facebook twitter
post photo
Mikaela Mäkelä. Foto/kuva: Aapo Rauha

“Se oli kuin projektityön Grand Prix”

Taiteen ja markkinoinnin maailmat eivät sulje toisiaan pois, kuten Mikaela Mäkelän työfilosofiasta käy ilmi: häntä kiehtoo erityisesti luovien ja kaupallisten näkökulmien yhteensovittaminen ja niiden välimaastossa työskentelyn tuomat mahdollisuudet.

Mikaela Mäkelä työskenteli projektikoordinaattorina Suomen Saksan-instituutissa elokuusta 2020 marraskuuhun 2022 ja oli tärkeässä asemassa erilaisten yhteistyöprojektien, kuten A I S T I T / coming to to our senses -taideprojektin ja Löylyvesimaratonin toteuttamisessa. Elsa Niveri pääsi haastattelemaan taiteen suurkuluttajaa tämän Suomen Saksan-instituutin työuran päättyessä.


Mikä arvo taiteella ja kulttuurilla on sinun silmissäsi?

Iso kysymys ja iso vastaus – erittäin suuri arvo!

Olen kiinnostunut kaikenlaisesta itsetutkiskelusta ja itseni kehittämisestä, ja taide ja kulttuuri sen kaikissa muodoissaan ovat minulle yksi tärkeä itsereflektion tapa. Niiden kautta on mahdollista tarkastella omaa elämää ikään kuin etäältä, mikä johtaa usein joihinkin havaintoihin ja oivalluksiin.

Samalla tavalla kun elämä ja tekemämme valinnat kasvattavat meitä ihmisinä, voi taiteen – kulttuurin laajemmassa käsityksessä – kautta oppia ja ymmärtää uusia asioita itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Yksi parhaita asioita taiteessa onkin se, että elämässä joudumme itse elämään eri valintoja ja elämänvaiheita läpi tullaksemme viisaammiksi, mutta taiteessa taiteilija tai työryhmä tekee sen puolestasi – saat kokijana muutamassa tunnissa nauttia näistä ajatuksista ja tunteista, joiden synnyttämiseen on taiteen tekijällä kulunut viikkoja, kuukausia tai jopa kokonainen elämä. Parhaimmillaan taidekokemus pysäyttää, liikuttaa ja tuo pintaan ajatuksia.

Näen, että taide on tunteen ja ajatusten välitysväylä teoksen luojan ja kokijan välillä. Taide tuottaa meille iloa, auttaa ymmärtämään itseä ja toisiamme paremmin ja herättää käymään tärkeitä keskusteluja yhteiskunnassa, mikä parhaassa tapauksessa johtaa positiiviseen ja tarvittuun muutokseen.

Joskus taide on hyvin henkilökohtaista ja sen herättämät tuntemukset auttavat käsittelemään jotakin asiaa, jonka jaan taiteen luojan kanssa, tai sitten se voi olla hyvin inhimillistävää, jonka jälkeen katson ihmisyyttä ja kanssaihmisiä lempeämmin ja ymmärtäväisemmin silmin.

Kulttuurikokemukset ovat myös tarvittua eskapismia arjen keskellä. Esteetikkona taiteella on minulle arjessa valtava energisoiva ja samalla maadoittava voima – itselle mieluisat teokset omassa kodissa tuovat sekä iloa että luovat kotoisuuden tunnetta, varsinkin kun niihin usein liittyy muistoja elämän varrelta.

Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille, ja uskon todella, että jokaiselle on olemassa jokin itseä puhutteleva taiteen tai kulttuurin muoto. Suositukseni onkin, että taiteen äärellä ei tulisi miettiä liikaa miten sitä “tulisi” ymmärtää, tärkeintä on tutkiskella mitä tunteita erilainen taide itsessä herättää ja valita eri muodoista omat suosikit.

 

Miksi maiden välinen yhteistyö, monikielisyys ja kulttuurien yhdistäminen ovat tärkeitä yhteiskunnallemme?

Elämä olisi mielestäni niin kovin tylsää ilman erilaisuutta. Monikulttuurisuutta voisi verrata työpaikkaan ja tiimityöskentelyyn – parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi on kannattavaa, että tiimin jäsenten taidot ja tietämys ovat erilaisia ja täydentävät täten toisiaan. Toistemme erilaisuuden kautta ja voimamme yhdistämällä voimme saavuttaa jotain paljon isompaa ja vaikuttavampaa kuin vain samanlaisten ja samantaustaisten ihmisten kanssa toimimalla.

Tietenkään monikulttuurisuus ei aina ole ruusuilla tanssimista ja sen kautta voi helposti syntyä väärinymmärryksiä. Uskon, että uteliaisuus ja kärsivällisyys toista kohtaan vievät näissä tilanteissa pitkälle.

 

Mikä on sinun näkökulmastasi ominaista Suomen Saksan-instituutin työlle?

Pidän siitä, että olemme toimijana hyvin ketteriä: päätöksenteko on ripeää ja meille on suotu suhteellisen paljon vapautta ohjelmamme sisältöä koskien. Tämä tarkoittaa, että tiimin yksilöiden ideoilla, draivilla ja verkostoilla on suuri merkitys työssämme – luovuudelle ja ideoille sekä tiimin että yleisön puolelta on siis tilaa. Tuomme ihmisiä yhteen ja juuri tämä verkottava ja yhteisöllinen voima on arvokasta ja erityislaatuista.

Suhtaudumme kaikki työhömme intohimolla ja meillä on myös erityisen lämmin ja vastaanottava työilmapiiri, jonka vuoksi Instituutilla on helppo viihtyä. Suomen Saksan-instituutti on kokemukseni mukaan ketterä ja ammattitaitoinen toimija, ja on ollut ilo olla osana tätä mahtavaa tiimiä.

 

Jäikö sinulle instituutin-ajoiltasi joitain tiettyjä muistoja erityisen vahvasti mieleen?

Osittain myös edelliseen kysymykseen viitaten, yksi mieleenpainuva kokemus oli pandemiasyksynä 2020, kun tiimissämme nousi eräässä palaverissa ajatus ja tarve auttaa esiintyviä taiteilijoita vaikeana aikana. Lähdin kokouksen jälkeen kehittämään ideaa eteenpäin ja sen pohjalta syntyi konsepti Living Room Live – ensimmäinen esitys striimattiin Instituutin Instagram-liven kautta reilu kaksi viikkoa kyseisen keskustelun jälkeen. Tämä tiivistää sen mitä totesin Instituutin ketteryydestä. On hyvin palkitsevaa, kun pystyy näkemään oman kätensä jäljen työssään ja on tunne siitä, että omalle näkemykselle ja luovuudelle on tilaa ja tarvetta.

 

Mitä olet oppinut työstäsi instituutilla?

“Teamwork makes the dream work!” – yhteistyön voima eri toimijoiden kesken projektityöskentelyn ja viestinnän näkökulmasta, mutta myös mitä hyvin hitsautuneella tiimillä voidaan saavuttaa. Aikani instituutilla on tiivistettynä ollut kombinaatio mukavaa arkea ja mielenkiintoisia kohtaamisia.

Ymmärrys rajojen asettamisen tärkeydestä on myös lisääntynyt – kun kunnianhimo ja intohimo yhdistetään hienoihin mahdollisuuksiin, on todennäköistä, että jossain kohtaa tulee tiimin tai yksilön tasolla haukattua hieman liian iso palanen pureskeltavaksi. Myös kivoille asioille pitää joskus pystyä sanomaan ei ja olemaan realistinen resurssien suhteen, näin työlle ja elämälle palava liekki ei pääse sammumaan.

 

Minkä näyttelyiden, tapahtumien, konserttien, esitelmien tmv. parissa työskennellessä olet viihtynyt viimeisen kahden vuoden aikana parhaiten?

Yksi niistä on aiemmin tänä keväänä järjestetty CRUSH-ryhmänäyttely, jonka järjestimme uniikissa ympäristössä: galleriatilaksi muutetussa vanhassa huoltokeskuksessa pienellä saarella Berlin-Moabitissä. Se oli suuri ponnistus mutta myös hyvin palkitsevaa, ja kiitosta tuli niin yhteistyökumppaneilta, mukana olleilta taiteilijoilta kuin yleisöltäkin.

Aivan erityisessä asemassa on tietysti myös neljän instituutin yhteisvoimin tuottama A I S T I T / coming to our senses -nykytaidekokonaisuus, jossa toimin projektikoordinaattorina. A I S T I T levittyi neljään eri maahan, sillä oli useita eri tapahtumalokaatioita, yhteistyökumppaneita, mittava projektitiimi, ja kaikki tämä järjestettiin onnistuneesti pandemia-aikana – se oli kuin projektityön Grand Prix. Tiimimme sisällä opimme kaikki valtavasti toisiltamme ja itse projektista, ja tämä kokemus oli erittäin arvokas tulevaisuutta ajatellen.

 

Miltä työ ja arki projektikoordinaattorina näyttää?

Työ projektinvetäjänä on todella monipuolista. Työtehtäväni ovat sisältäneet koordinointia, tuottamista, viestintää, budjetointia ja raportointia – myös rahoituksen hakemista ja edustustyötä. Kommunikointi eri tahojen suuntaan eli sähköpostit, palaverit ja viestinnälliset tehtävät vievät pääosan työpäivän tunneista.

Työympäristöt vaihtelevat projekteittain suurestikin: A I S T I T-projektissa nykytaiteilijoiden, museoiden ja niiden henkilökunnan kanssa toimiminen oli hyvin erilainen työympäristö kuin esim. Löylyvesimaratonissa, jolloin yhteistyötä tehtiin pääosin yhdistysten, bloggaajien ja matkailuun tai saunomiseen nivoutuneiden yritysten kanssa.

 

Mikä sitten on Löylyvesimaraton?

Löylyvesimaratonin avulla halusimme tehdä suomalaista saunakulttuuria tunnetummaksi Saksassa osallistavalla ja hauskalla tavalla.

Kesäkuussa Tampereen Pyhäjärvestä nostettiin vettä, jonka jälkeen se pullotettiin. Maraton avattiin Rajaportin saunalla Suomalaisen saunan päivänä 11. kesäkuuta juhlallisin menoin, jonka jälkeen pullotettu vesi vietiin saunasangossa eteenpäin Helsinkiin ja sieltä Finnlinesin laivalla Travemündeen. Veden saapumista Saksan maaperälle juhlistettiin Travemündessa päivän mittaisen suomalaisen saunatapahtuman merkeissä. Sen jälkeen sanko matkasi läpi koko Saksan satojen auttavien käsiparien avulla aina Stuttgartiin asti.

Hankkeelle luotujen nettisivujen kautta ihmiset pystyivät ilmoittamaan itsensä saunasangon kantajiksi ja järjestivät kantovuorollaan ystävilleen jotakin Suomeen ja/tai suomalaiseen saunaan liittyvää ohjelmaa. Olimme erityisen ilahtuneita siitä, kuinka luoviksi ihmiset heittäytyivät sekä kuljetustavoissaan – sankoa kuljetettiin mm. lastipyörällä, SUP-laudalla, hevosella sekä kilpasoutuveneellä – että tapahtumissaan. Niitä järjestettiin ympäri Saksaa reilut 70, mikä tarkoittaa että maratonin aikana joka toisena päivänä jossain päin Saksassa juhlistettiin suomalaista saunakulttuuria. Tämä on mahtava juttu!

 

Mitä opittavaa muilla on suomalaisesta saunakulttuurista?

Suomalaisessa saunassa tunnelma on riisuttu: saunassa on vain vähän valaistusta, ei musiikkia ja ainoastaan luonnonmukaisia tuoksuja niin kuin koivu tai terva. Jokaisesta saunasta löytyy saunasanko ja -kauha, sillä löylyä heittävät kaikki saunassa olijat. (Suomalainen sauna ei tunne löylymestarin konseptia.) Saunassa kaikki ovat asemastaan tai taustastaan piittaamatta tasavertoisia. Siellä istuessa tuntuu siltä, että on jonkin aidon äärellä ja osana pitkää perinnettä, kaukana arjen kiireistä ja kaupallisesta virikkeellisyydestä.

Suomalaiselle saunomiselle on tyypillistä vaihtelu kuuman ja kylmän välillä – aluksi hikoillaan saunassa, sitten vilvoitellaan joko ulkoilmassa tai vedessä. Väitän, että juuri tämä kuuman ja kylmän vaihtelu on syy siihen, minkä vuoksi saunan jälkeen olo on kuin uudesti syntyneellä. Saunominen tukee sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia ja edistää keholempeyttä: olemaan armollinen ja lempeä omaa kehoa kohtaan.

Näen saunomisella oikeastaan vain positiivisia vaikutuksia, mutta on kuitenkin mainittava, että meidän on vielä tehtävä töitä sen eteen, että kaikki tuntisivat olonsa mukaviksi erityisesti yleisissä saunoissa ja mietittävä, miten voimme luoda saunatiloista turvallisia ja viihtyisiä tiloja kaikille esim. sukupuoleen katsomatta.

 

Mitä Löylyvesimaraton merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?

Uskon, että niin kuin monilla muillakin, pandemian mukana tuoma ahdistus ja stressi pakottivat kiinnittämään huomiota hyvinvointiani tukeviin asioihin eri tavalla kuin koskaan ennen. Näinä aikoina hurahdin mm. ympärivuotiseen luonnossa uimiseen ja kylmäaltistukseen – ja sitä kautta myös saunomisen “uudelleen löytämiseen”. Syntyperäisenä suomalaisena saunominen on minulle tuttua jo lapsesta asti, mutta vasta näin aikuisiällä ymmärsin kunnolla saunomisen nk. henkisen ja mieltä hoitavan puolen.

Tässä projektissa työskentely vahvisti tätä jo herännyttä saunakiinnostusta entisestään ja minusta on kuoriutunut viimeisten parin vuoden aikana todellinen sauna-fani. Opin paljon lisää saunasta projektin kautta tapaamiltani ihmisiltä sekä perehtymällä sauna-aiheisiin julkaisuihin sosiaalisen median sisällöntuotantoa varten. Sanoisinkin, että minulle projektin highlight ovat olleet saunomisen ilon ja merkityksen vahvistuminen elämässäni ja sitä kautta tapaamani ihmiset. On ollut myös todella mielenkiintoista oppia lisää saksalaisesta tavasta saunoa.

 

Sanoisitko, että olet tai elät jollain tasolla Suomen ja Saksan välillä?

Kuvailisin itseäni ehkä pikemminkin sielultani yhdistelmäksi suomalaisuutta ja maailmankansalaisuutta. Lanseeraankin täten uuden identiteetin: suomalais-maailmankansalais-berliiniläinen!

 

Kuvaile aikaasi instituutilla kolmella sanalla.

Kasvu – itsen, verkostojen sekä ammattitaidon –, kiitollisuus ja kohtaamiset.

 

Suomenkielisen tekstin editointi: Aapo Rauha

 

A I S T I T /  coming to our senses

Löylyvesimaraton | Saunawassermarathon

Elsa Meri Tuulia Niveri stammt aus einer deutsch-finnischen Familie und hat nach ihrem Abitur 2022 ein Praktikum am Finnland-Institut absolviert.

Elsa Niveri on kasvanut saksalais-suomalaiseen perheeseen ja on suorittanut harjoittelun Suomen Saksan-instituutissa syksyllä 2022.

Käytämme palvelussamme evästeitä parantaaksemme sivuston käyttökokemusta.
Tarkemman kuvauksen evästeiden käytöstä löydät tietosuojaselosteesta.