Hengitä syvään
Laura Hirvi jatkaa Suomen Saksan-instituutin johdossa vielä alkuvuoden 2021, kunnes kesäkuussa tulee aika ojentaa viestikapula instituutin uudelle johtajalle Mikko Fritzelle. Haastavan vuoden 2020 aikana Hirvi osallistui Aalto yliopiston yhteydessä toimivan Aalto EE:n (Aalto University Executive Education) tarjoamaan johtajille suunnattuun "Business of Culture“ -koulutusohjelmaan, jonka aikana virinneitä oivalluksia hän valottaa tässä blogitekstissä.
Taiteiden ja kulttuurin potentiaali ylittää maa- ja kielirajoja perustuu niiden voimaan tuoda ihmisiä yhteen: kun luemme kirjoja, seuraamme teatterinäytöksiä tai vierailemme taidenäyttelyissä, jaamme naurun, itkun, oppimisen, ihmettelyn ja pohdiskelun hetkiä.
Varmistaaksemme, että voimme tulla yhteen näiden asioiden äärelle myös tulevaisuudessa, on meidän tärkeää huolehtia siitä, että on olemassa vahvoja rakenteita, jotka tukevat taide- ja kulttuurialan elinvoimaisuutta yhteiskunnassamme. Niihin kuuluu instituutioita, jotka mahdollistavat taiteellisten tuotantojen syntymisen sekä levittävät niiden sisältöjä. Esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa museot ja teatterit, tai, kuten minun tapauksessani, Suomen ulkomailla toimivat kulttuuri- ja tiedeinstituutit. Voidakseen kukoistaa tarvitsevat tällaiset instituutiot tiimeihinsä osaavia asiantuntijoita, kuten johtajia, jotka on koulutettu kohtaamaan sellaisia haasteita ja ongelmia, joita nousee esiin kulttuurin alalla.
Paitsi aika, jossa nyt elämme, myös tulevaisuus herättää runsaasti kysymyksiä. Kuinka selvitä niillä rajallisilla resursseilla, jotka meillä on käytettävissämme? Kuinka tehdä kulttuuritoiminnasta kestävämpää? Mitä mahdollisuuksia digitalisaatio tarjoaa? Miten omaa tiimiä tulisi johtaa muutoksen halki?
Aalto EE “Business of Culture” -koulutusohjelma tarjoaa johtajille erinomaisen mahdollisuuden valmistaa itseään edellämainitun kaltaisten kysymysten kohtaamiseen. Johtajuus ei loppujen lopuksi ole synnynnäinen taito, vaan jotain, minkä opettelu on jatkuva prosessi. Ohjelman aikana huomasin itsekin jälleen sen, että vanhojen tapojen muuttaminen ja uusien oppiminen vaatii aikaa ja harjoitusta. Se on kuitenkin myös palkitsevaa ja kannattaa pitkällä tähtäimellä.
Opitaan yhdessä ja toinen toisiltamme
Ennen ”Business of Culture” -koulutusohjelmaa olin jo osallistunut useampaan johtajakoulutukseen. Useimmiten tällaiset koulutukset olivat kestoltaan päivän tai pari. Näitä aiempia koulutuksiani Aalto-ohjelmaan verratessa nousee ohjelman erityispiirteeksi sen pitkäkestoisuus. Kun koulutusjakso ulottuu useamman kuukauden ajalle, on ohjelmassa mahdollista saavuttaa paljon syvempi oppimiskokemus, sillä sessioiden väliin jää aikaa opitun sisäistämiseen, reflektoimiseen ja käytännön soveltamiseen.
”Business of Culture” -ohjelmassa erityistä on myös vertaisryhmä, sillä kaikki ohjelman osallistujat tulevat kulttuurin ja taiteen alalta. Niinpä meitä kaikkia yhdistää paitsi sama intohimo, myös samankaltaiset haasteet työssämme. Opiskelu tällaisessa ympäristössä ei johda pelkästään hedelmällisiin keskusteluihin, joissa päästään suoraan asiaan, vaan luo myös tilaa epävirallisille kohtaamisille, joten näkemyksiään pääsee jakamaan vertaistensa kanssa vaikkapa kahvikupin äärellä tai lounastauon aikana. Ohjelman osallistujat eivät siis opi vain yhdessä, vaan myös toinen toisiltaan.
Hengitä syvään!
Mielestäni yksi arvokkaimmista moduuleista ”Business of Culture” -ohjelmassa ovat sessiot, joissa on mukana ulkopuolinen kouluttaja. Johtajina olemme tottuneet keskustelemaan työelämään liittyvistä näkemyksistämme ja työssä kohtaamistamme haasteista lähinnä toisten johtajien kanssa, sillä meitä yhdistää samankaltainen kokemusmaailma. Onnekkaassa tilanteessa meillä saattaa olla mentoreita, joita voimme konsultoida tarpeen tullen. Myös puolisot saattavat toisinaan toimia sparraavana tahona, joskaan tämä ei välttämättä ole pitkällä aikavälillä paras ratkaisu suhteen hyvinvoinnin kannalta.
Mahdollisuus keskustella työhön liittyvistä asioista sellaisen henkilön kanssa, joka on koulutettu kuuntelemaan ja esittämään oikeita kysymyksiä, tuntui todella innostavalta. Jos rehellisiä ollaan, tunsin oloni melkoisen riisutuksi jo ensimmäisen etänä järjestetyn valmennussession jälkeen. En ollut koskaan aiemmin kokenut niin perusteellista ja intensiivistä keskustelua suhteessa omiin käsityksiini itsestäni ja roolistani johtajana. Miksi haluan johtaa? Mikä on oikea tapa johtaa juuri minulle? Valmentajani muistutti minua kerta toisensa jälkeen hengittämään syvään: se on muistutus, jota edelleen kannan mukanani.
Kommunikaation merkitys
Syvään hengittäminen on auttanut myös kuluneina kuukausina. Keväällä 2020 yllättäen puhjennut pandemia pakotti yhteisöt ympäri maailmaa lockdowniin. Tämä oli useimmille ihmisille valtava haaste, sillä kenelläkään ei ollut aiempaa kokemusta vastaavasta tilanteesta. Lockdownin vaikutus ei yltänyt ainoastaan yksityiselämäämme, vaan myös työelämään. Kummassakin tapauksessa meidän täytyi löytää keinoja, jotka auttaisivat selviämään “uudesta normaalista” ja sopeutumaan muutoksiin, jotka tulivat sen mukana.
Suomen Saksan-instituutin vuotta 2020 määrittivät peruutukset, muutokset ja fyysisten tapahtumien siirtäminen digitaaliseen maailmaan. Nämä toimet johtivat moniin turhautumisen ja pettymyksen hetkiin, esimerkiksi niissä tapauksissa, kun vuodenkin ajan suunnitteilla olleita projekteja ei lopulta päästykään toteuttamaan. Lisäksi ilmassa leijui jatkuva epävarmuuden tunne, sillä näköpiirissä ei ollut merkkejä, jotka olisivat viestineet loppua vallitsevalle tilanteelle.
Kuten Aalto EE -ohjelmassakin opin, oli tämän epävarmuuden tiedostaminen ja hyväksyminen tiimissämme tärkeää. Yrityskulttuuri tarvitsee tiedon läpinäkyvyyttä: Mitä tapahtuu, sikäli kuin me pystymme sitä arvioimaan? Mitä voimme olettaa tapahtuvan seuraavaksi, ja miten voimme varautua siihen? Mitä tiedämme? Mitä emme tiedä? Meille oli myös ratkaisevan tärkeää päättää yhteisestä tavoitteestamme tilanteen suhteen: luovimme yhdessä haastavien aikojen läpi, ja pyrimme kehittämään uusia, luovia tapoja jatkaa toimintaamme. Säännölliset tiimipalaverit ja puhelut tiimimme sisällä sekä yksittäiset tapaamiset tiimin jäsenten kanssa olivat hyväksi meidän kaikkien hyvinvoinnille sinä aikana, jona työskentelimme kukin yksin kotoa käsin.
Emme voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Voimme kuitenkin valmistautua niin yksilöinä kuin tiiminä niihin haasteisiin, joita kykenemme ennakoimaan. Siksi meidän tulisi työskennellä yhdessä voidaksemme löytää työssämme luovia ja tulevaisuuteen tähtääviä ratkaisuja – jotta kulttuuri- ja tiedeinstituutit ja niiden yhteydessä toimivat tahot eivät vain selviydy, vaan kukoistavat, koko yhteiskunnan hyväksi.
Käännös: Päivi Junttila