facebook twitter
post photo
Tuomas Markunpoika. Foto: Mika Minetti

Suomalaismuotoilija inspiroitui itävaltalaislinnasta

Elokuun loppu, 2021: Istumme autossa matkalla Wienistä Berliiniin. Muotoilija Tuomas Markunpojalla, 39, on takanaan kymmenen työntäyteistä päivää Schloss Holleneggissä, Liechtensteinin ruhtinasperheen yli 800 vuotta vanhassa linnassa, joka sijaitsee Grazin lähellä Steiermarkin osavaltiossa Itävallassa, vehreiden viinitarhojen ja barokkikirkkojen maisemissa. Kuraattori Alice Stori Liechtenstein pyörittää siellä kansainvälistä designresidenssiä. Kun Tuomaksen intensiivinen jakso Holleneggissä tuli päätökseensä, piipahdimme yhteistuumin Wienissä tervehtimässä Vienna Design Weekin uutta johtajaa Gabriel Rolandia sekä muita tuttuja, joiden kanssa Suomen Saksan-instituutti on tehnyt hedelmällistä yhteistyötä jo useamman vuoden ajan. Liikenne kohti Berliiniä soljuu verkkaisesti, ja välillä pysähdymme kahville. Tuomas kertoo residenssikokemuksestaan sekä siitä, mikä häntä muotoilijana eniten kiehtoi Schloss Holleneggissä. Keskustelun lomassa yli seitsemän tuntia kestävä automatkamme taittuu kuin siivillä.

 

Kerro lyhyesti itsestäsi. Kuka olet ja mistä tulet?

Suunnittelen ja valmistan nykydesignia: valaisimia ja huonekaluja sekä erilaisia esineitä monista erilaisista materiaaleista. Olen opiskellut huonekalusuunnittelua Lahden Muotoiluinstituutissa ja kontekstuaalista suunnittelua Design Academy Eindhovenissa Hollannissa. Valmistuin sieltä maisteriksi vuonna 2012. Sen jälkeen asuin ja työskentelin kahdeksan vuotta Amsterdamissa. Berliinissä minulla tuli vähän aikaa sitten kaksi vuotta täyteen. Alun perin olen kotoisin Jyväskylästä.

 

Suurin osa Tuomas Markunpojan suunnittelemista töistä myydään Lontoossa, missä muotoilija on tehnyt jo pitkään yhteistyötä Gallery FUMIn kanssa.

Keräilijät tulevat ympäri maailmaa. Huonekalujani ostavat useimmiten yksityishenkilöt, mutta en tunne heitä henkilökohtaisesti, sillä yleensä gallerian ja loppukäyttäjän välissä on sisustussuunnittelija, joka tekee ehdotuksia asiakkailleen hankittavista tavaroista.

 

Millaisia materiaaleja olet viime aikoina käyttänyt töissäsi?

Käytän materiaaleja isolla spektrillä. Viimeisimmässä sarjassani käytän pintamateriaalina marokkolaista kalkkikivilaastia, joka tunnetaan myös nimellä tadelakt. Se on käsityöpainotteinen materiaali, jonka työstämiseen kuuluu monta vaihetta laastin levityksestä saippuointi- ja kiillotusvaiheisiin. Laastia hierotaan ja kovetetaan luonnonkivillä, ja sen kuivuminen kestää useita viikkoja. Teoksen rungon valmistan teräksestä, alumiinista, styroksista, lasikuidusta ja epoksihartsista. Käytän noin 90 prosentissa töistäni kaikkia näitä materiaaleja. Suunnittelen ja valmistan työt suurimmaksi osaksi itse Berliinissä, mutta laastitöissä käytän alihankkijaa. Lopuksi teokset matkaavat Suomeen viimeisteltäviksi ennen kuin ne lähtevät maailmalle.

 

Schloss Holleneggiin valitaan vuosittain yksi suomalainen muotoilija Suomen Saksan-instituutin tuella. Millainen kokemus tämä residenssi oli sinulle?

Vaikka en itse ole aiemmin työskennellyt residensseissä, tunsin Schloss Holleneggin jo entuudestaan. Minulla on paljon kollegoja ympäri maailmaa, jotka ovat olleet siellä. Itse asiassa heitä on varmasti useita kymmeniä! Oli mielenkiintoista päästä osaksi tätä jatkumoa, kulkea samoja polkuja kuin monet suunnittelijaystäväni. Tosin minulle tuli pienenä yllätyksenä, että residenssissä ei ollut samaan aikaan muita muotoilijoita.

 

Johtuiko se pandemiasta?

Voi olla. Mutta luulen, että siellä on ollut aiempina vuosina vähän liikaakin porukkaa yhtä aikaa, jolloin oman työrauhan löytäminen on voinut olla vaikeaa.

Tuomas Markunpoika und Alice Stori Liechtenstein. Foto: Mika Minetti

Residenssijakson jälkeen osallistut Schloss Hollenneggissä toukokuussa 2022 avautuvaan East to West -näyttelyyn, jonka eräs sisällöllinen teema on displacement (“paikalta siirtäminen”). Näyttely ammentaa inspiraatiota linnan itämaisista esineistä, se käsittelee idän ja lännen välistä kulttuurista vuorovaikutusta. Miten syvennyit aiheeseen?

Tutustumalla linnaan, ihastelemalla siellä olevia barokki- ja rokokoohuonekaluja, kiinalaista ja eurooppalaista antiikkia, aivan upeita esineitä, huoneita ja huonekaluja – sisustusta ja arkkitehtuuria. Näistä ärsykkeistä inspiroituneena valitsin itseäni kiinnostavan aiheen, jota lähdin työstämään. Kiinnitin huomiota melkein tuhatvuotisen linnan arkkitehtuuriin holvikaarineen, pylväineen ja rappukäytävineen – toisin sanoen elementteihin, jotka eivät ole mobiileja. Niitä ei voi liikuttaa kuten huonekaluja. Tästä kaikesta minussa heräsi halu käydä vuoropuhelua linnan arkkitehtuurin ja historian kanssa.

En poiminut Schloss Holleneggistä yksittäisiä esineitä inspiraationi lähteiksi vaan kiinnostuin ovenkarmeista, puuleikkauksin koristelluista mahtipontisista, symboliikkaa tihkuvista porteista. Ovenkarmillahan ei sinänsä ole mitään funktiota, vaan se edustaa eräänlaista portaalia eli siirtymää paikasta toiseen. Oviaukon läpi kuljetaan uuteen tilaan, ja juuri siihen liittyy suurta symboliikkaa. Displacement-teemaan liittyen valitsin karmin linnan punaisesta huoneesta, mittasin sen ja laadin siitä 3D-mallinnuksen. Ajatukseni oli luoda siitä moderni tulkinta ja sijoittaa se sitten uuteen, yllätykselliseen paikkaan, kuitenkin samaa ikiaikaista muotokieltä käyttäen.

 

Prototyyppi Tuomaksen suurikokoisesta teoksesta sijoitetaan toukokuussa avautuvaa näyttelyä silmällä pitäen linnan kierrätyskeskuksen sisäänkäynnille, paraatipaikalle romanttisen sisäpihan tuntumaan. Onkin hurmaava ajatus, että suomalainen nykymuotoilija näin liittyy vuosisataiseen itävaltalaissuunnittelijoiden ja -arkkitehtien ketjuun. He kaikki ovat olleet muovaamassa Schloss Holleneggin ilmettä 1100-luvulta lähtien.

Minua kiinnosti linnassa muun muassa se, että suurin osa siellä olevista kiinteistä esineistä ei ole alkuperäisiä, vaikka ne sellaisilta näyttävätkin. Monet seinämaalaukset, jotka kuvaavat historiallisia tapahtumia 11. vuosisadan taistelukentiltä, on maalattu vain muutama vuosisata sitten, tai ne ovat sitäkin nuorempia. Sama koskee monia arkkitehtonisia ja rakenteellisia yksityiskohtia. Ne ovat kopioita tai uusia tulkintoja olemassa olevista teoksista, tai kenties mielikuvituksen tuotetta. Samalla ne kuitenkin vaikuttavat aidoilta ja uskottavilta.

 

Miten se näkyy tässä uudessa näyttelyssä?

Tässä tapauksessa displacement eli eräänlainen siirtymä on yhtä paljon materiaalinen kuin käsitteellinenkin. Tekemäni työ on kopio olemassa olevasta ovenkarmista, jossa linnan punaiseen huoneeseen kuulunut elementti on toistettu nykyaikaisilla materiaaleilla kuten polystyreenillä ja polymeeripinnoitteella. Se on myös kopio kopioimisen käsitteestä, joka on yleinen kiinalaisessa kulttuurissa, joka poikkeaa paljon länsimaisista ja eurooppalaisista tekijänoikeuksista ja immateriaalioikeuksista. Alkuperäinen puinen ovenkarmi sijaitsee sisätiloissa ja valmistamani kopio ulkona. Sen niin sanottu funktio säilyy kuitenkin samana kaiken aikaa, se symboloi siirtymistä toiseen tilaan.

 

Tuomakselle oli tärkeää, että hänen teoksensa on suoraan kytköksissä linnaan. Muotokielensä puolesta uusi työ heijastaa rakennuksen historiaa, mutta toisaalta se myös käsittelee konseptuaalisesti sitä symboliikkaa, mikä kahden tilan välillä liikkumiseen on liitetty kautta aikojen – eräänlaista siirtymäriittiä siis.

Miten arvioisit residenssin kokonaisvaltaisempaa merkitystä työllesi?

Se mahdollisti irtioton tutusta ympäristöstä, esimerkiksi työskentelystä ateljeessani Berliinissä. Sillä tavoin sain uutta sisältöä tekemiseeni. Hollenegg on hurjan inspiroiva paikka. Pieni breikki tekee hyvää luovalle työlle, koska silloin ärsykkeiden määrä lisääntyy eksponentiaalisesti. Aistini toimivat herkemmin tilassa, joka ei ole minulle entuudestaan tuttu. Residenssissä näin ja koin tavallista enemmän, koska sitä ikään kuin pyrkii imemään mahdollisimman paljon vaikutteita ympäriltään. Perusarkea ihminen ei välttämättä pysty tarkkailemaan samalla intensiteetillä.

Tuomas Markunpoika und Alice Stori Liechtenstein. Foto: Mika Minetti

Tuomas uskoo, että Schloss Hollenegg for Design erottuu edukseen monien residenssiohjelmien joukosta sen järjestäjän, Alice Stori Liechtensteinin, henkilökohtaisten verkostojen ansiosta. Ja tarjoaahan itse linnakin ainutlaatuiset puitteet tarkkaavaisuutta vaativalle suunnittelutyölle. Sekin on plussaa, että Schloss Hollenegg tekee tiivistä yhteistyötä Vienna Design Weekin kanssa: siellä Alice Stori Liechtenstein muun muassa kuratoi nuoria suunnittelijoita. 

Entä mitä mieltä Tuomas on residenssijakson pituudesta? Oliko pari viikkoa tarpeeksi pitkä aika inspiroitua ja kehittää omaa työtään eteenpäin – vai olisiko hän viihtynyt linnassa pidempäänkin?

Kyllä tuo minulle riitti ihan hyvin. Vietin residenssissä paljon aikaa itsekseni. Siellä ei ole tarkoitus valmistaa uutta teosta, vaan residenssin idea on, että jokaiselle osallistujalle muodostuu selkeä ajatus siitä, mitä hän haluaa tehdä residenssin jälkeen. Teokset valmistetaan sitten omalla ajalla. Jos aikaa olisi enemmän, omia valintojaan saattaisi pähkäillä liikaakin. Residenssissä käydään rakentavia keskusteluja Alicen kanssa, sovitaan suuntaviivoista ja ideoidaan tulevaa.

——————————-

7.–29.5.2022 | Muotoilunäyttely East to West | Schloss Hollenegg

Suomen Saksan-instituutin residenssiohjelmamme Schloss Holleneggissä alkoi heinäkuussa 2020, kun muotoilija Hanna-Kaisa Korolainen vieraili siellä ensimmäisenä.

Mika Minetti ist als Kulturreferent am Finnland-Institut tätig.

Mika Minetti toimii Suomen Saksan-instituutissa kulttuuriohjelman johtajana.