”Elämäni tuntuu usein komedialta”: Reed Still taiteen tekemisestä, institutionaalisista järjestelmistä ja Künstlerhaus Bethanienista
Tänä vuonna Reed Still on osallistunut kansainväliseen residenssiohjelmaan maineikkaassa Künstlerhaus Bethanienissa Svenska Kulturfondenin tukemana. Reed Still on tämän yhteistyön ensimmäinen residenssitaiteilija. Taiteessaan hän käyttää materiaalinaan institutionaalisia järjestelmiä, niiden kieltä ja asiakirjoja. Näyttely ”Comedy” aukeaa 10. syyskuuta 2026. Sonja Vaskivuori haastatteli Reed Stilliä.
Voisitko kertoa jotain taustastasi taiteilijana, ja siitä, miten sinusta alun perin tuli taiteilija?
Hyppy pää edellä pieneen puhallettavaan uima-altaaseen neljävuotiaana. Se vaatii tietynlaista luottamusta omaan mielikuvitukseen. Sen lisäksi siihen tarvittiin jälkeenpäin paljon opiskelua. Runsaasti paperitöitä. Paljon epäonnistumisia ja muuttoja. Keskusteluja kaikenlaisten ihmisten kanssa. En ole päässyt asettumaan aloilleni, mutta usein olen tyytynyt vähempään. En ole vielä käynyt lääkärissä selvittämässä, mistä tämä kaikki tarkalleen ottaen johtuu.
Miten kiinnostuit Künstlerhaus Bethanienin residenssiohjelmasta?
Taiteilijana, etenkin varattomana sellaisena, sitä hakee vain kaikkea, mitä eteen tulee. Se on suurin osa työstä, jota tehdään ennen kuin se työ, jonka yleisö mieltää taiteilijan työksi, ylipäätään tapahtuu. Mutta työtä se on siitä huolimatta. Paljon epävarmuutta. Joten pääsy työhuoneeseen ja kuukausittaisen tulon piiriin, muiden mahdollisuuksien ohella, on aivan mainio mahdollisuus siinä määrin kuin mahdollisuuksia tällä valitettavan niukkojen mahdollisuuksien alalla on. Ja totta puhuen, Künstlerhaus Bethanienissa on ennen minua käynyt runsaasti väkeä hyötymässä näistä samaisista mahdollisuuksista, muodossa tai toisessa. Marina Abramović. Susan Sontag. Samuel Beckett. Lista jatkuu ja jatkuu. En voi jatkaa. Jatkan. Itse asiassa äitini näki avoimen haun ja pakotti minut hakemaan. Niin sitten minä hain. Äidit tietävät parhaiten.
Näyttelyssäsi ”Comedy” on esillä töitä Künstlerhaus Bethanienissa oleskelusi ajalta. Millainen on ollut kokemuksesi residenssissä?
On ollut tilaa ja aikaa ajatella. Tarkalleen ottaen 75 neliömetriä ja 6 kuukautta. Toisinaan harhailen pimeässä tyhjässä työhuoneessani yrittäen väistää seiniä, jotka eivät tunnu koskaan tulevan vastaan. Vessojen jakamisesta toisten taiteilijoiden kanssa voisi sanoa jotakin. Mutta jotkin asiat on parempi jättää sanomatta. Näyttelyn piti ensin olla jotakin muuta, ja sitten tapahtui jotakin muuta. Instituutio haluaa aina yhtä, lupaa toista ja toimittaa vielä jotakin kolmatta. Tilaan liittyviä kysymyksiä on riittänyt. Ja tietenkin se johti siihen, että lopulta tapahtui jotakin muuta, sillä sellainen on asioiden luonto.
Berliinissä asuminen ja osallistuminen sen taidekenttään ovat varmasti innostavia taiteilijalle, kerro jotain siitä.
Berliinissä asuminen on yksi asia, Kottbusser Torin vieressä asuminen toinen. Sitä voisi kutsua eloisaksi. En pidä taidekenttää erityisen jännittävänä missään, enkä taidetta ylipäätään erityisen jännittävänä missään. Etenkään verrattuna kentän ulkopuoliseen elämään, jossa kaikki kiinnostava tapahtuu. Mutta elämässä ei tarvita niinkään jännitystä kuin älyllistä haastetta. Pidän silti monista paikallisista taiteilijoista ja kutsun mielelläni monia heistä ystävikseni, ja toivon, että moni heistä soittaa minulle sitten kun olen poissa, mikä tapahtuu omaan makuuni aivan liian pian.
Mitä näyttelyn nimi ”Comedy” kertoo näyttelystä?
Jos uskoisimme Dantea, se tarkoittaisi vain sitä, että se päättyy onnellisesti. Jotenkin nousujohteisesti. Jos uskoisimme Beckettiä, se voisi olla päinvastoin, ja kaikki on joka tapauksessa vain kestettävä. Voi mennä kummin päin tahansa. En tiedä, kumpaan tässä luottaisi. Mutta kyse on kuolemanvakavasta bisneksestä. Ja suureksi osaksi kuoleman bisneksestä. Elämäni tuntuu usein komedialta. Olen itse asiassa muuttanut 25 kertaa viimeisen kuuden vuoden aikana. Niinpä ajattelen paljon Diogenesta. Näyttely koostuu kahdesta kehystetystä vuokrasopimuksesta, joista toinen on alivuokrasta ja toinen haudasta, ja sitten on vielä tynnyri.
Reed Still – The Barrel. ©Reed Still
Institutionaaliset järjestelmät ovat isossa roolissa taiteessasi. Miten määrittelet instituution?
Instituutio on käytännössä mikä tahansa taho, joka kertoo, mitä saat tai et saa tehdä, kuinka kauan ja mitä tapahtuu sen jälkeen. Rahoittaja. Residenssi. Museo. Vuokranantaja. Hautausmaa. Tuomioistuin. Kansakunta. Isä. Imperiumi. Instituution on uskottava itseään. Ja instituutio nojaa siihen, että muutkin uskovat sen olevan jotakin. Suuri osa siitä, mitä teen, on sen selvittämistä, mikä ylipäätään on mahdollista. Ja mahdollisuuksien määrä on ehdottomasti kutistumassa.
Mikä sai sinut valitsemaan dokumentit ja kielen työsi keskiöön?
Suuri osa elämästäni pyöri jo valmiiksi hakemusten, sopimusten, vuokrasopimusten, viisumien, turvallisuusmääräysten, ohjeistusten ja kaiken muun byrokratian ympärillä. Byrokratia on se alue, jossa juridinen kieli pannaan täytäntöön aineellisessa todellisuudessa. Sitä ei pääse pakoon. Mutta sen ulkopuolelle on helppo pudota. Tai ehkä sivuttain sen sisään. Ja mitä kirjaimellisemmin noita määräyksiä todella noudattaa, sitä pahemmiksi asiat käyvät. Ja varmasti järjettömämmiksi. Asiakirja on seinä, on ovi, on lukko, on avain, on toinen seinä.
Mistä ideasi tulevat?
En usko, että ne tulevat luokseni, vaan pikemminkin törmäävät. Usein kyse on jostakin, mikä on tapahtunut tai mihin en aivan ylety. Joten kurottelen edelleen. Viime aikoina olen ajatellut paljon työtä ja asumista. Huomaan usein olevani tilanteessa, jossa teoksillani on paikka, missä olla, mutta minulla ei.
Millainen on työprosessisi?
Herään ilman herätyskelloa, yritän aikaisintaan puolen tunnin kuluttua nousta sängystä, minkä usein saa aikaan halu keittää kahvia ja tarve syödä kevyt aamiainen, etten ala vapista, sitten vessa, suihku, hampaiden pesu, kävely, lounas, paljon työhuoneella istuskelua, tavaroiden tilaamista internetistä, tapaamisten järjestelyä, sähköposteihin vastaamista, illallinen, vähän viiniä, ja siinä välissä ajattelen jatkuvasti asioita, ja sitten, kun tilaisuus tarjoutuu näyttelyn, residenssin tai rahoituksen muodossa, joita kaikkia on, kuten sanottu, joka tapauksessa niukasti, teen jotakin niille asioille, joita olen ajatellut. Niinpä olen nyt yrittänyt vuokrata hautaa 20 vuodeksi.
Reed Still – The Grave. ©Reed Still
Käännös englannista: Reed Still