Pakkomielteistä ja haluista: Annika Tudeer haastattelussa
Oblivia on yksi Suomen tunnetuimmista performanssikokoonpanoista, ja yli 20 vuoden ajan se on ollut huippuesimerkki esittävän taiteen kekseliäisyydestä ja laaja-alaisuudesta. Vuonna 2000 perustettu Oblivia tunnetaan minimalistisesta lähestymistavastaan suuriin kysymyksiin. 3. joulukuuta on Obsessions-esityksen ensi-ilta Wuppertalissa. Katharina Weingärtner haastatteli Oblivian taiteellista johtajaa Annika Tudeeria.
Mistä Obsessionsissa on kyse, ja miksi kappaleen ensi-ilta on nimenomaan Wuppertalissa?
Meidät valittiin NOperas projektiin, joka on iso projekti NRW:ssä, jossa tehdään kokeellista ja uutta musiikkiteatteria yhdessä isojen instituutioiden kanssa – kuten meidän tapauksessamme Stadtheater Bremen ja Oper Wuppertal 2022.
Obsessions-teoksessa tutkimme omintakeisella ja humoristisella tavallaan ihmisten pakkomielteitä ja haluja. Esitys kuljettaa katsojan leikkisästi halki vaihtuvien paikkojen ja aikakausien aina pyramidien rakentamisen ajoista nykypäivään ja valottaa ihmiskunnan toistuvia pakkomielteitä, historian liikkeellepanevia voimia.
Trilogian ensimmäinen osa on nimeltään Verdrängen, verdrängen, verdrängen. Teos esitetään englanniksi, mutta se kantaa saksankielistä nimeä. Kuinka päädyitte antamaan teokselle saksalaisen nimen, ja mikä sen merkitys on teille?
Teoksen nimi on Verdrängen Verdrängen Verdrängen. Saksankielisen sanan ”verdrängen” (suom. torjua) sisältää niin paljon merkityksiä ja siitä pidämme. Saksan kieli on niin ihanan monimutoinen ja samalla hyvin tarkka. Verdrängen-sana sisältää merkityksiä kuten: työntää pois ihmisiä, muistoja tai tapahtumia hyvin monilla tasoilla, poliittisesti, emotionaalisesti, sosiaalisesti, jne. Sen takia nimi on saksaksi. Toistohan on myös meille tunnusomainen piirre meidän estetiikassamme, ja se on muutenkin hyvin tavallinen piirre maailmassa että asiat toistuvat ja toistuvat. Puhumme myös saksaa teoksessa.
Kytkeytyykö nimi jollain tavalla eurooppalaiseen ja erityisesti saksalaiseen historiaan?
Tietysti. Kaikki mitä liittyy Saksaan Oblivian maailmassa kytkeytyy Saksan historiaan: aikaan maailman sotien välillä, toinen maailmansota, holokausti, mutta myös rauhanomainen vallankumous die Wende vuonna 1989 ja uudempi historia. Olemme nyt vasta ymmärtäneet, ja meillä tarkoitan meitä ihmisiä Euroopassa, miten paljon 1989 ja muurin kaatuminen on merkinnyt ja miten sen ajan tapahtumat vaikuttavat tähän päivään. Olemme Obliviassa myös kiinnittänyt huomiota rakennusboomiin joka täyttää kaupungit ja jossa nykyään suuret ylikansalliset sijoittajat ovat muokkaamassa kaupunkikuvaa uudelleen ja samalla ”verdrängen” eli työntävät pois ja hävittävät: ihmiset, muistot, tunnelmat, pienet kaupat, kulttuurin yms. Se mistä kaupunki joskus on koostunut ennen ostoskeskusten ja real estate investorien ylivaltaa.
Kuinka tärkeä saksankielinen Eurooppa on teidän käsityksenne mukaan eurooppalaisille kulttuurikohtaamisille?
Meille se on tärkeää, koska meillä on vahva side Saksaan. Muuten Saksassa on vilkas ja kriittinen jatkuva keskustelu kulttuurista ja politiikasta. Saksassa on yhä hyvin utelias kulttuurielämä.
Monet esityksistänne ovat improvisaatiota. Onko näin myös uuden projektinne kohdalla?
Meidän suurten näyttämöiden esitykset eivät ikinä ole improvisoituja. Me improvisoidaan harjoitusprosessin aikana ja niin tulemme tekemään nytkin, koska se on se osa prosessia, jossa esityksen rakenne ja sisältö luodaan, mutta näyttämöllä kaikki on lyöty lukkoon ja toistetaan samalla lailla illasta toiseen. Silloin emme enää improvisoi. Olemme hyvin hitsattu ensemble. Nyt on kiinnostavaa tuottaa materiaalia yhdessä ison talon taiteilijoiden kanssa.