© Finnland-Institut/Foto: Janne Airaksinen

Kotimatkalle laukut täynnä Berliinin ilmaa

Elokuun 2019 alussa Kati Lommi ja Pauli Orava saapuivat Berliiniin: edessä olisi vuoden mittainen harjoittelu Suomen Saksan-instituutissa. Nyt kesäkuun lämmössä, 11 kuukautta myöhemmin, he summaavat yhdessä vuottaan Berliinissä. Vuotta, johon mahtui uuden oppimista ja paljon onnistumisen kokemuksia, mutta myös käänteitä, joita kukaan ei vielä elokuussa osannut odottaa. Lue, miten heidän vuotensa Friedrichstraßella keskellä Berliiniä sujui.

Pauli Orava: Missä tunnelmissa se vuosi alkoikaan! Kunnon kastajaiset rankkasateessa Alexanderplatzilla sekä turhaa vaivaa siitä, miten saisin julkisenliikenteen kuukausikortin maksettua. Sinulla meni varmaan hieman paremmin?

Kati Lommi: No, olin aiemmin käynyt Berliinissä lukuisia kertoja ja unelmoinut siellä asumisesta pitkään, joten oli ihan mieletön tunne nousta lentokoneeseen elokuun ensimmäisenä päivänä ja tietää, että unelma oli käymässä toteen. Berliini on mahtava kaupunki: samaan aikaan tuttu ja silti joka ikinen päivä täynnä jotain uutta ja yllättävää.

PO: Berliinissä tosin on helppo myös eksyä. Ihan alussa suuntavaisto oli aivan sekaisin. Lähdin usein kohti Brandenburgin porttia, vaikka piti suunnata Alexanderplatzille…

KL: Minullakin kesti tovi siinä, että osasin käyttää Berliinin julkista liikennettä ilman reittisovelluksen apua. Onneksi instituutissa oli helppo aloittaa harjoittelu! Muistan, kuinka meidät otettiin alusta asti mukaan työporukkaan täysivaltaisina kollegoina, ja jo ensimmäisen perehdytysviikon jälkeen saimme hoidettavaksemme kunnon työtehtäviä. Olen muun muassa ollut mukana järjestämässä erilaisia tapahtumia kuten näyttelyiden avajaisia ja yhden keskustelutilaisuuden sekä tehnyt paljon sosiaalisen median suunnittelua ja sisällöntuotantoa. On myös ollut mukavaa päästä taas kääntämään!

Oma osaaminen ja kiinnostus ovat vaikuttaneet työtehtäviin. Olen myös päässyt mukaan projekteihin, jotka todella kiinnostavat minua. Hyvä esimerkki tästä oli Wild at Heart -näyttely ja Suomen teemamaakokonaisuus Wienin designviikolla viime syksynä. Ymmärrykseni kulttuurialasta, suomalaisesta taidekentästä ja dialogin edistämisestä Suomen ja Saksan välillä onkin vuoden aikana lisääntynyt paljon — ne ovatkin olleet yksiä tärkeimmistä tavoitteista, joita harjoittelulle asetin.

PO: Huh, siehän oot sukeltanut syvälle kulttuuriin! Mutta sinusta kyllä näkee, että pursuat ideoita esimerkiksi sosiaalisen median suhteen. Minullehan kulttuuriala oli suht tuntematonta seutua, johon sisälle pääseminen vei aikansa. Itse olen pysynyt enemmänkin pintavesissä ja hionut työelämätaitojani aivan uudelle tasolle. Vahvuuksiani ovat sosiaaliset taidot sekä luovuus, mutta instituutissa olen oppinut muun muassa laatimaan tehokkaammin yksityiskohtaisia suunnitelmia sekä tarkkailemaan, miten tietyn projektin osat-alueet vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi marraskuussa Wienissä järjestettiin suomenruotsalaisuutta käsittelevä Suosa-seminaari, johon saapui osallistujia ympäri Saksaa ja Itävaltaa. Tehokas viestintä ja koordinointi olivat ensiarvoisen tärkeää, jotta kaksipäiväinen ohjelma kirjailijavierailuineen saatiin kunnialla toteutettua.

KL: Mitä sanoisit tiimistämme instituutilla? Minä olen pitänyt tosi arvokkaana sitä, että olen saanut työskennellä pienessä mutta tehokkaassa tiimissä, jossa on erilaisia ihmisiä ja monipuolista osaamista

PO: Samaa mieltä, jokaiselta voi oppia jotain. Työkavereilta ei saa pelkästään hyviä neuvoja siitä, mitä taitoja kannattaa kehittää, vaan myös siitä, miten. Ja sekös vain lisää ruokahalua! Tulin joululomalta entistä nälkäisempänä takaisin Berliiniin, mutta eräs ihmissilmälle näkymätön veijari oli toista mieltä kevään kulusta. Muistatko, miten korona muutti arkeasi instituutissa?

KL: Joo, uutiset uudesta koronaviruksesta alkoivat lopputalvesta hallita mediaa täysin, ja pian jo oltiin tilanteessa, jollaista en olisi ikinä osannut kuvitella. Kaikki instituutin keväälle suunnitellut tapahtumat jouduttiin joko perumaan tai siirtämään digitaalisen maailmaan tai myöhempään hetkeen, mikä tietysti vaikutti paljon myös päivittäisiin työtehtäviin, joista useimmat liittyvät juuri tapahtumien suunnitteluun ja järjestämiseen.

Muutenkin työpäivät siirtyivät kertaheitolla digitaaliseen ympäristöön, kun siirryimme maaliskuussa etätöihin. Työyhteisömme on onneksi joustava ja luovalla ajattelulla varustettu, joten sujuvaan etätyöarkeen päästiin nopeasti kiinni: minäkin tein keväällä etätöitä Helsingistä. Erityiskiitoksen haluan sanoa instituutin johtajalle Lauralle esimerkillisestä johtajuudesta haastavassa tilanteessa! Mielestäni yllättävä ja epätavallinen kevät vain vahvisti tiimimme yhteishenkeä, ja se on myös opettanut nopeaa reagointikykyä poikkeustilanteessa.

PO: Etätyö avaa kyllä aivan uudenlaisia työtapoja- ja ympäristöjä. Päätin itsekin tulla Suomeen etätöihin, sillä Berliinissä on kaikki paikat kiinni. Pohjoisessa on voinut tuulettaa aivoja hiihtoladuilla, filosofioida ja miettiä tulevaisuutta. Tulin kuitenkin takaisin Berliiniin toukokuun puolessa välissä. Kahden viikon karanteeni on pieni hinta siitä, että pääsen vielä ehkä käymään historiallisissa museoissa ja tutustumaan eri kaupunginosiin.

KL: On kyllä mahtunut monta käännettä tähän vuoteen! Nyt kun kotiinpaluun aika alkaa häämöttää, niin millaisia tuliaisia olet pakannut laukkuusi?

PO: Tosi vähän krääsää, mutta sitäkin enemmän kokemuksia! Ekana tulee mieleen se, kun olin kolmannen harjoittelijamme Jannen kanssa Kölnissä karnevaalihumussa Chrisin luona, joka syksyllä suoritti kahden kuukaudenharjoittelun instituutilla. Harjoittelu on siitä mahtava, että kokemuksien kylkeen on saanut myös uusia ystäviä ulkomailta!

Lisäksi urasuunnitelmani ovat tarkentuneet. Vaikka olen nauttinut täysillä harjoittelusta, aistin, että jotain olennaista on puuttunut. Lopulta tajusin, etten ole kulttuurialalla elementissäni, vaan kotikenttäni ovat matkailu- sekä opetusalat. Havaitsin, etten luontaisesti kaivaudu syvemmälle kulttuurialan salaisuuksiin, kun taas olin ihan liekeissä vetäessäni suomen kielen pikakursseja Euroopan kieltenpäivänä tai Expolingua-kielimessuilla

Ja oppimisesta puheen ollen… eräs yllättävimmistä Berliinin-kokemuksista olivat seuratanssitunnit. Vaikka omaksun vieraita kieliä helposti, muun muassa foxtrot-käännöksiä minun piti hioa, hioa ja hioa. Koin kirjaimellisesti kantapäiden kautta sen, että me ihmiset opimme asioita eri tavoin ja eri tahtiin. Havainnosta on taatusti hyötyä opettajan töissä.

Berliinin-vuosi on kaulinut välillä niin että tuntuu, mutta loppujen lopuksi lähden hangonkeksinä takaisin Suomeen. Minulla on jo pari jatkosuunnitelmaa mielessä, mutta ensin haukkaan mustaamakkaraa ja vedän kylmää maitoa suoraan purkista

KL: Kulunut vuosi on kyllä tuonut mukanaan paljon hienoja asioita: upeita kulttuurikokemuksia, mieleenpainuvia hetkiä uusien ja vanhojen ystävien kanssa sekä monia onnistumisen hetkiä töiden parissa. On ollut ihanaa käyttää saksan kieltä päivittäin ja tehdä töitä saksaksi. Olen voinut laajentaa verkostojani, oppia uutta kulttuurialasta ja saanut kiinnostavia ja monipuolisia työtehtäviä, jotka ovat kasvattaneet osaamistani. Berliinin ihania joogastudioita, vegaaniruokaravintoloita, puistoja ja yöelämää tulee ikävä, mutta niin toisaalta tapahtuu joka kerta kun sieltä lähtee — ja takaisin voi onneksi aina palata.

PO: Niinpä. Joskus pitää lähteä, jotta voi palata. Minkälaisia vinkkejä aiot muuten antaa tuleville harjoittelijoille?

KL: Berliini tarjoaa vaikka jokaisella päivälle jotain uutta nähtävää ja koettavaa! Kannattaa siis aktiivisesti seurata, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu ja nauttia täysillä suurkaupungin tunnelmasta ja sen tapahtumista. Berliinissä on jokaiselle jotain.

Kuten kaikkeen uuteen, myös harjoitteluun kannattaa suhtautua avoimesti ja uteliaasti. Omaa osaamista kannattaa tuoda esille heti alussa ja asettaa tavoitteita siitä, mitä haluaa oppia ja tehdä harjoittelun aikana. Instituutin tiimi on ihan huippu, joten kaikki tulee varmasti menemään hyvin!


————————

Tämä blogikirjoitus on osa harkkaripäiväkirjat-sarjaa, jossa Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien harjoittelijat kertovat arjestaan ja työstään poikkeusoloissa. Sarjan muut osat löydät täältä:

Ateena: Harkkaripäiväkirja  Akropoliin juurelta -blogissa
Beirut: Libanonissa armeija valvoo ulkonaliikkumiskieltoa
Berliini: Harjoittelu poikkeusoloissa
Bryssel: Harjoittelijan päiväkirja
London: Instagram
Madrid: Harjoittelijan päiväkirjasta Entre culturas -blogissa
Oslo: Instagram-storyja (suomeksi ja ruotsiksi)
Rom: #Andràtuttobene eli etätöissä instituutilla
Tartto: Etätyön opetukset
Tukholma: Instagram-storyja “Aura & Karin” (ruotsiksi)

Kati Lommi und Pauli Orava machen bis Juli 2020 am Finnland-Institut in Deutschland ein Volontariat. Kati hat ihr Studium im Fach Deutsch an der Universität Ostfinnland absolviert. Pauli ist Übersetzer und Sprachlehrer als Absolvent der Universität Tampere.

Kati Lommi ja Pauli Orava ovat Saksan-instituutin harjoittelijoita heinäkuuhun 2020 asti. Kati valmistui Itä-Suomen yliopistosta pääaineenaan saksan kieli ja kääntäminen. Pauli opiskeli kääntäjäksi ja kieltenopettajaksi Tampereen yliopistossa.