voisi päätellä, että ajamme läpinäkyvyyttä. Läpinäkyvyys ei kuitenkaan ole meille itseisarvo, vaan pikemminkin erittäin hyödyllinen työkalu. Vaadimme läpinäkyvyyttä, sillä korruptio on näkymätöntä, ja siksi monista korruptioon liittyvistä rikoksista ei tehdä rikosilmoitusta.
Vain ne, jotka ovat korruptiossa osallisina, tietävät, miten lahjonta käytännössä toimii. Sen sijaan korruption uhrit, veronmaksajat, asiakkaat ja kansalaiset eivät tee rikosilmoituksia, sillä heillä ei ole tietoa yksittäisistä korruptiotapauksista. Siitäkin huolimatta, että ensisijaisina kärsijöinä he maksavat korruptiosta syntyvän laskun. Näin käy esimerkiksi silloin, kun hinnat nousevat kartellin seurauksena. Tuotteiden laatu puolestaan heikkenee, kun voiteluraha ohittaa laadullisesti parhaan tarjouksen.
Tarvitsemme läpinäkyvyyttä, jotta äskenmainittujen kaltaisia prosesseja sekä rakenteita voidaan läpivalaista ja ymmärtää ulkopuolelta käsin. Mitä enemmän valtaa ja rahaa on pelissä, sitä enemmän tarvitsemme läpinäkyvyyttä.
Tällainen ajattelumalli on yleistynyt politiikassa ja talouselämässä. On itsestäänselvää, että puoluelahjoitukset tai kansanedustajien sivutoimet ovat julkisia − tosin tätä ei tapahdu meidän näkökulmastamme vielä riittävän paljon. Lisäksi kaupparekisterin avulla voidaan selvittää yritysten rakenteita, omistajia ja omistussuhteita. Kuitenkin kansalaisyhteiskunta on jäänyt yhä pimentoon, mutta miksi?
Yksi syy on ilmeisesti mustavalkoinen ajattelutapa. Kun Saksan-osastomme koputtaa kansalaisyhteiskunnan oveen ja vaatii enemmän läpinäkyvyyttä, meidän ajatellaan usein erehtyneen ovesta. Kansalaisyhteiskunnassahan asuu vain „mallikansalaisia“.
Tällainen ajattelu on tuhoisaa. Ei vain siksi, että juridisten olosuhteiden vuoksi kultaisen ulkokuoren taakse piiloutuu muunkinlaisia toimijoita. Paljon omituisempaa on olettaa, että yhteiskunnan yksittäiset toimijat voitaisiin jakaa hyviin ja pahoihin ja että tämän vuoksi yhteiset pelisäännöt eivät pätisi joidenkin yksittäisten toimijoiden kohdalla.
Tärkein peruste läpinäkyvyyden tehostamiselle kansalaisyhteiskunnassa ei ole oletus, jonka mukaan kaikki ei olisi kunnossa. Tärkein peruste on se, että läpinäkyvyys vahvistaa instituutioita ja nostaa äänen kuuluviin. Erityisesti kulttuurialalla monet kamppailevat vähistä resursseista. Siksi on varmistettava, että he itse ymmärtävät tilanteen sekä kykenevät vaikuttamaan sen mukaisesti suhteessa poliittisiin päättäjiin. Jos kulttuurityön perustasta tehdään tabu, se vain heikentää alan tekijöitä ja koko sektoria, ei vahvista niitä.
Kansalaisyhteiskunnan instituutiot, myös kulttuuri-instituutiot, voivat itse päättää, mitä ne haluavat kertoa rahan- ja vallankäytöstään. Ne voivat pitäytyä puolustuskannalla ja reagoida tarjottuihin mahdollisuuksiin. Tai sitten ne voivat tehdä kulttuurityötä oma-aloitteisesti, myös taloudellisessa mielessä.
Käännös saksasta: Pauli Orava
Transparency International Deutschland e.V.
——————————————-
Suomen Saksan-instituutti täyttää 25 vuotta syksyllä 2019. Instituutti avattiin syyskuun lopulla 1994 ensimmäisenä suomalaisena kulttuuri-instituuttina saksankielisessä Euroopassa. Näiden 25 vuoden aikana keskeistä instituutin toiminnassa on ollut dialogi suomalaisten sekä paikallisten kumppaneiden välillä Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Tätä dialogia ovat vuosien varrella edistäneet myös useat henkilöt, jotka ovat sitoutuneet maiden väliseen kulttuurivaihtoon instituutin nimissä. #25JahreDialog-blogisarjamme antaa tänä vuonna puheenvuoron osalle näistä henkilöistä.