Sara ja koltansaame
Maailmassa on kaksi toimittajaa, jotka tekevät uutisia koltansaameksi. Sara Wessliniä Ylen saamenkielisistä uutisista haastatteli Saksan-instituutin entinen harjoittelija Pauli Orava.
Saamelaiset ovat EU:n alueen ainoa alkuperäiskansa, joka asuu Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Yhteensä saamelaisia on 60 000 – 100 000. Saamen kielen muotoja on puolestaan yhdeksän, joista puhutuin on pohjoissaame. Muita Suomessa puhuttuja saamen kieliä ovat inarinsaame ja koltansaame, joiden asema on uhanalainen.
Sara Wesslin on yksi maailman kahdesta toimittajasta, jotka tekevät uutisjuttuja koltansaameksi. Viime vuonna Wesslin oli ainoa Suomen kansalainen, joka pääsi BBC:n inspiroivimpien ja vaikutusvaltaisimpien naisten 100 Women 2019 -listalle. Tänä vuonna hän on puolestaan ehdolla One Young World -forumin Vuoden toimittajaksi. Blogissamme Wesslin jakaa ajatuksia äidinkielen merkityksestä kielivähemmistön näkökulmasta. Häntä haastatteli Saksan-instituutin entinen harjoittelija Pauli Orava.
Urasi näyttää olevan nousukiidossa. Mitä ajattelit seuraavaksi?
Huh, eihän tällaisia nimityksiä olisi koskaan uskonut tapahtuvan. Maailmalta katsottuna työskentelen melkoisen pienelle yleisölle. Koltansaamenkielinen uutistoiminta on osa Yleisradiota ja ajankohtaistyötämme. Täältä ponnistaminen on tosi iso juttu itselleni henkilökohtaisesti mutta myös työyhteisölle. Olen tyytyväinen, kun saamenkielinen media saa kansainvälisesti huomiota.
Jatkan onnessani ja entistä motivoituneempana omaa työtäni Yle Saamella. Yksi tärkeä aihe on hiljattain pidetyt kolttasaamelaisten luottamusmiesvaalit, mutta on myös paljon muita aihioita, joiden kanssa aiomme jatkaa. Toimittajana saamen kielen parissa on paljon haasteita ja mahdollisuuksia ja työssäni pääsen viipyilemään omalla epämukavuusalueellani ihan viikottain.
Palataan kuitenkin ajassa taakse päin. Miten koltansaamesta tuli osa elämääsi?
Ensimmäiset muistoni koltansaamesta vievät mummooni. Mummoni Olga puheli koltansaamea muiden vanhempien sevettijärveläisten kanssa enkä kieltä ymmärtänyt. Koltansaame on ollut minulla jollain tavalla sisimmissäni mukana ja tunsin pahaa oloa, etten ollut oppinut sitä. Jo lapsuudessa puhuttiin, että koltansaamen kieli kuolee ja sille ei voi mitään. Ensimmäistä kertaa pääsin opiskelemaan kieltä kunnolla vasta parikymppisenä, ammattikorkeakoulussa.
Mikä koltansaamen opiskelussa oli helppoa? Ja mikä vaikeaa?
Koltansaamen kieli vei mukanaan. Mitä enemmän opin, sitä enemmän halusin sitä käyttää ja oppia lisää. Koltansaamen kielessä on paljon äänteitä, jotka poikkeavat monista kielistä. Niiden kanssa oli työtä, että saan ne lausuttua oikein. Esimerkiksi karhu-sana, kuõbǯǯ ei meinannut yhtään lähteä liikkeelle kielenpäältä. Kielioppi muutenkin oli ja on edelleen haastavaa ja siinä on paljon oppimista. Uskon kuitenkin, että kieli kuin kieli, sitä ei opi kuin käyttämällä. Itselläni vaati paljon rohkeutta alkaa puhumaan, mutta sitten kun sen rohkenin tehdä, ei suuni ole mennyt kiinni.
Onko muita saamen kieliä helppo ymmärtää koltansaamen avulla?
Saamen kielissä on paljon samaa. Sanastot muistuttavat paljon toisiaan ja samoin kielioppi. Täytyy kuitenkin harjaantua kuuntelemaan ja kuulemaan toisia saamen kieliä. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä eikä itselläni ole ongelmia ymmärtää toista. Mutta kun lähdetään Norjaan tai Ruotsiin, jossa puhutaan vielä lisää eri saamenkieliä, joudun jo paljon keskittymään, jotta ymmärrän. On tärkeää pitää mieli avoimena ja uskaltaa kysyä, mikäli ei ymmärrä. Se ilo ja onni, mikä ihmisillä on kun voivat käyttää saamenkielisten kanssa omaa kieltään, on uskomaton.
Miten koltansaamen oppiminen on vaikuttanut ajatteluusi?
Ennen kaikkea minulle nousi suuri tunne ja sisukkuus pitää kieli elossa. Että tekisin ihan mitä vain, että kieli näkyy ja kuuluu. Ja normalisoituu Suomessa. Usein valtaväestö ei tunne hyvin, millaista kamppailua vähemmistökieliset käyvät pitääkseen kieltään elossa. Koltansaamen kielelle ei edelleenkään saa opetusta kuin kaksi tuntia viikossa Suomen peruskouluissa. Tämä jo rikkoo äidinkielisen kolttasaamelaisen oikeuksia saada perusopetus omalla äidinkielellään. Paljon on edistysaskelia otettava, mutta meidän täytyy olla itse mukana päättämässä asiasta.
Koltansaamen kieli on myös rikkaampi kieli kuin suomi, oma äidinkieleni, monien sanojen suhteen. Luontoa ja sen merkkejä pystyy kuvailemaan paljon rikkaammin. Koltansaamen kieli on tuonut elämääni sitä kautta paljon rikkautta ja värejä. Koen, että koltansaamen kieli toi elämääni enemmän tasapainoa.
Jokaisessa kielessä on kulttuurisidonnaisia sanoja, joita on hyvin vaikeaa, miltei mahdotonta, kääntää muille kielille. Osaisitko antaa koltansaamesta tällaisen esimerkin?
Näitä varmasti on monia, mutta ensin nousee mieleeni salaperäisyys ja salanimet. Kolttasaamelaisilla on paljon luontoon liittyviä uskomuksia ja eläimiä kunnioitetaan paljon. Se näkyy myös kielessä. Esimerkiksi karhu on kolttasaamelaisille todella arvostettu eläin, eikä siitä välttämättä käytetty aina sanaa kuõbǯǯ vaan karhulle oli monia salanimiä. Esimerkiksi kolttasaamelaisissa tarinoissa esiintyy usein kaampâr, joka on peitenimi karhulle. Karhulle on monia nimiä, joita käytettiin erilaisissa yhteyksissä.
Mikä sinusta on koltansaamen hauskin piirre? Voi olla sana, lause tai kieliopillinen juttu.
Meitä koltansaamen kielen oppineita nuoria usein kritisoidaan siitä, että kielemme on liian kovaa. Kuulostaa kovalta ja lausumme liian terävästi kieltä. Paras ohje minkä koltansaamen lausumiseen olen saanut, on kuvitella puhuvansa vaahtokarkki suussa. Se auttoi ja opetti itseäni paljon. Koltansaame on pehmeää ja soljuvaa ja ihmeellistä. Rakastan kuulla ennen kaikkea vanhempien kolttien puhetta, joilla on edelleen hallussa sanasto, jota vättämättä tällainen 90-luvulla syntynyt ei osaa edes käyttää. Kielessä on paljon nyansseja ja sävyjä, joita haluan oppia päivittäin.
Olet Ylen saamenkielisten uutisten, Ođđasatin, toimittaja. Millaisista aiheista teet uutisjuttuja koltansaameksi?
Viimeksi tein jutun uutisiin koltansaamenkielisen Muumilaakso-ohjelman ääninäytteiden teosta. Koltansaamenkieliseen ohjelmaan kaivattiin kiperästi lisää äänitestejä kieltä osaavilta henkilöiltä, jotta muumiohjelma voitaisiin historiallisesti tehdä myös koltansaamen kielelle. Tänä kesänä olen myös työstänyt jutun vanhoista kolttasaamelaisista käsitöistä, kielensiirtämisestä lapsille ja nuottaamisesta. Juttuaiheet ovat usein kulttuuripohjaisia. Nostan mielelläni saamelaisten historiaa ja kokemuksia eri teemoista, mutta ennen kaikkea kysymyksiä ja aihioita, jotka koskettavat tänä päivänä.
Joku voisi luulla, että saamenkielisten uutisten aiheet koskevat vain pohjoisia saamelaisalueita. Pitääkö tämä paikkansa?
Aivan totta. Voisi luulla juuri näin ja sitä se tosiaan suurimmaksi osaksi on. Mutta nykyisin niin monet katseet suuntaavat pohjoiseen. Itse näen, että alkuperäisasiat ja arktiset asiat ovat meille kaikille tärkeitä. Omaa uutistyötäni teen Inarista, mutta työ ulottuu rajojen yli ja kansainvälisestikin. Seuraamme napapiirin yläpuolelta, mitä tapahtuu trooppisen ilmaston alkuperäiskansoille. Miten aboriginaalit pärjäsivät Australian massiivisten metsäpalojen aikana? Miten Amazonin alkuperäiskansat pärjäävät poliittisen paineen alla? Miksi Kanadan alkuperäiskansat pelkäävät yhteisönsä naisten puolesta? Paikallinen uutisointi on tärkeää, ja siinä meillä on suurin osa panostuksestamme, mutta seuraamme jatkuvasti myös mitä tapahtuu kauempana.
Mikä saa sinut hymyilemään työssäsi?
Haastateltavat ja ihmisten tarinat. Innostun myös monipuolisista ja rakentavista keskusteluista, esimerkiksi konfliktitilanteissa. Uutistyössä tulee vastaan usein tapahtumia, joissa ollaan nokikkain ja tunnelmat voivat olla hyvinkin latautuneita puolin ja toisin. Mikäli omalla journalistisella työllä kykenen herättämään keskustelua ja kommunikointia, se on mikä tekee omasta työstä merkityksellistä.
Muutenkin ilmapiiri on muuttumaisillaan. Organisaatiot, yhteisöt ja toimijat haluavat toimia sovinnollisesti eikä herättää toimillaan uusia konflikteja. Kuuntelemisen ja vaikeista asioista keskustelemisen tulisi olla turvallista. Myös omien virheiden myöntäminen ja oppiminen on ilo nähdä uutistyössä. Asiat tosiaan menevät eteenpäin.
Ennen kaikkea kohtaamiset ihmisten kanssa ja monipuolinen työympäristö tekevät minusta iloisen.
Mikä merkitys äidinkielellä tukemisella on varsinkin kielivähemmistöille?
Kielivähemmistölle kielellisen ympäristön, opetuksen ja koulutuksen ja muun toiminnan tukeminen tarkoittaa kielenelvytystä. Esimerkiksi Suomessa on ollut pitkään haasteena, etteivät koltankieliset lapset pääse kielipesästä enää koulumaailmassa koltankieliseen ympäristöön, sillä opetusta on hyvin vähän. Tässä asiassa on valoa tunnelin päässä sillä ensimmäistä kertaa on alettu suunnittelemaan koltansaamenkielisen luokan perustamista Ivaloon. Lapset pääsisivät oppimaan kieltään koulussa, omassa luokassaan eikä vain etäyhteyksin. Myös kielen jatkumo on tärkeää. Ensi syksynä ensimmäistä kertaa koltansaamen historiassa on mahdollista käydä koltansaamen kielen pääaineopinnot yliopistotasolla. Koltansaamen kielellä on jatkumo aina esiopetuksesta yliopistoon, mikä on suuri askel kielenelvytyksessä.
Yleensä tietyn asian merkitys ymmärretään vasta sitten, kun se menetetään. Mitä esimerkiksi Suomi voisi menettää, mikäli kielivähemmistöjä ei huomioitaisi?
Tämä on suuri kysymys. Menettäisimme kokonaisen kansan kielen myötä. Oma kieli on arvokas jokaiselle ja olemme nähneet, mitä historiassa tapahtuu ihmiselle, kun oma kieli kielletään. Mitä tapahtuu sukupolville, jotka eivät ole saaneet kasvaa omaan kieleen? Kielen menettämisellä menettäisimme ihmisarvon. Sitä voi yrittää pohtia, mitä merkitsisi, jos Suomessa meillä ei olisikaan omaa kieltä, vaan puhuisimme ruotsia tai venäjää. Mitä jos historia olisi vallannut meidän kielemme? Kieli on minä ja identiteetti. Sitä ei voi viedä pois.
Miten saamen kielten tukeminen näkyy konkreettisesti saamelaisten arjessa?
Se, että ymmärretään enemmän saamen kielten säilyttämisestä ja elvyttämisestä, on vienyt isoja askeleita kuntatasolla, mutta myös valtakunnallisesti eteenpäin. Asenteet ovat muuttuneet ja saamen kielet tunnustetaan. Mutta edelleen Suomessa tapahtuu isojakin ihmisoikeusloukkauksia liittyen saamen kieliin ja esimerkiksi palveluiden saatavuuteen. Saamelaisten ja saamenkielisten tulisi olla mukana päättämässä asioista, jotta kieli saadaan kuuluviin.
Millaisena haluaisit nähdä saamen kielten aseman kymmenen vuoden kuluttua?
Toivoisin, etteivät saamen kielet olisi enää ihmetyksen aihe. Suomessa on tapana asettaa saamen kielet eksotiikka-kategoriaan kun sen sijaan meidän pitäisi olla osa tätä yhteiskuntaa. Jo nyt on ilo nähdä kuinka yhä nuoremmat innostuvat saamen kielen opinnoista ja haluavat oppia. Asiat menevät eteenpäin ja meillä on osaamista ylläpitää kieliä. Uskon, että tulevaisuudessa elämme Suomessa, jossa on yhä enemmän kieltä osaavia lapsia ja nuoria.
Euroopan kielten päivä kolkuttaa jo ovella. Mitä muiden eurooppalaisten olisi olennaista tietää saamelaisista?
Saamelaiset ovat oma kansansa eurooppalaisten joukossa. Elämme arktisella alueella, neljässä eri valtiossa. Meillä on yhdeksän kieltä, joista jokainen on uhanalainen. Elämä saamelaisena tuntuu joskus olevan yhtä taistelua olemassaolosta ja siitä, että voisimme säilyttää kielemme ja kulttuurimme tuleville sukupolville. Paljon edistysaskelia on tapahtunut viime vuosina kielenelvytyksen parissa mutta edelleen me haemme omaa paikkaamme, jotta saisimme äänemme kuuluviin. Kannustan tutustumaan saamelaiskulttuuriin ja ennen kaikkea kieltemme tilanteeseen ja millaisten uhkien kanssa elämme Euroopan pohjoisimmassa osassa.
Lopuksi: Miten sanotaan koltansaameksi “Hyvää Euroopan kielten päivää”?
Šiõǥǥ Eurooʹp ǩiõlipeeiʹv!
———————–
Suomen Saksan-instituutti on Berliinin eurooppalaisten kulttuuri-instituuttien yhteisön (EUNIC Berlin) jäsen. Siten olemme tänäkin vuonna mukana Euroopan kielten päivän puitteissa järjestettävissä aktiviteeteissa, joihin kuuluu muun muassa mini-kielikursseja koululaisille sekä monikielinen improteatteriesitys.