facebook twitter
post photo
Foto: privat

“Täällä Oulussa Helsingillä ei ole niin suurta roolia”

Instituutin entinen saksalainen harjoittelija Christoph Scheike opiskeli suomen kieltä Oulun yliopistossa yhden lukuvuoden ajan pandemiavuonna 2020-21. Halusimme kuulla, miten kaikki sujui näinä kummallisina aikoina, ja mitä hän piti pohjoisesta Oulusta. Matias Mynttinen haastatteli häntä keväällä 2021.

Vuodesta 2018 lähtien olet opiskellut fennistiikkaa Kölnin yliopistossa ja syksyllä 2019 suoritit opintojesi puitteissa harjoittelun Suomen Saksan-instituutilla. Mistä kiinnostuksesi Suomeen ja suomen kieleen on peräisin?

Aivan tarkalleen en osaa sanoa, mistä ajatus syntyi. Kirjoitettuani ylioppilaaksi vietin vapaaehtoisen sosiaalisen vuoden (saks. Freiwilliges Soziales Jahr) Suomessa. Tunsin oloni siellä oikein hyväksi ja omaksuin kielen jo varsin hyvin. Fennistiikan opiskelu oli siis luonnollinen ratkaisu. Suuri kiinnostus kieliin ja eräänlainen lahjakkuus kielissä tuli minulle selväksi jo kouluaikanani. Suomen kieli oli mahdollisuus ns. laatikon ulkopuoliseen ajatteluun, siis kielen valitsemiseen, jota ei Saksassa juurikaan tavallisesti opeteta. Se kiehtoi minua. On hyvä kysymys, miten päätös lähteä välivuodeksi nimenomaan Suomeen silloin syntyikään. Halusin jonnekin, missä en ollut vielä aiemmin vieraillut, mieluiten luonnon ääreen ja kiinnostavan kielen pariin – ja näin päädyin Suomeen.

 

Vietät paraikaa vaihtovuotta Oulun yliopistossa. Millainen kokemus vaihto-opinnot ovat pandemian aikana? 

Tämä on kummallinen tasapaino parhaan ja huonoimman vaihtoajankohdan välillä. On toisaalta tietenkin kurjaa, etten voi kokea opiskelijaelämän täyttä vaihtelevuutta, sillä kurssit järjestetään digitaalisesti ja monia tapahtumia perutaan. Toisaalta tartuntatautitilanne täällä pohjoisessa ei ole milloinkaan kiristynyt niin huonoksi kuin se on Saksassa ollut. Saksalaisiin ystäviini nähden, joiden kanssa pidän paljon yhteyttä, voin nauttia rajoituksetonta elämää. Viime kädessä minun on myös onnistunut saada ystäviä sekä suomalaisista että muista vaihto-opiskelijoista. Heidän kanssaan olen saanut kokea monia mukavia hetkiä. Sikäli minulle ei ole tullut tunnetta, että olisin menettänyt aivan liian paljon, sillä kaikesta huolimatta yliopisto on ollut auki. Lounastimme ja opiskelimme siellä usein yhdessä.

 

Suomessa pandemiatilanne on hyvin erilainen kuin tilanne Saksassa, mutta myös Suomessa opetus järjestetään digitaalisesti. Missä määrin opiskeleminen ja yliopistoarki eroavat Suomen ja Saksan välillä niin näinä aikoina kuin normaaleissa olosuhteissa?

Kuten jo todettu, olin etäopetuksesta huolimatta paljon yliopistokampuksella. Tämä ei ollut vaihtoa ennen online-lukukauden aikana Saksassa mahdollista. Suomalaiseen yliopistoarkeen normaalioloissa en ole ikävä kyllä vielä tutustunut, mutta voin kenties sanoa sanasen yleisistä eroista opiskelussa. Suomessa periodeihin ja tenttiviikkoihin jaettu lukukausi oli erilainen, pidin jakoa miellyttävänä. Kurssit olivat usein lyhyempiä, mutta siksi jonkin verran intensiivisempiä kuin Saksassa.

 

Oulu on suhteellisen iso yliopistokaupunki ja teknologiasta ja taloudesta tunnettu voimakkaasti kasvava keskus. Sinulla on takanasi Oulussa vietetty talvi: mitä pidät Oulusta ja päivittäisestä elämästä siellä? Eroaako Oulun tunnelma muista Suomen paikkakunnista ja alueista? 

Oulu on mielestäni erittäin viihtyisä paikka. Kaupunki on riittävän suuri ollakseen eloisa, täällä tapaa paljon opiskelijoita, ja vapaa-ajan aktiviteettejakin on. Toisaalta kaupunki on sen verran pieni, että kaikki paikat ovat pääsääntöisesti hyvin saavutettavissa ja halutessaan kaupungin ulkopuolelle pääsee nopeasti. Olen kokenut tunnelman ja ihmiset erittäin ystävällisinä, ja minun onkin ollut helppo solmia kontakteja. Aiemmin olen asunut myös pidemmän aikaa Helsingissä. Kun vertailen näitä alueita keskenään, on Helsinki kenties Oulua anonyymimpi ja hektisempi. En kuitenkaan kokenut Helsinkiä voimakkaan stereotyyppisenä suur- tai pääkaupunkina. Joka tapauksessa huomaan, että kaupungeilla on erilaisia suuntauksia. Ennen opiskelijavaihtoa minulla oli lähinnä vain eteläsuomalaisia ystäviä. Kaikki pyöri pitkälti Helsingin ympärillä ja Helsinki yhteyksineen ulkomaille oli itsessään hyvin kansainvälinen. Täällä Oulussa Helsingillä ei ole niin suurta roolia, vaan asiat pyörivät Pohjolan tai “pohjoisuuden” ympärillä, ja olenkin tehnyt täältä retkiä lähinnä pidemmälle pohjoiseen. Minulle Oulusta on tullut toinen keskus henkilökohtaisella Suomen kartallani.

 

Suomessa Oulu tunnetaan lisäksi pyöräilykaupunkina, jonka pyörätieverkko yhdistää alavan alueen kaupunginosat ja virkistysalueet toisiinsa. Mitä pidät tästä Itämeren rannalla Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevasta kaupunkikeskuksesta ja alueen matkailukohteista? 

Voin totisesti vahvistaa, että kaupunki on kuin luotu pyöräilylle. Matkailun näkökulmasta en osaa sanoa, onko Oulu varsinainen turistimagneetti. Kaupungin matkailullinen vetovoima syntyy mielestäni juuri siitä, että Oulu on nimenomaan portti pohjoiseen. Kaupunki mainostaakin itseään “Pohjois-Skandinavian pääkaupunkina” (engl. “Capital of Northern Scandinavia”). Täältä pääsee nopeasti kauniin luonnon äärelle. Palatessaan kaupunkiin voi rentoutua saunalautalla, kuljeskella puutalojen täyttämässä Pikisaaressa ja nauttia ravintoloista… Kaupungista ei siis puutu mahdollisuuksia. Oulu sijaitsee tavallaan kaupunkielämän ja luonnon koskemattomuuden leikkauspisteessä, joka usein liitetäänkin Pohjolaan. Oulussa on myös koettavaa kulttuurin parissa, sillä kaupunki saanut toimia monen suomalaisen merkkihenkilön elämän väliasemana.

 

Tunnet suomen kielen ja kulttuurin jo erittäin hyvin, mutta yllättikö jokin tietty asia vielä sinut, kun muutit Suomeen. Oliko Suomeen helppo asettua?

Koska tämä ei ollut ensimmäinen muuttoni Suomeen, oli asettuminen minulle jo melko helppoa. Koin kuitenkin, että vaihto-opiskelijat, joiden kanssa ystävystyin, tunsivat olonsa kotoisaksi. Mitä enemmän aikaa vietän Suomessa, sitä enemmän opin kieltä ja kulttuuria, ja näin on myös nyt Oulussa käynyt. Kuitenkin kyse on vain pienistä asioista, jotka juolahtavat mieleeni silloin tällöin. Ne täydentävät palapelin palojen tavoin kokonaiskuvaani Suomesta, joka kuitenkin on edennyt jo pitkälle ja on melkein valmis. Antaakseni jonkin esimerkin tulee minulle usein mieleen eräs itsestäänselvyys luontoa ja ulkona olemista koskien. Lämpötilan ollessa talvella -20 astetta tai jopa tätäkin kylmempi näkee ulkona kuitenkin paljon ihmisiä sekä talvihaalareissa leikkiviä lapsia.

 

Suosittelisitko Oulua vaihtokohteena muille opiskelijoilla ja miksi?

Ehdottomasti! Oulussa on aktiivinen opiskelijaelämä – pystyin todistamaan sen jopa pandemian aikana. Luonto levittäytyy sekä Oulun ympärillä että kaupungin sisällä erinäisissä kauniissa paikoissa. Luulen, että saksalaisille opiskelijoille ilmaston kylmyys ja pimeys ovat kokemus, kuten myös kauniit ja lumiset talvimaisemat sekä loppukevään ja kesän valoisuus. Olen nauttinut ajastani täällä joka tapauksessa hyvin paljon.

 

Käännös: Matias Mynttinen

_________________

Sivuhuomautuksena: Kesällä 2021 Oulu valittiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026.

Matias Mynttinen studiert Germanistik und Politikwissenschaft an der Universität Helsinki und war als Volontär für ein halbes Jahr im Frühjahr 2021 am Finnland-Institut tätig.

Matias Mynttinen opiskelee germaanista filologiaa ja yleistä valtio-oppia Helsingin yliopistossa. Hän oli Suomen Saksan-instituutin harjoittelijana puolen vuoden ajan keväällä 2021.

Käytämme palvelussamme evästeitä parantaaksemme sivuston käyttökokemusta.
Tarkemman kuvauksen evästeiden käytöstä löydät tietosuojaselosteesta.