“Minulla on ollut koko ajan tunne, että minusta välitetään”
Saksassa insinööriksi valmistunut Sebastian Segnitzer halusi vaihtaa teknisen alan politiikkaan, ja sopiva opiskelupaikka löytyi Helsingin yliopistosta. Hän kehuu suomalaisten korkeakoulujen vapautta, matalaa hierarkiaa ja laajoja opiskelijapalveluita. Luontoa rakastavalle Segnitzerille vuodet Pohjois-Euroopassa ovat olleet antoisia, mutta hän tietää myös, että kaikille Suomi ei välttämättä sovi. Riikka Maukonen haastatteli Sebastiania videoyhteydellä.
Mitä opiskelet?
Opiskelen Helsingin yliopiston Global Political Economy -maisteriohjelmassa, joka kuuluu valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Aiemmalta koulutukseltani olen insinööri ja valmistunut Heidenheimin ammattikorkeakoulusta Saksassa, Baden-Württembergin osavaltiossa.
Miksi päätit tulla opiskelemaan juuri Suomeen?
Siihen on useita eri syitä. Ensimmäisen kosketuksen Suomeen sain jo lukioikäisenä, kun olin kahden viikon mittaisella Comenius-vaihtojaksolla Helsingissä. Tulin hyvin toimeen isäntäperheeni kanssa ja olen vieraillut heidän luonaan Suomessa myös vaihdon jälkeen.
Etsin sopivaa maisteriohjelmaa myös Saksasta, mutta koska taustani on ammattikorkeakoulun insinööriopinnoissa, minun olisi ollut hyvin vaikeaa päästä haluamaani yliopistoon opiskelemaan yhteiskuntatieteitä. Saksalaiset tiedeyliopistot ovat hyvin ylpeitä statuksestaan.
Olisin saanut Helsingin yliopiston lisäksi paikan myös Tukholman yliopistosta Ruotsista ja Leidenin yliopistosta Alankomaista. Lukiolaisena saamani hyvä kokemus ja Suomessa asuvat ystäväni olivat kuitenkin lopulta syy sille, miksi päätin muuttaa Suomeen.
Miten opiskelijaelämä Suomessa sujuu? Mistä asioista pidät erityisesti?
Päällisin puolin oikein hyvin! Pidän Helsingistä todella paljon ja olen iloinen, että saan opiskella täysipäiväisesti juuri sitä mitä haluan. En ole kertaakaan katunut päätöstäni muuttaa tänne opiskelemaan.
Myös opiskelijaedut tekevät elämisestä helppoa. Hoasin (Helsingin opiskelija-asuntosäätiö) kautta saamani asunto on erittäin edullinen. Asun soluasunnossa hyvällä sijainnilla ja 340 euron vuokraani sisältyvät vesi ja sähkö sekä mahdollisuus käyttää samassa taloyhtiössä olevaa pyykkitupaa, kuntosalia ja saunaa. Se on mahtavaa. Saksassa asuntoa pitää yleensä etsiä yksityisiltä markkinoilta ja ne ovat todella paljon kalliimpia.
Myös Uni Café -opiskelijaravintolat ovat huippu juttu. Opiskelijoille on tarjolla erittäin terveellistä ja hintalaatusuhteeltaan halpaa aamupalaa, lounasta ja päivällistä. Samoin Unisports. Vuoden jäsenyys maksaa 130 euroa ja sillä pääsee hyvinvarustelluille kuntosaleille ja monipuolisille liikuntakurseille. Myös julkisen liikenteen opiskelija-alennus Helsingissä on todella hyvä.
Olen myös onnekas, että minulla oli täällä jo ennestään tuttuja ja jonkinlainen “turvaverkko”. Suomalaisilla on tapana olla paljon keskenään, mutta ei heihin tutustuminen mahdotonta ole. Ihmiset myös puhuvat hyvää englantia. Olen saanut monia uusia ystäviä. Minulla on ollut koko ajan tunne, että minusta välitetään.
Miten kuvailisit suomalaisten ja saksalaisten korkeakoulujen eroja?
En pysty täysin vertailemaan, sillä en ole opiskellut saksalaisessa yliopistossa. Ammattikorkeakoulussa opiskelu oli paljon strukturoidumpaa ja tutkintooni kuuluivat tietyt kurssit. Opiskelu oli paljon “koulumaisempaa” ja käytännönläheisempää. Täällä kurssitarjonta on laajempi ja voin valita vapaammin, mikä minua kiinnostaa. Saan niin halutessani esimerkiksi tehdä kurssin fysiikkaa, biologiaa tai filosofiaa.
Täällä opiskelijaterveydenhuolto on myös huomattavasti parempi kuin Baijerissa, mistä olen kotoisin. Suomessa opiskelijaterveydenhuolto, kuten hammashoito, on käytössäni Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla. Saksassa osasta palveluista pitäisi maksaa. Lääkärit eivät myöskään käyttäisi yhtä paljon aikaa terveystarkastuksiin kuin täällä. Pidän ikävänä, että Suomen uusi hallitus kaavailee parhaillaan leikkauksia opiskelijaterveydenhuoltoon.
Miten rahoitat opintosi?
Minä teen opintojen ohella osa-aikaisesti etätöitä yritykseen, jossa työskentelin ennen kuin muutin Suomeen. Töiden ja opiskelun yhdistäminen on sujunut hyvin, mutta opinnot tulevat viemään minulta noin puoli vuotta tavoiteaikaa pidempään.
En ole varma voisinko saada opintotukea. Tämä on kysymys, jota olen yrittänyt selvittää saamatta kuitenkaan vastausta. Monesta opiskeluun liittyvästä asiasta löytyy hyvin tietoa, mutta ei tästä. Tiedän, että opiskelijoille on olemassa joitakin apurahoja.
Onko jokin asia yllättänyt sinut, hyvässä tai pahassa?
Vaikka minä en ole kohdannut ongelmia, tiedän kansainvälisiä opiskelijoita, joilla on ikäviä kokemuksia. Jotkut ovat kokeneet kaltoinkohtelua muun muassa ihonvärinsä tai etnisen taustansa takia.
Kansainvälisten opiskelijoiden keskuudessa on yleisesti huolestunut tunnelma Suomen uuden hallituksen suunnitelmien suhteen. Etenkin EU:n ulkopuolelta tulleet opiskelijat elävät epävarmuudessa sen suhteen, voivatko he jäädä Suomeen. Kyseessä on ikävä kierre: työnantajat eivät epävarmuuksien vuoksi uskalla palkata EU:n ulkopuolelta tulleita, koska eivät tiedä saavatko työntekijät jäädä Suomeen. Samaan aikaan Suomessa opiskelleet tarvitsisivat työpaikan saadakseen pysyvän oleskeluluvan. Tämä huolestuttaa hyvin monia tällä hetkellä. Helsingin yliopisto lobbaa onneksi aktiivisesti päättäjiä tilanteen muuttamiseksi.
Saksalaisiin opiskelijoihin tämä ei vaikuta, mutta asia huolestuttaa silti koko kansainvälistä yhteisöä.
Millaisia vinkkejä antaisit Suomeen opiskelemaan tuleville?
Kehottaisin varaamaan ajan väestötietojärjestelmään rekisteröitymistä varten ajoissa! Aikojen saaminen lukuvuoden alussa elokuussa on lähes mahdotonta, jos sitä ei tee hyvissä ajoin. Ilman rekisteröitymistä moni asia on hankalaa. Ilman ilmoitusta viranomaisille ei voi esimerkiksi hyödyntää julkisen liikenteen opiskelija-alennuksia tai avata pankkitiliä. Suomalaisen pankkitiliä tarvitsee lähes kaikessa digitaalisessa asioinnissa. Byrokratia on aivan kuten Saksassa, mutta vain digitaalisessa muodossa, haha.
Suosittelen myös ilmoittautumaan suomen kielen kurssille heti saapumisen jälkeen. Kurssi on hyvä keino tutustua uusiin ihmisiin ja antaa perustaidot suomen kielestä. Myöhemmin suomen kielen opiskelusta voi tulla hankalampaa.
Kannustan lisäksi hankkimaan pian suomalaisia kavereita, jotka voivat viedä sinut mökilleen! Suomalainen luonto järvineen on upea. Nautin paljon ulkoilusta ja luonnossa liikkumisesta. On upeaa, että täällä voi esimerkiksi poimia mustikoita metsästä suoraan käyttöön ilman, että niitä tarvitsee ensin pestä hyvin huolella tai jopa keittää, kuten joissain paikoissa Saksassa.
Suomesta ja muista Pohjoismaista saa paljon irti, jos tykkää viettää aikaa luonnossa. Kaupunki-ihmisille Suomella ei totta puhuakseni ole niin paljon annettavaa, vaikka pidänkin Helsingistä todella paljon. Jos on kiinnostunut hienoista kaupungeista ja upeasta arkkitehtuurista, Suomi ei mielestäni ole yhtä hyvä kohde kuin Keski-Euroopan maat. Helsinkiä, Turkua, Porvoota ja joitain pikkukyliä lukuunottamatta kaupungit ovat melko tylsiä ja täynnä betonia.
Miltä tulevaisuutesi näyttää tällä hetkellä?
Politiikan saralla minulle kiinnostavimmat työpaikat olisivat joko Berliinissä, Brysselissä tai Strasbourgissa. Viime kesänä tein työharjoittelun Saksan parlamentissa Bundestagissa. Suomessa politiikan kentälle töihin pääseminen on lähes mahdotonta, jos ei osaa hyvin suomea. Tällä hetkellä haluaisin kuitenkin jäädä Suomeen, sillä tyttöystäväni on suomalainen.
Nautin akateemisesta ilmapiiristä ja yksi erittäin varteenotettava vaihtoehto olisi hakea yliopistolle jatko-opintoihin tekemään väitöskirjaa. Voi siis olla, että jään Suomeen ainakin muutamaksi vuodeksi pidempään kuin alunperin ajattelin. Todennäköisesti voisin myös saada aiempaa koulutustani vastaavaa työtä insinöörinä, mutta se ei ole varsinainen tavoitteeni.
Teksti: Riikka Maukonen
Studium und Praktikum in Finnland | Suomen Saksan-instituutin esite