facebook twitter
post photo
Marc Wellmann. Foto: Ralf Meier

Marc Wellmann onnesta, murenneista kliseistä sekä tulevaisuudesta

Taidenäyttely Mostly Happy - Finnish Art Today on kesän 2019 ajan esillä Haus am Lützowplatzin näyttelytiloissa Berliinissä. Kymmenen taiteilijaa ympäri Suomea sekä maailmaa tuovat yhteisnäyttelyssä esille inhimillisen onnen suhteessa ympäristöön sekä itseen ja hahmottelevat modernin kokemuksen jakolinjoja.

Kesäkuussa 2019 avattiin näyttely Mostly Happy – Finnish Art Today Haus am Lützowplatzin tiloissa Berliinissä. Näyttelyssä on mukana kymmenen taiteilijan töitä, jotka antavat katsojalleen näköalapaikan suomalaisen nykytaiteen moninaisuuteen ja laatuun. Fanny Thalén tapasi Marc Wellmannin, talon taiteellisen johtajan ja näyttelyn kuraattorin, ja keskusteli hänen kanssaan kokemuksista, jotka tämä oli projektin myötä kerännyt.

Mitä Suomi tarkoittaa sinulle ja miten näyttely on muokannut Suomi-kuvaasi?

Suomi oli minulle hyvin eksoottinen maa kaukana Pohjois-Euroopassa. En tuntenut maata käytännössä ollenkaan matkustaessani sinne viime vuoden elokuussa voidakseni tutustua siihen paremmin näyttelyprojektin alkaessa. Mukanani minulla oli tietenkin muutama klisee suomalaisista, kuten vähäsanaisuus, melankolisuus sekä heidän taipumuksensa irrotella välillä reippaastikin yli rajojen. Kuvani maasta on näyttelyn myötä tietenkin syventynyt sekä monipuolistunut. Monet Suomea koskevat oletukseni vahvistuivat, toisia sain korjata. Esimerkiksi kaikki suomalaiset, joiden kanssa olen tähän mennessä ollut tekemisisissä, ovat olleet erittäin kommunikatiivisia. Uutta minulle oli muun muassa täsmällisyyden korkea sosiaalinen arvostus.

Miksi näyttelyn nimi on Mostly Happy?

Nimi kuvaa alunperin Suomen itsekuvan ja ulkoisen käsityksen vuoropuhelua. Ryhdyin projektiin naiivina ulkopuolisena ja olen prosessin myötä oppinut uskomattoman paljon sekä maasta että sen asukkaista. Erityisesti vaikutuin Suomen teknisestä ja sosiaalisesta edistyneisyydestä, jotka korreloivat tuoreiden onnellisuusmittausten kanssa. Suomi ylsi toista kertaa peräkkäin ensimmäiselle paikalle World Happiness Report -vertailussa – kyseisellä  sijoituksella maa oli siis jo 2018. Projektin myötä opin tuntemaan maasta myös sen toisen puolen. Onnellisuudesta säihkyvien ihmisten lisäksi tutustuin taiteeseen, jolla oli jopa hieman surullinen sekä järkyttävä puoli, mikä ei ulkomaalaisten näkökulmasta sovi yhteen maan virallisen maineen kanssa.

Tämä näkyy myös teosvalikoimassa. Mostly Happy -näyttelyn teokset säteilevät suomalaiseen tapaan useimmiten onnellisuutta mutta ovat toisaalta myös rohkeita ja rehellisiä ja näyttävät ihmiskokemuksen moninaisuuden. Taideteokset eivät aina ole imartelevia vaan pelottoman ja häpeilemättömän aitoja. Näyttely on kutsu, joka tarjoaa näköalan median rakentaman täydellisen julkisivun taakse. Se tarjoaa myös moninaisemman kuvan Suomesta sekä sen taiteilijoista.
Näyttelyn nimi on Mostly Happy – Finnish Art Today, mutta onko sinun mielestäsi ylipäätään olemassa ”suomalaista” taidetta?

Kyllä!

Mikä suomalaisessa nykytaiteessa tekee siitä juuri sinua kiinnostavan?

Suomalainen nykytaide on osa globaalia taidesysteemiä ja sitä myötä myös oleelliseen keskittyvää. On kuitenkin myös olemassa laaja kirjo näkökulmia ja hetkiä, jotka ovat hyvin tyypillisiä suomalaisille taiteilijoille. Siihen kuuluu suuri tietoisuus yhteiskunnallisista kysymyksistä sekä osittain jopa myyttinen suhde luontoon.

Mitä olet oppinut näyttelystä?

Ennen kaikkea sen, mitä sisu tarkoittaa.

Mitä tulevaisuudessa on luvassa? Mitä HaL:in näyttelytiloihin on seuraavaksi tulossa?

Näytämme Studiogalerie-projektitilassamme 21. kesäkuuta alkaen Mostly Happy – Finnish Art Today -näyttelyn rinnalla Lydia Korndörferin kuratoiman näyttelyn Hey Mars! A/A (Andreas Greiner & Armin Keplinger); Natalie Körnerin, PPKK:n (Sarah Ancelle Schönfeld & Louis-Philippe Scoufaras) sekä Elisa Storellin töitä. 23. elokuuta–1. syyskuuta HaL:in tiloissa on esillä Thom Kublin Radiosands -installaatio. 11. syyskuuta 2019 avaamme Berlin Art Weekin yhteistyökumppanina Tobias Dostalin näyttelyn PERPLEXY.

 

Käännös saksasta: Emilia Syväjärvi

——————————————–

Mostly Happy – Finnish Art Today on nähtävillä 11. elokuuta 2019 asti Haus am Lützowplatzissa. Esillä on Martti Aihan, Elina Brotheruksen, Miklos Gaálin, Hannaleena Heiskan, Antti Laitisen, Niina Lehtonen Braunin, Ulla Jokisalon, Aurora Reinhardin, Toni R. Toivosen sekä Kari Vehosalon töitä.

4.7. klo 19 kuraattorikierros Marc Wellmannin kanssa
8.8. klo 19 Julia Rosenbaum keskustelee taiteilija Niina Lehtonen Braunin kanssa

Marc Wellmann, s. 1968 Hampurissa, on toiminut huhtikuusta 2013 lähtien Haus am Lützowplatzin (HaL) taiteellisena johtajana. Sitä ennen hän oli lähes viisi vuotta Berliinin Georg-Kolbe -museon näyttelyjohtaja. Vuosina 2004–2015 hän oli Bernhard-Heiliger -säätiön hallituksessa Berliinissä. Marc opiskeli taidehistoriaa ja pohjoisamerikkalaista kielen- ja kulttuurintutkimusta Berliinissä ja Roomassa. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 2004 Berliinin Universität der Künste -taideyliopistossa aiheesta Epätarkkuuden havaitseminen optisessa taiteessa ja maalauksessa. Taiteen ja tieteen suhde 1600-luvulta 2000-luvulle. Hän on työskennellyt lehtorina Berliinin Universität der Künste sekä Freie Universität -yliopistoissa. Marc Wellmann on myös julkaissut laajasti 1900- ja 2000-luvun taiteeseen liittyen.

Fanny Thalén ist als Volontärin am Finnland-Institut tätig.

Fanny Thalén toimii Suomen Saksan-instituutissa harjoittelijana.

Fanny Thalén är praktikant vid Finlandsinstitutet.

Käytämme palvelussamme evästeitä parantaaksemme sivuston käyttökokemusta.
Tarkemman kuvauksen evästeiden käytöstä löydät tietosuojaselosteesta.