facebook twitter
post photo
Elina Brotherus, For Sylvia Plath, 2016 | © VG Bild-Kunst, Bonn 2020

”Ehkäpä saukkona”. Max Frischin kysymyksiin perustuvassa haastattelussa Elina Brotherus

Pää ämpäriin työnnettynä, pianon ääressä soittamassa Chopinia omalle koiralleen, ihmispatsaana yhdessä Erwin Wurmin kanssa – taiteilija Elina Brotheruksen (s. 1972 Helsingissä) uudet kuvat ovat yllättävän erilaisia. Jo useamman vuoden ajan työn alla olleet, tarmolla ja huumorilla syntyneet valokuva- ja videoteokset kumartavat leikkisästi taidehistorian suuntaan luoden samalla uusia visuaalisia strategioita.

Elina Brotheruksen uusi soolonäyttely Why not? Weserburgin modernin taiteen museossa Bremenissä keskittyy taiteilijan tuoreimpiin töihin ja teoskokonaisuuksiin. Yhtenä näyttelyn osana on tunnettu Marcel Proustin kysymyspatteristo, jonka kysymyksiin Brotherus on vastannut nokkelasti, osin syvällisestikin. Tästä inspiroituneena päätti näyttelykuraattori Ingo Clauß toteuttaa tämän poikkeuksellisen haastattelun, jonka kysymykset perustuvat kirjailija Max Frischin laatimaan kysymyslistaukseen. Elina Brotherus antoi vastauksensa 7. lokakuuta 2020, vajaat 55 vuotta Frischin kysymysten ensimmäisestä julkaisusta.

 

Kuinka vanhaksi tahtoisit elää?

Haluan tulla todella vanhaksi, jotta voin rinnastaa näyttelyssä omakuvat 25- ja 85-vuotiaasta itsestäni. Näin on tehnyt ainakin suuresti ihailemani taiteilija Roman Opałka.

 

Mitä tarvitset ollaksesi onnellinen?

Hyvän gallerian New Yorkissa sekä Venetsian biennaalin Kultaisen leijonan.

 

Mistä olet kiitollinen?

Siitä, että lapsuuteni oli onnellinen 13-vuotiaaksi asti. Loppulapsuus oli melko onnetonta, mutta varhaiset vuoteni olivat tarpeeksi hyviä pelastaakseen minut.
Siitä, että minulla oli erinomaisia opettajia taidekouluaikanani.
Siitä, että olen tehnyt taidetta vuodesta 1997 ja olen edelleen täällä. Monet niistä taiteilijoista, joiden kanssa minulla oli yhteisiä näyttelyitä urani alkuaikoina, ovat kadonneet jonnekin tai vaihtaneet alaa.
Siitä, että koirani on toipunut hyvin selkäleikkauksestaan.

 

Haluaisitko mieluummin kuolla vai jatkaa elämääsi terveenä eläimenä?

Tietysti jatkaisin mieluummin elämääni terveenä eläimenä. Ehkäpä saukkona.

 

Tiedätkö yleensä mitä toivot?

Parasta on elää ilman odotuksia, koska silloin kohdalle osuvat hyvät asiat tuntuvat lahjalta.

 

Mistä toivosta olet luopunut?

Äidiksi tulemisesta.

 

Pystytkö ajattelemaan ilman toivoa?

Kyllä.

 

Mitä toivot matkustamiselta?

Ennen maaliskuuta 2020 vastaukseni olisi ollut hyvin erilainen. Nyt toivon vain, että pääsisin takaisin työni pariin, sillä tässä välissä ollut tauko on ollut pitkä ja masentava. Viime viikolla pääsin pystyttämään ensimmäistä näyttelyäni sitten lockdownin alkamisen, ja Weserburgin-näyttely tulee olemaan toinen. Tuntuu, kuin olisin herännyt talvihorroksesta, vaikka talvi ei edes ole vielä päässyt alkamaan.

 

Kun kohtaat maanmiehiäsi ulkomailla, laukaiseeko se sinussa koti-ikävän, vai onko reaktiosi täysin päinvastainen?

Ei laukaise, vietän riittävästi aikaa kotimaassani ollakseni tuntematta koti-ikävää.

 

Mitä näistä kutsut kodiksi?
a) Kylä
b) Kaupunki tai kaupunginosa
c) Paikat, joissa puhutaan samaa kieltä
d) Maanosa
e) Talo tai asunto

Kielialue. Mutta oppiessani uusia kieliä saattaa alueesta, jolla tiettyä kieltä puhutaan, muodostua uusi kotimaa. Ranska ja erityisesti Burgundi on minulle toinen, itse valitsemani koti.

 

Mistä pidät erityisesti kotimaassasi?
a) Maisemasta
b) Sen tavoista
c) Siitä, ettei siellä tarvitse puhua vierasta kieltä
d) Lapsuusmuistoistasi

Suomalaiset eivät yleensä valehtele, mikä tekee kommunikaatiosta helppoa. Minua ei haittaa puhua useampaa kieltä. Koen, että siitä on tullut olennainen osa minua.
Ollessani liian kiireinen tapaan ajatella Sibeliusta, joka kirjoitti kaipaavansa rauhaa ja hiljaisuutta. Kun hän viimein pääsi rauhaan ja hiljaisuuteen, hän muisti, etteivät ne oikein sovi hänelle.
Rakastan tiettyjä tuoksuja: kuivaa mäntymetsää lämpimänä kesäpäivänä, koivunlehtiä sateessa, kahvin tuoksua paahtimon ohi pyöräillessä matkalla Photoshop-teknikkoni luokse. Rakastan myös tiettyjä lintuja: kuikan huutoa, lokkien saapumista Helsinkiin keväällä, västäräkkejä, naakkojen hassuja ilmeitä.
Olen myös fanaattinen mustikanpoimija.

 

Kuinka paljon kotimaata tarvitset?

Sen verran, että voin ottaa etäisyyttä muihin. Tarvitsen erakoitumista silloin tällöin.

 

Onko kotimaassasi alueita, kaupunkeja, tapoja tai muita asioita, jotka saavat sinut tuntemaan, että olisit sopinut paremmin johonkin toiseen maahan?

Kyllä, jokainen Suomessa viettämäni talvi. Mikä tahansa paikka, jossa on enemmän päivänvaloa, olisi parempi valinta marraskuusta maaliskuuhun.

 

Voitko kuvitella itsesi kokonaan ilman kotia?

Jos sanoisin kyllä, olisi se loukkaus niitä kohtaan, joiden on ollut pakko jättää omansa.

 

Mitä eroa on nokkeluudella ja huumorilla?

Nokkeluus on naurua hetkessä, huumori on asenne.

 

Onko sinulla humoristisia tunteita ollessasi yksin?

Ehdottomasti!

 

Mitä kestät vain huumorin avulla?

Pieniä pettymyksiä.

 

Tiedätkö mitä tarvitset?

Siteeratakseni Deborah Hayta ulkomuistista:
“What if
where I am and what I do
is what I need?”

 

Keräiletkö taidetta?

Kyllä, maltillisesti. Minulla on äitini maalauksia, ja olen vaihtanut teoksia muutamien kollegoiden kanssa. Niiden lisäksi on pari työtä, jotka olen ostanut oppilaideni näyttelyistä.

 

Pidätkö itseäsi hyvänä ystävänä?

Olen huono vastaamaan kirjeisiin, koska haluaisin tehdä sen kunnolla. Olen todella hidas, eikä koskaan tunnu olevan juuri oikea hetki. Siksi minulla on usein syyllinen olo, ja pelkään että ihmiset tuntevat olonsa laiminlyödyksi. Mutta silloin kun olen jonkun kanssa, olen 100-prosenttisesti läsnä. Vanhimpia ystäviäni kohtaan koen ehdotonta rakkautta, joka tekee helpoksi jatkaa siitä mihin olemme edellisellä kerralla jääneet, vaikka viimeisimmästä fyysisestä kohtaamisesta olisi kulunut vuosi.

 

Pelkäätkö enemmän ystäviesi vai vihollistesi tuomiota?

Vihollisten. Ystävän kanssa asioista voi keskustella, ja aina on olemassa mahdollisuus selittää kantansa ja oppia uutta. Todelliset viholliset tahtovat sinulle vain pahaa.

 

Pidätkö koiraa sen takia, että sinulla olisi ystävä?

Näen koirani viattomana, haavoittuvaisena olentona, joka ei selviäisi päivääkään luonnossa. Joten ei – en koe koiraani niinkään ystäväksi, enemmänkin se on asia, josta minulla on kauhistuttava vastuu ja jota kohtaan tunnen pakahduttavaa rakkautta. Olen ihan hulluna tähän koiraan.

 

Käännös: Päivi Junttila

—————-

Ingo Claußin valikoimat haastattelukysymykset teoksesta: Max Frisch, Fragebogen. Berlin (Suhrkamp Verlag) 2019. Kysymykset julkaistu alun perin teoksessa: Tagebuch 1966−1971.

Elina Brotherus. Why not? on valokuvataiteilija Elina Brotheruksen ensimmäinen soolonäyttely saksalaisessa museossa. Noin 40 valokuva- ja videoteosta sisältävä näyttely on nähtävillä 25.10.2020-21.02.2021 Bremenissä Weserburgin modernin taiteen museossa. Saatavilla on myös Hirmer Verlagin julkaisema, vahvasti visuaalinen näyttelykatalogi, jonka esseet syventävät näyttelykokemusta.

Elina Brotherus
Oben / ylhällä / above:
Elina Brotherus, For Sylvia Plath, 2016 | © VG Bild-Kunst, Bonn 2020

Links / vasemmalla / left:
© Elina Brotherus, Disguise yourself as another object (Big Bird), 2016