Markus Jäntti-Tuominen, Yksisarvisten tarinoita
Suomen Saksan-instituutin vuoden 2020 vieraileva taiteilija on Markus Jäntti-Tuominen. Hänen taiteensa myötä Berliinin Friedrichstraßelle muuttaa koko joukko satuolentoja, joiden luojaa Roosa Kokkonen haastatteli ennen näyttelyn avajaisia.
Markus Jäntti-Tuominen, sinä olet Suomen Saksan-instituutin vuoden 2020 vieraileva taiteilija. Miten sinusta oikein tuli taiteilija?
Lapsuudessani visuaalinen taide oli kotonamme aina läsnä. Puuhailin päivittäin taiteen parissa ja kävin jo varhaisessa iässä kuvataidekoulussa – tarkemmin sanoen isäni vei minut sinne. Oikeastaan siitä lähtien olen tällä tiellä ja kehitän itseäni edelleen.
Valmistuit hiljattain Berliinin Universität der Künste -taideyliopistosta. Miksi päätit suorittaa opintosi Saksassa?
Ensinnäkään en halunnut asua enkä opiskella Suomessa. Olin aina halunnut ulkomaille, ja saksa oli ensimmäinen vieras kieleni koulussa. Siten minulle olikin luonnollista suunnata Saksaan. Hain opiskelemaan Berliiniin ja Leipzigiin ja siten päädyin Berliinin taideyliopistoon.
Millaista on työskennellä nuorena taiteilijana Berliinin kansainvälisessä ympäristössä?
Toisaalta todella kiehtovaa ja toisaalta myös hieman vaikeaa. Joka päivä kuulee ja huomaa niin paljon asioita, ja myös visuaalisia vaikutteita saa valtavasti. Täällä on jatkuvasti monen ärsykkeen ympäröimänä − toisaalta se vaatii paljon, mutta myös antaa todella paljon.
Mistä saat inspiraation teoksillesi?
Usein minua inspiroivat pienet arkipäiväiset havainnot maailmastamme, yksittäiset pienet asiat, milloin mikäkin. Nämä haluaisin jotenkin yhdistää ja työstää metaforina. Taiteen problematiikka itsessään työllistää minua myös.
Mitkä ovat ne materiaalit ja mediat, joiden parissa työskentelet?
Taustani on maalaustaiteessa, mutta olen viime vuosina työskennellyt enimmäkseen kuvanveiston parissa. Myös Suomen Saksan-instituutille olen tehnyt pääasiassa veistoksia. Niiden lisäksi olen työskennellyt filmin parissa Roses and Thorns -videoteoksen kautta – koko teos on näytelty vain nukkeja käyttäen. Tällä hetkellä työskentelen ennen kaikkea nukkejen, maalaustaiteen, kuvanveiston, videon ja näiden kombinaatioiden kanssa.
Miten Suomen Saksan-instituutin konsepti syntyi? Toisin sanoen: mistä sait idean esitellä näitä erilaisia teoksia luonamme instituutissa?
Mielestäni videoteos sopii hyvin näytettäväksi erkkerihuoneessa, sitä varten on valmistettu erityinen laatikko, josta teosta esitetään. Mielestäni teokset muodostavat hyvän kokonaisuuden huoneeseen, jossa yleensä istutaan, jutellaan ja kenties kahvitellaan. Seinälle on ripustettu maalaus, ja yksisarviset tietenkin levittäytyvät ympäri koko instituutin. Teoskokonaisuuden integroiminen näihin tiloihin oli hyvin mahdollista.
Minkä parissa työskentelet juuri nyt?
Tällä hetkellä työstän uusia filmejä. Niiden lisäksi haluaisin työskennellä edelleen pehmolelujen, hahmojen ja eläinten parissa, sekä niiden metaforien, jotka ovat myös videoteoksessani tärkeitä. Haluaisin myös kokeilla erilaisia asioita, nukketeatteria tai pidemmän videoteoksen tekoa useammilla ja erilaisilla nukeilla. Minua kiinnostaa, miten taiteilijuutta voi niissä kuvata: kuinka yhdistän työssäni samaan aikaan taiteen tematiikan ja yhteiskunnalliset havainnot.
Miltä tulevaisuuden suunnitelmasi näyttävät?
Vuonna 2020 haluan ehdottomasti keskittyä näyttelyyni Suomen Saksan-instituutissa ja sen saamaan vastakaikuun. Haluaisin paneutua tarkemmin siihen, mitä ihmiset pitävät Yksisarvisten tarinoista ja miten voin kehittää työtäni filmien parissa. Maaliskuussa 2020 aloitan residenssitaiteilijana Tapiolan vierasateljeessa Espoossa lähellä Helsinkiä. Asun siis samanaikaisesti sekä maalla että kaupungissa.
Visiting Art/ist 2020: Markus Jäntti-Tuominen | Vernissage am Donnerstag, 16. Januar 2020, 19−21 Uhr
———————————
Markus Jäntti-Tuominen on syntynyt vuonna 1994, ja hänelle myönnettiin jo 15-vuotiaana Alfred Kordelinin säätiön apuraha. Vuosina 2013−2019 hän opiskeli Berliinissä Universität der Künste -taideyliopistossa professori Robert Lucanderin johdolla. Vuonna 2018 hän osallistui New Yorkin Hunter Collegessa Studio Art -maisteriohjelmaan.
Käännös: Janne Airaksinen