February 8, 2021 | Lotte Laub | Visuaaliset taiteet

“Ajattelullani on taipumus käsitellä loogista äärimmäisyyttä”

Kuraattori Lotte Laub pistäytyi Suomen Saksan-instituutin vierailevan taiteilijan Helena Kauppilan ateljeessa Weißenseellä Berliinissä. He keskustelivat taiteilijan teoksista sekä tämän suhteesta matematiikkaan, luonnontieteisiin ja kuvataiteisiin. Helena Kauppilan näyttely avautuu instituutissa 18.2.2021, toistaiseksi digitaalisesti.

Lotte Laub: Väittelit tohtoriksi matematiikasta Columbian yliopistossa ja opiskelit tämän jälkeen Art Students League of New Yorkissa. Miten päädyit matematiikasta maalaustaiteeseen?

Helena Kauppila: Matematiikka sai minut oikeastaan vasta ajattelemaan taidetta. Eräänä päivänä sain ajatuksen: opettelisin maalaamaan. Esittäisin maalaukset ikään kuin matematiikan rinnalla, jolloin ihmiset kiinnostuisivat tulosten sijaan prosessista. Lopulta maalaamisen fyysisyys tempaisi minut taiteen maailmaan.

LL: Missä määrin matematiikka inspiroi taiteellista työtäsi?

HK: Taustani takia olen taiteilijana yhä tiiviisti juurtunut tieteelliseen yhteisöön. Siksi taiteeni sisältää erityisiä järjestelmiä, jotka paljastuvat matematiikasta ja luonnontieteistä. Haluan osoittaa, etteivät luovuus ja faktat ole toistensa vastakohtia, vaan ne pikemminkin muodostavat elinvoimaisen kumppanuuden.

LL: Annat abstrakteille konteksteille inhimillisen ulottuvuuden maalauksellisen elekielen avulla. Tapasi maalata öljyväreillä kankaalle tuo mieleen realistisen maisemamaalauksen, kuin palaisit takaisin 1800-luvulle ja ulos luontoon. Mutta tämä luonto onkin laajentunut avaruuteen, ja huipputehokkaiden teleskooppien avulla voit kurkistaa kaukaisille planeetoille. Onko tässä kyse asioiden näkemisestä toisesta näkökulmasta?

HK: Reaalimaailma on käytännössä ulottuvuuksiltaan ääretön, sillä hajut, äänet ja jopa aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, mitä havaitsemme tässä hetkessä. Jotta ymmärtäisimme suhteemme johonkin tiettyyn aiheeseen, siirtyminen eri viitekehysten välillä auttaa. Voimme esimerkiksi tarkastella yötaivasta ja nähdä planeettoja täynnä olevan maailmankaikkeuden, joista jokaiselta planeetalta avautuu oma näkymä tähtiin, tai puiden lehtien haurautta, josta saa parhaan käsityksen, kun tiedot ovat järjestäytyneet fraktaaliseksi kuvioksi. Kaikki nämä näkökulmat tuovat esiin todellisuuden toisen aspektin.

LL: Seuraat luonnontieteiden tutkimusta, mutta samaan aikaan tapaamme toisemme klassisessa taidemaalarin ateljeessa. Maalaat öljyväreillä kankaalle, sen lisäksi piirrät ja valmistat tekstiiliveistoksia virkkaamalla. Miten kuvailisit teoksen motiivin ja valitsemasi esitystavan välistä suhdetta?

HK: Useimmat maalaamistani ajatuksista ovat kehollisia; inspiraatio havainnollistuu kehon aistimuksena. Öljyvärien rakenne ja ennen kaikkea niiden kerrostumat ovat minulle tärkeitä. Työprosessin aikana teen paljon tutkimusta kehittääkseni ymmärrystäni värien kerroksellisuudesta ja niiden sommittelusta. Tarkkailen myös, kuinka ihmiset reagoivat teoksiini tilassa. Teen itselleni muistiinpanoja, jos huomaan jonkin teoksen tarjoavan toistuvasti tarkasteltavaa.

Nyt olen käyttänyt erilaisia materiaaleja, jotta saisin aikaan erilaista vuorovaikutteisuutta. Virkatut veistokset on pääosin valmistettu merinovillasta, sillä villa puhdistaa itse itsensä ja se on pehmoista. Haluan, että näitä teoksia kosketellaan!

LL: Ollessasi taiteilijaresidenssissä Istanbulissa työskentelit keramiikan parissa. Tuolloin syntyi teos LUCA (2020). LUCA, eli Last Universal Common Ancestor, on viimeinen universaali esivanhempi, josta kaikki elävät organismit nykyisin polveutuvat. Liikumme perinnöllisyystieteen mikroskooppisessa maailmassa, jota havainnollistat mosaiikkilaatoista koostuvassa teoksessa. Samalla tutustuit Iznik-keramiikan valmistusperinteisiin. Minkä yhteyden näet kaikkien elollisten olentojen perimmäisten periytyvyyden ehtojen ja teostesi aineellistumisen välillä? Missä määrin abstrakti ajatus tulee näkyväksi? Entä mikä rooli valitsemillasi väreillä on?

HK: Oli suuri etuoikeus vierailla Iznikissä sekä valmistaa mosaiikkilaattoja siellä. Olin todella inspiroitunut paikasta sekä modernista muotoilusta, jota Iznik Foundationissa toteutetaan. Värit tekivät minuun vaikutuksen!

Yhteys genetiikkaan syntyi vierailuni aikana. Jaksottoman laatoituksen takana piilevä matematiikka tuo mieleen palapelin palat. Järjestyksen muuttamisella, palojen sekoittamisella, on samankaltaisuutta genetiikan kanssa. LUCAa varten kooditin erään tietyn geenin. Jokainen neliö, perustuen väriinsä ja kolmion suuntaan, merkitsee yhtä geneettisen merkkijonon kodonia.

LL: Suomen Saksan-instituutissa parhaillaan esillä olevassa yksityisnäyttelyssäsi In der Unendlichkeit – Inside Infinity käsittelemiäsi aiheita ovat luonto, kehollisuus ja aistit. Olet luonut maalauksia, kuten Baum des Lebens II, joihin olet saanut innoituksen välittömästä lähiympäristöstäsi. Värikkäät puunlatvaan maalatut pisteet muodostavat värien puron ja synnyttävät vaikutelman hedelmistä oksilla. Vai onko kyse molekulaarisista rakenteista? Vaiko soluista?

HK: Kyseessä on schreibersit-molekyylin atomit. Erityisesti fosforiatomit ovat tärkeitä, niitä tarvitaan DNA:ssa. Schreibersitia esiintyy meteoriiteissa. Ilman näitä meteoriitteja maapallolla ei olisi ehkä lainkaan elämää.

LL: Toisaalta viittaat tämänhetkiseen ympäristöösi, jota havaitset aisteillasi: puu ikkunasi edessä. Kun puhut elämänpuusta, viittaat muuhunkin kuin juuri siihen konkreettiseen puuhun, jonka näet arjessasi. Käsitteletkö myös elämänpuun kulttuurihistoriallista merkitystä vai onko kyse enemmänkin tarkastelijan somaattis-fenomenologisesta suhteesta maalaukseen?

HK: Kyllä ja ei. Ajattelullani on taipumus käsitellä loogista äärimmäisyyttä. Minua kiinnostaa, kuinka yksilö kytkeytyy kokonaisuuten ja kuinka hän tarkkailee sitä. Puu, ikkunani, kevääksi vaihtuva talvi: ne ovat täynnä henkilökohtaisia aistienvaraisia tuntemuksia. Tämä on siis kokonaisuuden yksilöllinen osa. Tässä tapauksessa kokonaisuus on maanpäällinen elämä. Olen taipuvainen kytkemään työni ennen kaikkea tieteen kulttuurin kanssa.

Lotte Laub, kuraattori ja kirjailija

Haastattelu on lyhennetty versio saksan ja englannin kielellä ilmestyneestä artikkelista Der Baum des Lebens. Lotte Laub im Gespräch mit Helena Kauppila. Alkuperäinen haastattelu on julkaistu näyttelykatalogissa In der Unendlichkeit – HELENA KAUPPILA – Inside Infinity. Katalogi on ladattavissa pdf-tiedostona (8 MB) täältä. Julkaisu on myös saatavilla Suomen Saksan-instituutista 10 euroa sekä postikuluja vastaan. Puh. +49 30 40 363 18 90, info@finstitut.de.

Käännös: Matias Mynttinen

——————-

Helena Kauppila on Suomen Saksan-instituutin Visiting Art/ist -ohjelman vieraileva taiteilija vuonna 2021. Lisätietoja: Visiting Art/ist 2021: Helena Kauppila | In der Unendlichkeit – Inside Infinity

Obi Blanchin lyhytelokuva