Tätä ei voi jättää väliin: Basel Social Club
Näyttelyitä ja teenjuontia – suomalaistaiteilijat messuviikolla Baselissa
Baselin Art Baselilla on ystäviä ja vihollisia. Nämä maailman tärkeimpiin kuuluvat taidemessut ovat monille kulttuurialan toimijoille yksi vuotuisen kalenterin odotetuimmista päivämääristä – eivät vain kalliiden teosten kauppapaikka, vaan myös alan kohtaamispaikka, spektaakkeli, museoon syntyvä väliaikainen catwalk ja bilemaraton. Toisille koko tapahtuma on enemmänkin uuvuttavaa tungosta ja paikka, jossa taidetta kaupataan avoimesti hyödykkeenä, menettäen osan aurastaan. Esimerkiksi suomalainen keräilijä Timo Miettinen kertoi hiljattain Monopol-lehden haastattelussa, että hän ei erityisemmin pidä messuista, eikä ole käynyt Art Baselissa kuin vain pari kertaa. Paikalla ovat kuitenkin edelleen ne, joilla on siihen varaa ja tarpeeksi itseluottamusta: toisinaan keräilijät vain lähettävät henkilökuntaa ja neuvonantajia puolestaan kiertelemään gallerioiden osastoja.
Vaikka pandemian jälkeen kaupallisten toimijoiden nettigallerioiden laatu on parantunut ja ne ovat yleistyneet ja vaikka perinteiset taidemarkkinat elävät tällä hetkellä epävarmoja aikoja ja taiteilijat ja potentiaaliset keräilijät kohtaavat Instagramissa, on Art Basel edelleen yksi nykytaiteen maailman tärkeimmistä keskuksista, jossa näkyvyys on kovaa valuuttaa. ”Meille Art Baselin merkitys on itse asiassa kasvanut viime vuosina”, sanoi galleristi Arne Glimcher Pacesta NZZ:lle kesäkuussa 2025. ”Aiemmin tärkeät keräilijät lensivät meille New Yorkiin useita kertoja vuodessa. Nyt tätä tapahtuu vähemmän, mutta sen sijaan he käyvät kaikilla taidemessuilla.”
Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa olla läsnä Art Baselissa, ei yleisönä eikä näytteilleasettajana. Messuille pääsevien gallerioiden valintaprosessi on erittäin tiukka ja taloudellinen panostus on valtava. Vuoden 2025 osallistujalistalla ei ollut yhtään galleriaa Suomesta; sieltä tuleville taiteilijoille laajempi esilläolo messuilla on pikemminkin poikkeus kuin sääntö.
Koska osallistuminen Baselin messuviikolle on kuitenkin sekä symbolisen että todellisen kullan arvoista, Art Baselin ympärille on muodostunut kokonainen taiteen ekosysteemi. Museoihmisten, keräilijöiden, kuraattoreiden ja toimittajien kiertävälle ”sirkukselle” ovat Art Baselin satelliittitapahtumat nykyään lähes yhtä tärkeitä kuin messuhalleissa järjestettävät ydintapahtumat. Pienemmät messut Liste ja Volta ovat vakiinnuttaneet asemansa paikkoina, joissa voi tehdä löytöjä; taidelaitokset panevat parastaan ja Digital Art Mile edistää virtuaalitaidetta tasavertaisena nykyilmaisun muotona. Kaikki nämä osatekijät yhdessä luovat ainutlaatuisen, väliaikaisen kulttuurisen keskipisteen, jollaista ei löydy muualta maailmasta.
Sveitsin kesän uutuus on Basel Social Club, joka vuonna 2025 järjestettiin neljättä kertaa samanaikaisesti Art Baselin kanssa. Galleristeista, taiteilijoista ja kuraattoreista koostuva ryhmä keksi yksinkertaisen, mutta toimivan idean: Basel-viikolla ei niinkään tarvita lisää taidetta, vaan pikemminkin sosiaalinen tila, jossa taide saattaa ihmiset yhteen.
Tänä vuonna klubi järjestettiin entisessä pankkirakennuksessa kaupungin keskustassa, ja se oli monien Baselissa käyneiden ehdoton vierailukohde – suosittu hybridi juhlista, kontaktien solmimisesta, performanssifestivaalista ja hengähdyspaikasta. Taiteilijoille tämä hyvin suosittu näyttely (noin 50 000 kävijää viikon aikana) oli myös tilaisuus olla läsnä ilman, että heitä edustaa jokin suurten messujen yhteydessä sijaitsevista mahtavista blue-chip-gallerioista.
Hälinän keskellä 2025 oli esillä myös kolme taiteilijaa Suomesta, jotka Suomen Saksan-instituutin ja Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin tuella loivat uusia teoksia arvojärjestelmien teemasta: Jaakko Pallasvuo, Nestori Syrjälä ja Bogna Luiza Wiśniewska.
”On varmasti maita, joissa on helpompi tulla kansainvälisesti tunnustetuksi taiteilijana kuin Suomessa”, sanoo Nestori Syrjälä, joka työskentelee kuvanveiston, performanssin ja videon parissa. ”Mutta meillä on täällä hyvät instituutiot, jotka auttavat eri tavoin.”
Kysyttäessä Syrjälä kertoo, että häntä kiinnosti Basel Social Clubissa eniten fyysinen tila, kävijöille välittyvä labyrinttimainen tunnelma ja rakennuksen historia entisenä pankkina. Hänen projektinsa koostui esityksestä, jossa näyttelijä David Attenberger levitti ”huhuja, urbaaneja legendoja ja suoranaisia valheita” pankin entiseksi työntekijäksi tekeytyen. ”Annoin Davidille paljon vapauksia, jotta hän saattoi keksiä omia huhujaan”, Syrjälä kertoo. ”Siitä tuli siis aika kaoottinen teos, joka ei ollut minun hallinnassani – mistä pidin kovasti.”
Myös Jaakko Pallasvuo lähetti ikään kuin oman suurlähettiläänsä Baseliin. Hänen teoksensa koostui avantgardististen pokerimerkkien muotoisista tarroista ja Fortune -ääni-installaatiosta, jonka kertojana toimi taiteilija Colin Self. Monologi kertoo muun muassa riskistä, ystävyydestä, kohtalosta ja Steve Miller Bandin kappaleesta The Joker. Pallasvuo kertoo, että kutsu Basel Social Clubiin tuli melkein samaan aikaan kuin kutsu osallistua näyttelyyn malmöläisessä kasinossa. Hän käytti tätä yhteensattumaa hyväkseen ja teki saman tien Fortune-teoksesta kaksi versiota. Teemaan sopivasti, hän päätti kolikkoa heittämällä, missä kukin teos esitetään.
Jaakko Pallasvuon taidesarjakuvatilillä @avocadoibuprofen on yli 120 000 seuraajaa. Häntä voisi kutsua digitaalisesti äärimmäisen hyvin verkottuneeksi taiteilijaksi. Silti hän sanoo, että verkkoläsnäoloa on vaikea muuttaa todellisiksi resursseiksi. Tämä on toinen syy, miksi fyysinen liikkuvuus ja Baselin kaltaiset kokoontumiset ovat tärkeitä. ”Uskon, että taidemaailmassa kaikki tapahtuu henkilökohtaisten suhteiden kautta”, hän sanoo. ”Siksi tapahtumat, joissa ihmiset jakavat saman tilan ja kohtaavat toisensa, ovat mitä ilmeisimmin välttämättömiä, ja ne voivat mahdollisesti toimia vastapainona nykyisten sosiaalisen median alustojen vieraannuttavalle, mekaaniselle ja epämääräiselle tilalle.”
Baselin ryhmän kolmas taiteilija Bogna Luiza Wiśniewska yhtyy tähän arvioon: ”Suomen taidekenttä on elinvoimainen mutta suhteellisen pieni”, hän sanoo, ”ja näyttelymahdollisuudet ulkomailla voivat auttaa tavoittamaan laajemman yleisön ja luomaan yhteyksiä, jotka voivat olla arvokkaita tulevaisuuden kannalta.” Social Clubiin taiteilija loi teoksen, jossa korostuu myös yhteisöllisyyden ja vieraanvaraisuuden näkökulma: teesuihkulähde May fortune smile upon you, sarja teekuppeja ja maalaus. ”On tärkeää tavata ihmisiä, tarjota teetä ja luoda tilaa hiljentymiselle yhdessä – mikä ei verkossa ole täysin mahdollista.”
Se, kuinka paljon rauhaa ja hiljaisuutta vieraat todella löysivät Basel Social Clubissa, voi kukin vierailija itse arvioida. Suomen Saksan-instituutin ohjelmavastaava Mirjami Schuppert sanoo, että tällainen tungos ja vilkas ilmapiiri olisi mahdoton ajatella taidetapahtumassa Suomessa. Vaikka taidesirkus on jo aikoja sitten siirtynyt kesänviettopaikkaansa – mieluiten Kreikan Hydra-saarelle –, Basel jättää todennäköisesti moniin pysyvän vaikutuksen. Ei vain uutena teoksena seinällä, vaan myös muistona taiteellisesta vieraanvaraisuudesta ja kohtaamisista.
——————
Suomen Saksan-instituutti ja FCINY toteuttivat Basel Social Club -hankkeen yhteistyössä osana Euroopan unionin rahoittamaa pARTir-aloitetta – NextGenerationEU. pARTir on Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien yhteishanke, jossa edistetään kestävää kansainvälistä liikkuvuutta vuosina 2024–2025.
Käännös saksankielisestä originaalista: Mikko Lammi