”Kansainvälinen työharjoittelu – arkielämää, itsenäistymistä, vastoinkäymisiä ja onnistumisen tunteita”
Millaista on olla työharjoittelijana Suomen Saksan-instituutissa Berliinissä? Maija Yrjä kertoi meille jäähyväisblogikirjoituksessan kuluneen vuoden kohokohdista, haasteista ja kokemuksista – ja ennen kaikkea siitä, mitä kansainvälisestä harjoittelusta jää käteen. Kiitos, Maija!
Koko kuluneen harjoitteluvuoden tiivistäminen pelkästään sanoihin on mahdoton tehtävä. Olen sitä toki monesti yrittänyt, ja mieleeni putkahtelee valtava määrä tunteiden kirjoa ja toinen toistaan kliseisempiä lausahduksia. Miten kertoa kaikista niistä huimista onnistumisen tunteista, huvittavista kielien eroavaisuuksien aiheuttamista tilanteista, haastavista hetkistä? Harjoitteluun kuului niin paljon monimutkaisia, monivivahteisia tunteita, joita ei yksinkertaisesti voi edes vangita sanoilla. Kun yhden kuukauden harjoittelukokemuksen jälkeen matkustin Etelä-Saksaan kertomaan suomalaisesta koulutusjärjestelmästä vaihtoon lähteville nuorille, kun Helsingin Valkoisessa Salissa lanseerattiin Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien historian suurin yhteisprojekti Mobile Home 2017, kun nousin Kielissä noin 500 kulttuurialan silmäätekevän eteen lavalle pitämään tervehdyspuhetta. Niitä tuntemuksia ei yksinkertaisesti voi tiivistää vain sanoihin – ne pitää itse kokea.
Kun tasan vuosi sitten matkustin lämpimänä kevätpäivänä bussilla Kööpenhaminasta Berliiniin edessäni vuosi Suomen Saksan-instituutin harjoittelijana, olin jo melko varma tulevasta viihtymisestäni. Olin jo seurannut Suomen Saksan-instituutin taivalta tapahtumien ja sosiaalisen median kautta, asunut Berliinissä vaihtolukuvuoteni ajan ja yksinkertaisesti rakastunut kaupunkiin ja sen hulluuteen sekä värikkyyteen. Mutta en olisi ikinä voinut aavistaakaan, mitä kaikkea harjoittelu minulle tulisi vuoden aikana antamaan ja opettamaan. Miten paljon vastuuta tulisin saamaan, miten mielenkiintoisia ja viisaita ihmisiä tulisin tapaamaan, minne kaikkialle pääsisin matkustamaan? Ja mikä tärkeintä, miten kovin erilaiseksi, itsevarmemmaksi ja kypsemmäksi ihmiseksi tulisin harjoittelun aikana kehittymään.
Minun toiminta-alueeni harjoittelijana keskittyi erityisesti media- ja viestintätehtäviin ja Suomi100-juhlavuoden ohjelmaan kuuluvaan Mobile Home 2017 -projektiin. Koin olevani siis kovin etuoikeutettu, sillä pääsin seuraamaan ja luomaan kansainvälistä suurprojektia sen ensi askelista aina sen lopulliseen lanseeraukseen asti. Tammikuun lopussa pidetyt Berliinin Mobile Home 2017 -avajaiset oli yksi elämäni epätodellisimmista kokemuksista: Suomen suurlähettiläs Ritva Koukku-Ronde ja Berliinin kulttuurisenaattori Dr. Klaus Lederer puhuivat taiteilija Tuomas A. Laitisen futuristisen tilainstallaation edessä, myöhemmin samassa installaatiossa kuultiin surrealistista ja kokeilevaa Tatu Rönkön ja Islajan musiikkia, ympärillä puhuttiin sulassa sovussa suomea, englantia, saksaa, ruotsia ja muitakin kieliä. Ei siis mikään perinteisin vaihtehto juhlia Suomen satavuotista itsenäisyyttä. Siinä vaiheessa tuntui käsittämättömältä, että nyt edessäni kohoava taideinstallaatio oli vielä puoli vuotta sitten ollut olemassa vain papereilla lukuisissa eri suunnittelupalavereissa. Mobile Home 2017 on myös aito esimerkki eurooppalaisesta yhteistyöstä, jossa ei myöskään kaihdeta epämukavia teemoja, kuten Syyrian sotaa, kodittomuutta, ilmastonmuutosta ja kotimaan merkitystä. Tämänkaltaisessa projektissa oli ilo ja kunnia olla mukana, varsinkin näinä Euroopan epävarmuuden aikoina.
Kansainväliseen työharjoitteluun kuuluu kuitenkin paljon muutakin kun vain puhtaat työtehtävät. Siihen kuuluu myös arkielämä, itsenäistyminen, vastoinkäymiset ja kiusalliset tilanteet. Nettiyhteyden hankkiminen, uusien sosiaalistien kontaktien kartuttaminen, Bürgeramtissa jonottaminen, berliiniläisten suorasukaiseen ”Berliner Schnauze”-puhetyyliin tottuminen, kimppakämpästä toiseen muuttaminen. Kodittomuuden ja köyhyyden kohtaaminen joka päivä kadulla, saksan kieliopin kanssa tappeleminen, harmaat aamut Hermannstrassen metroasemalla. Toisaalta yhtä lailla vuoteen mahtui Berliinin upea, huumaava kesä, elämänpituiset uudet ystävyyssuhteet, Maybachuferin varrella pyöräily, pienet second hand -kaupat, suussasulava hummus Sonnenalleella, spontaanit small talk -hetket tuntemattomien kanssa kaduilla. Harjoittelun kautta minulle muodostui pysyvä, henkilökohtainen suhde Berliinin kanssa, joka tulee tuskin ikinä katkeamaan. Työhuonetta siivotessani tunsin ylpeyttä ja iloa, mutta ennen kaikkea haikeutta ja pakottavaa tarvetta purskahtaa itkuun. Se taitaa kertoa ennen kaikkea onnistuneesta työyhteisöstä. Siksi haluankin vielä lopuksi kiittää sydämeni pohjasta koko Suomen Saksan-instituutin tiimiä ja muita yhteistyökumppaneita elämäni parhaan vuoden mahdollistamisesta: Danke und bis zum nächsten Mal!
Maija Yrjä toimi Suomen Saksan-instituutin harjoittelijana huhtikuusta 2016 maaliskuuhun 2017.
———–
Mobile Home 2017 -projektin ohjelmaesite
Tarkempaa tietoa ohjelmasta löytyy myös täältä.
Mobile Home 2017 on Suomen Pariisin, Berliinin, Benelux-maiden sekä Lontoon kulttuuri-instituuttien yhteinen suurhanke, joka tutkii ja tulkitsee kodin merkityksiä eri puolilla Eurooppaa Suomen itsenäisyyden juhlavuonna.
Kirjoittaja: Maija Yrjä