NÄYTTELY. Kuraattorina Mikaela Lostedt.
Näyttelyn nimi, I can’t go on. I will go on. on mukaelma Samuel Beckettin The Unnamable -romaanin viimeisistä sanoista. Ville Andersson näkee ilmaisun heijastavan ympäristöä, joka on samanaikaisesti traaginen ja koominen. Traaginen koska se murenee, koominen koska se jatkaa menoaan. Samalla sanat näyttäytyvät motivaatiositaatin kaltaisena mantrana. Näyttely sai alkunsa New Mexicon aavikolta otetusta valokuvasta. Aavikko on nykyisin koti Lincoln Near-Earth Asteroid Research -projektille, joka havainnoi maata lähestyviä asteroideja. Maailman ensimmäinen ydinkoe tehtiin lähialueella. Anderssonia kiinnostaa tämänkaltaiset epäpaikat, joissa ei ole kyse pelkästään ajan ja paikan poissaolosta, vaan myös poissaolon läsnäolosta. Näyttelyssä nähdään valokuvaa, piirustusta ja maalausta. Andersson on myös käyttänyt uutta tekniikkaa, jota voisi kutsua digitaaliseksi veistämiseksi. 3D-mallinnusohjelman avulla taiteilija on luonut kuvia, jotka lopulta on vedostettu valokuvan tapaan. Teokset liikkuvat abstraktin ja esittävän, orgaanisen ja epäorgaanisen välissä.
Yhtenä elementtinä teoksissa ovat maisemat. Vuoria ja kiveä muistuttavat muodostelmat ovat syntyneet muistin pohjalta. Ne ovat jäljellä olevia muistoja, katoavaisia kokemuksen hippuja. Toisena aiheena on keho ja kasvot. Sukupuolettomat hahmot vaikuttavat olevan liikkeessä, mutta samaan aikaan pysähdyksissä. Andersson puhuu liikkeen lohdusta: leikki tai tanssi on yritys ylittää tragedia, hoivata haavaa ja luoda merkityksiä. Anderssonin estetiikan ominaispiirteitä ovat vihjailevuus, nyanssirikkaus, tarkkuus, vähäeleisyys sekä katoavaisuus.
Ville Andersson nimettiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2015. Anderssonin teoksia on esitetty laajalti Suomessa ja ulkomailla, mukaan lukien EMMA – Espoon modernin taiteen museo, The National Art Center Tokiossa, Vitraria Glass +A Museum Venetsiassa, Weserburg Museum für moderne Kunst Bremenissä, Saksassa, Centrum för Fotografi Tukholmassa ja FOMU – Fotomuseum Provincie Antwerpen, Belgiassa. Andersson on yksi The Watermill Centerin Artist-in-Residence -ohjelman taiteilijoista vuodelle 2018.