Suomen Saksan-instituutti 30 vuotta: “Tässä työssä olen kotona molempien maiden kulttuureissa”
Suomen Saksan-instituutti viettää tänä vuonna 30-vuotisjuhlavuottaan. Instituutin johtaja Mikko Fritze ja johtajan avustaja Suvi Wartiovaara keskustelivat Pinja Saarelan kanssa kirjallisuudesta, Suomen Saksan-instituutin tulevaisuudesta ja tietysti saunasta. Molempien mielestä jokainen päivä instituutissa on juhlimisen arvoinen.
Pinja: Voitteko haastattelun alkuun kertoa meille mitä kaikkea teidän rooleihin liittyy instituutissa?
Mikko: Ohoh, minun roolini on aika monipuolinen. Meillä on tiimi, jossa jokainen osallistuu monenlaisiin tehtäviin ja ainakin auttavat toisiaan kaikissa asioissa. Minulle tällainen työskentelytapa antaa hyvän fiiliksen ja takaa työn vaihtelevuuden. – Myös nimi sen kertoo, olen johtaja, joten minun on oltava päätöstenteossa mukana tai ainakin ymmärtää tehtyjä päätöksiä. Ja tällaisia päätöksentekotilanteita, niitä on monta. Olen myös se, joka usein edustaa instituuttia hyvin erilaisissa tilanteissa: vastaanotoilla, ensi-illoissa, avajaisissa ja kokouksissa. Tällaiset tilaisuudet voivat olla kiinnostavia, mutta joskus myös raskaita ja pitkäveteisiäkin. Työmatkat vievät minut myös kaksi tai kolme kertaa vuodessa Suomeen ja se on aina ihanaa.
Suvi: Minun roolini on kahtalainen: Suurimman osan työajastani vie tehtävä instituutin johtajan avustajana, ja avustaminen voi merkitä melkein mitä tahansa, sen mukaan, kuka on milloinkin johtajana. Avustaja toimii ennen kaikkea ja useimmiten taustalla ja huolehtii asioiden sujumisesta eteenpäin, ikään kuin ”itsestään”. Sitä kautta, että olen ollut mukana jo alusta lähtien, rooliini kuuluu luonnollisesti myös eräänlaisena ”muistina” toimiminen, sekä ajatellen erilaisia kulttuuri- ja tiedehankkeita että erilaisia käytäntöjä ja verkostoja. Toinen ja minulle erityisen rakas tehtävä on kirjallisuusohjelmamme suunnittelu ja koordinointi.
Pinja: Mikko, olet aikaisemmin työskennellyt 25 vuotta Goethe-instituutissa. Ja olet kertonut että Suomen Saksaninstituutti ja sen toiminta oli tuttua sinulle jo niiltä ajoilta. Mutta mikä sai sinut kiinnostumaan työskentelystä Suomen Saksan-instituutissa?
Mikko: Olen sekä kotona että kotoisin molemmista maista. Tunnen syvää henkilökohtaista yhteyttä molempiin maihin. Suomi ja Saksa ovat molemmat minun kotimaitani. Se että voin rakentaa, kohentaa tai jopa luoda suhteita näiden kahden maan välille oman työn puitteissa, on minulle kuin unelma. Ja en myöskään ollut vuosikymmeniin asunut Saksassa, mutta kaipasin sitä. Berliinin työpaikka osui siis todella nappiin. Ollessani Goethe-Instituutilla töissä muutimme perheen kanssa 25 vuoden aikana kuusi kertaa maasta toiseen. Ja aina uuteen kulttuuriin. Se oli hurjan kiinnostavaa, mutta uuteen maahan sopeutuminen vie myös valtavasti voimia ja täytyy myöntää, ettei minulla ollut voimia enää tällaiseen. Tässä työssä olen kotona molempien maiden kulttuureissa.
Pinja: Suvi, instituutti täyttää tänä vuonna 30 vuotta ja sinä olet ollut osa sen tiimiä vuodesta 1993, eli aivan perustamisesta lähtien. Onko sinulla suosikkimuistoa vuosien varrelta?
Suvi: Juuri sen vuoksi, että vastaan kirjallisuusohjelmasta, monet upeimmista kokemuksistani liittyvät Leipzigin jokavuotisiin kirjamessuihin, joille instituutti on osallistunut jo 25 vuoden ajan, ensin yksin ja myöhemmin yhteistyössä kaikkien Pohjoismaiden Berliinissä toimivien suurlähetystöjen kanssa, FILIä ja saksalaiskustantamoja toki unohtamatta. Kun messut jouduttiin pandemian vuoksi perumaan kolmesti peräkkäin, oli onnen tunne sitäkin voimakkaampi, kun pääsimme vastaanottamaan kirjallisuudennälkäisiä kävijöitä sitten taas keväällä 2023 kirjamessujen ”Nordisches Forum” -osastolle ja moniin siellä ja Leipzigin keskustassa järjestämiimme tilaisuuksiin kirjailijoiden ja heidän kääntäjiensä kanssa.
Pinja: Mikko, olet syntynyt Tampereella saksalaiseen perheeseen ja olet viettänyt lapsuutesi Suomessa. Ja Suvi, olet opiskellut diplomikielenkääntäjäksi ja asunut Saksassa jo 30 vuotta. Teillä molemmilla on vahva suhde sekä saksalaiseen että suomalaiseen kulttuuriin. Minua kiinnostaakin, mitä yhtäläisyyksiä olette huomanneet suomalaisten ja saksalaisten välillä?
Mikko: Kyllä niitä löytyy, kuten molempien rakkaus musiikkiin, teatteriin, kirjallisuuteen ja luontoon, varsinkin metsään. Sekä suomalaisilla että saksalaisilla on myös halu pitää asiat järjestyksessä – Saksassa moni vieläkin luulee, ettei kukaan muu osaa tehdä sitä yhtä hyvin kuin he – ja laatia myös kaikenlaisia sääntöjä ihan arkipäiväisillekin asioille. Suomalaiset luulevat että näin tekevät vain saksalaiset! Yhtäläisyyksiä löytyy myös siinä, että molempien on vaikea avata omaa kulttuuriaan muille ja sopeuttaa sitä maailman uusiin oloihin, ajatellen esimerkiksi maahanmuuttoa.
Suvi: Kommunikaatiotaitoja pidetään kummassakin maassa arvossa, tosin ne ymmärretään niissä aika lailla eri tavoin. Suoruus ja rehtiys on kunniassa kummassakin maassa, mutta saksalaisten suusta kuulee mielipiteitä varsin usein kysymättä, kun taas suomalainen on turhankin usein vaatimaton ja kertoo kantansa vasta sitä pyydettäessä. Täytyy toki lisäksi muistaa, että kummankin maan sisällä on paljon eroja. – Aika mainiota on, että entisenä helsinkiläisenä eli pääkaupunkilaisena on varsin helppoa elää Berliinissä. Aika monen berliiniläisen mielestä myös Berliini on maailmankaikkeuden keskus! Hieno paikkahan tämä on toki, turhaan en täällä viihdy…
Pinja: Instituutin tiloista löytyy kirjasto, jonka kokoelmissa on suomen-, saksan- ja ruotsinkielistä kirjallisuutta. Onko teillä antaa kirjavinkkejä?
Mikko: No kyllä on, ja montakin. Suomalainen kirjallisuus on monipuolista, rikasta, ja se osaa kertoa monesta muustakin asiasta kuin pelkästään Suomesta. Se on siis selkeästi ihan maailman tasoa. Tulkaa meidän kirjastoon käymään niin saatte vinkkejä niin minulta kuin muiltakin.
Suvi: Kaunokirjallisuuden suomalaisiin lempikirjailijoihini kuuluvat Olli Jalonen ja Kjell Westö, ja kummankin kirjoja on onneksi saatavilla upeina saksannoksina. Jalosen kirjojen saksannokset ovat Stefan Mosterin ja Westön puolestaan Paul Berfin käsialaa. Lastenkirjoista on aina helppo suositella Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjoja sekä tietysti Mauri Kunnaksen laajaa kirjasatoa.
Pinja: Ja Mikko, olet tunnetusti kova saunomaan ja olet ollut rakentamassa suomalaista saunaa “Monopol”-tislaamon puutarhaan Berliinin Reinickendorfissa. Minkälainen on onnistunut saunailta?
Mikko: Kyllä siihen ainakin hyvä sauna tarvitaan: sauna jossa voi itse heittää löylyä ja jossa on riittävästi ilmaa ja lämpöä. Saunaseurakin on oleellinen. Tykkään saunoa ja käydä sen ohella hyviä keskusteluja, mutta joskus on hienoa saunoa myös ihan rauhassakin.
Pinja: Mitä voimme odottaa Suomen Saksan-instituutilta tulevaisuudessa? Onko jotain tiettyjä suunnitelmia tai projekteja, joita haluatte toteuttaa?
Mikko: Haluaisin kertoa metsästä monipuolisesti ja ajankohtaisesti. Haluaisin myös kertoa taiteellisin ja tieteellisin keinoin suomenruotsalaisuudesta, joka on mielestäni hyvin kiehtova ja kiinnostava osa Suomea ja josta saksankielisissä maissa ei paljon tiedetä.
Suvi: Yhteistyö Euroopan kulttuurien museon [Museum Europäischer Kulturen, MEK] kanssa saamelaisteemojen parissa tulee varmasti jatkumaan tulevaisuudessakin, ja aihepiiri on niin laaja, että erilaisia hankkeita riittää epäilemättä vielä monille vuosille. Toki toivon erilaisten kirjallisuushankkeiden, kuten FILI:n lanseeraaman yhteistyöprojektin ”It’s Finland again!” menestyvän pitkällä tähtäimellä, ja tietysti toivon myös pohjoismaisen yhteistyön Leipzigin ja myös Wienin kirjamessuilla jatkuvan tulevaisuudessakin.
Pinja: Vielä viimeinen kysymys molemmille: Voitteko paljastaa millä tavalla instituutti tulee juhlistamaan kolmikymmenvuotista taivaltaan?
Mikko: Me päätimme, että emme tee yhtä suurta juhlaa, vaan ”brändäämme” koko vuoden juhlavuodeksi. Mutta kyllä onnistuimme tämän hienon merkkivuoden vanavedessä järjestämään pari suurempaakin tapahtumaa ja yksi niistä on edesmenneen Kaija Saariahon viimeisen sävellyksen, Hushin, Saksan kantaesitys Berliinin Filharmoniassa. Myös Suomen kulttuuriministeri on tulossa paikalle.
Suvi: Instituutin arki onkin tänä vuonna yhtä suurta juhlaa! Siitä kiitos toki instituutin pitkäaikaisille yhteistyökumppaneille, kävijöille ja eri kulttuuri- ja tieteenalojen toimijoille. Ja tietysti kaikille niille, jotka ovat olleet vuosien varrella ollut meillä töissä tai harjoittelussa. Juhlistaminen on myös niiden kaikkien henkilöiden ja tahojen muistamista, joiden kanssa kaikki tämä on ollut mahdollista.
Pinja: Itse asiassa instituutti on saman ikäinen kuin jutun haastattelija. Mitä elämänohjeita teillä on antaa kolmikymmenvuotiaalle Instituutille tai sen harjoittelijalle?
Mikko: Pysy aina valppaana ja uteliaana. Ole valmis kohtaamaan ja kokemaan uutta.
Suvi: Usko unelmiisi, missä vain oletkin!