Harjoittelu poikkeusoloissa
Janne Airaksinen on harjoittelija Suomen Saksan-instituutissa Berliinissä. Kirjeessään neljän kuukauden takaiselle itselleen Janne kertaa omia odotuksiaan harjoittelusta, tähän mennessä kokemaansa ja sitä, mitä oppimista ja uusia mahdollisuuksia nykyinen maailmantilanne on hänelle tarjonnut.
Hei Janne,
kuvittele mielessäsi seuraava.
Kotiovi lämähtää takanasi kiinni ja harpot puolijuoksua kohti läheistä ratikkapysäkkiä. Ratikan kaartaessa pysäkille olet vielä tien väärällä puolella, mutta juoksemalla ehdit kuin ehditkin kyytiin. Katsot ympärillesi – ei taaskaan istumapaikkaa. Huokaiset, työnnät nappikuulokkeet korviisi ja alat seisten tarkkailla heräilevää kaupunkia.
Näin alkaa suurin osa harjoittelupäivistäsi täällä Berliinissä. Tai siis alkaisi. Siitä pian lisää.
Tammikuussa muutto Turusta Saksan pääkaupunkiin ei tunnu suurelta asialta, olethan asunut täällä jo aikaisemmin yhteensä kaksi vuotta. Saksan kielen opiskelijana muutos tuntuu sinusta vielä helpommalta. Vaikka Berliini onkin sinulle enemmän kuin tuttu, sitä mitä tulet täällä tekemään pystyt vuoden 2019 lopussa vain arvailemaan.
Kysyt itseltäsi: mitä kaikkea Suomen Saksan-instituutin opinto- ja harjoitteluneuvonnasta vastaava harjoittelija tekee? Saksalaisten opiskelijoiden kyselyihin vastaamista, yliopistovierailujen ja messuosallistumisien suunnittelua, tapahtumien järjestämistä ja tiedeohjelman toteuttamista. Näin edeltäjäsi oli sinulle kertonut. Päätehtäväsi tulisi olemaan saksalaisten opiskelijoiden neuvominen opiskelussa ja harjoittelupaikkojen saamisessa Suomessa, ja olet tästä todella innoissani, onhan nuorten kansainvälisyyden edistäminen erittäin lähellä sydäntäsi.
Ajattelet, että edessäsi on vuosi täynnä kiinnostavia tapahtumia, uusi haasteita ja vaikuttavia kokemuksia kaupungissa, joka on sinulle kuin toinen koti. Tavoitteenasi on saada ammatillista kokemusta ja vahvistaa jo hyvää kielitaitoasi entisestään. Odotat mielenkiinnolla kurkistusta taide- ja kulttuurikentälle, alalle, joka on sinulle entuudestaan lähes täysin tuntematon. Haluat ottaa koko harjoitteluvuodesta kaiken irti, ja kokea Berliinin täysin rinnoin.
Mitäpä jos kerron sinulle, että kaikki tämä tulee toteutumaan, mutta ei sellaisena, kuin nyt kuvittelet?
Tammi- ja helmikuu menevät kuin lentäen ohi. Näihin kahteen kuukauteen mahtuu perehdytystä, opiskelijoiden kyselyihin vastaamista, käännöstehtäviä ja tulevien tapahtumien suunnittelua. Valmistelet tapaamisia ja osallistut niihin. Otat vastaan vierailijaryhmän ja esittelet instituuttia. Käyt työmatkoilla Kölnissä ja Düsseldorfissa. Lounaan kauppareissulle saat yleensä aina jonkun harkkarikavereista mukaan. Työ maistuu, Berliini hymyilee, etkä vielä voi arvatakaan mitä maaliskuu tuo tullessaan.
Kohdallasi kaikki alkaa Leipzigin kirjamessujen peruuntumisesta. Usean juonenkäänteen jälkeen huomaatkin tekeväsi etätyötä kotoasi, ainoana kontaktinasi kämppäkaveri. Kaikkiin muihin elämäsi ihmisiin – ystäviisi, työkavereihisi, perheeseesi – pidät yhteyttä sähköisesti. Et tule tietämään, milloin voit palata takaisin toimistolle ja normaaliin päiväjärjestykseen. Et tule vierailemaan kaikissa yliopistoissa joissa halusit. Et tule toteuttamaan tehtävääsi samalla tavalla kuin ajattelit. Joka-aamuinen matkasi ratikalla vaihtuu matkaan kotikeittiön kahvinkeittimelle, ja jokainen päivä tuntuu viikonlopulta.
Ennen kuin soitat kiivaan ja pettyneen puhelun Saksan-instituuttiin peruaksesi harjoittelusi, rauhoitu ja mieti hetki. Kliseinen sananlasku sanoo, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen ovi avautuu. Harjoittelustasi ei tule sellainen kuin nyt ajattelet, siitä tulee vain… erilainen. Ei huonompi, ei parempi, ainoastaan erilainen. Ennen kuin huomaatkaan, olet päävastuussa usean ensi syksyn tapahtuman suunnittelusta ja kirjoittamassa kirja-arvostelua. Neuvontatehtävääsi hoidat verkossa, ja suunnitelmissasi on pitää oma webinaari saksalaisille opiskelijoille. Opit käytännössä miten selvitä epävarmuudesta, ja miten voit luovasti suoriutua työssäsi. En usko, että tulisit normaalioloissa tekemään mitään näistä.
Se juttu ovista ei taidakaan enää olla niin kliseinen, eihän?
Muista, mitä järjestökouluttajasi sanoi sinulle aikoinaan. It is what it is, se on mitä on. Tilannetta et voi muuttaa, mutta voit muuttaa suhtautumistasi siihen. Älä masennu, vaan ota uudet haasteet innolla vastaan. Älä vaivu epätoivoon, vaan pidä pää pystyssä. Älä tylsisty, vaan käytä aikasi hyödyksesi.
Yksi asia on joka tapauksessa varma.
Kaikki ei tule menemään niin kuin piti, mutta et silti halua vaihtaa kokemustasi mihinkään. Tsemppiä.
Terveisin,
Janne
Ps. muista kirjoittaa gradu loppuun
—–
Tapahtumat, joiden järjestelyjen päävastuussa Janne on:
4.6.2020 Das Einhorn – Die Geschichte eines ambivalenten Fabelwesens
8.10.2020 Name of the game: Lobbauksen pelisäännöt, onko niitä?
3 tieteellistä työpajaa OpenCall-avoimen ohjelmahaun puitteissa
Tämä blogikirjoitus on osa harkkaripäiväkirjat-sarjaa, jossa Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien harjoittelijat kertovat arjestaan ja työstään poikkeusoloissa. Sarjan muut osat löydät täältä:
Ateena: Harkkaripäiväkirja Akropoliin juurelta -blogissa
Beirut: Libanonissa armeija valvoo ulkonaliikkumiskieltoa
Berliini: Kotimatkalle laukut täynnä Berliinin ilmaa
Bryssel: Harjoittelijan päiväkirja
London: Instagram
Madrid: Harjoittelijan päiväkirjasta Entre culturas -blogissa
Oslo: Instagram-storyja (suomeksi ja ruotsiksi)
Rom: #Andràtuttobene eli etätöissä instituutilla
Tartto: Etätyön opetukset
Tukholma: Instagram-storyja “Aura & Karin” (ruotsiksi)