Wie man fremde Wände aufbaut
Am 7. Februar findet am Finnland-Institut ein Videokunstabend unter dem Titel “Strange Walls” statt. Hinni Huttunen und Elina Ylhäisi, zwei Kunst-Studierende der Fachhochschule Tampere (TAMK), arbeiten seit Herbst 2012 an der Produktion der Veranstaltung unter Betreuung der Künstlerin und Dozentin Minna Suoniemi. Das Projekt ist ein Teil eines Praktikums der beiden.
“Wir sind im Herbst 2012 ins Projekt eingestiegen, als unsere Dozentin Minna Suoniemi schon angefangen hatte, Werke von heutigen und ehemaligen Studierenden sowie von Lehrenden zusammenzustellen. Als Thema des Screenings wurden Gemeinschaften und Familienbeziehungen ausgewählt.
Die Produktion war vielseitig und ab und zu auch herausfordernd. Wir haben fast drei Stunden Videomaterial von Künstlern erhalten, aus dem wir ein Programm zusammengestellt haben. Das Kuratieren des Ganzen war interessant, da beim Auswählen viel zu berücksichtigen war. Einige Werke sind aufgrund ihrer Länge rausgeschnitten worden. Wir wollten dem Publikum einen vielseitigen Überblick anbieten, der auch von der Länge her angemessen ist. Wir wollten das Filmprogramm so produzieren, dass es inhaltlich nicht zu einseitig ist oder den Zuschauer unterschätzt. Im besten Fall verlässt der Zuschauer den Raum zufrieden, weil er etwas Neues über Menschlichkeit oder die Vielgestaltigkeit von Familien und Gemeinschaften verschiedener Art mitgenommen hat.
Das Lösen technischer Probleme war herausfordernd. Wir sind nächtelang auf einem Meer von verschiedenen Dateien gesegelt, und mehrmals von Mika Nousiainen, dem Arbeitsmeister unseres Studienprogramms, gerettet worden. Videokunst ist eine Art der Kunst, in der die technische Arbeit dem Zuschauer nicht sichtbar wird – für das Medienkunstwerk selbst ist diese aber notwendig.
Unser Studienprogramm betont die internationale Dimension in der Arbeit des Bildkünstlers. Die Bedeutung der Kooperation mit verschiedenen Bereichen und Kulturakteuren wird in Zukunft eine immer größere Rolle spielen. „Strange Walls“ ist ein hervorragendes Beispiel dafür.
Wir freuen uns, Anfang Februar nach Berlin zu fahren und zu sehen, wie gut wir unser Ziel erreicht haben. Wir hoffen, dass Videokunstabende dieser Art auch weiterhin stattfinden werden – viel hochwertige Videokunst wartet noch auf der Festplatte.”
Aus dem Finnischen übersetzt und gekürzt von M.L.Helmikuun 7. päivänä Suomi-instituutissa järjestetään Strange Walls-videotaideilta. Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) kolmannen vuosikurssin kuvataiteen opiskelijat Hinni Huttunen ja Elina Ylhäisi ovat viime syksystä lähtien tuottaneet tapahtumaa kuvataiteilija ja lehtori Minna Suoniemen ohjauksessa. Projekti on osa Huttusen ja Ylhäisin työharjoittelua.
“Tulimme mukaan projektiin syksyllä 2012, jolloin lehtori Minna Suoniemi oli jo aloittanut koota teoksia koulumme nykyisiltä ja valmistuneilta opiskelijoilta sekä lehtoreilta. Screeningin teemaksi valikoituivat yhteisöt ja perhesuhteet.
Tuottamistyö on ollut monipuolista ja toisinaan haastavaakin. Saimme taiteilijoilta lähes kolme tuntia videomateriaalia, josta koostimme screeningin. Teoskokonaisuuden kuratointi oli kiinnostavaa, sillä valinnassa oli otettava huomioon monia asioita. Osa teoksista karsiutui pois pituutensa takia. Halusimme esittää yleisölle monipuolisen katsauksen suomalaista videotaidetta, joten mukaan oli mahduttava useita teoksia. Illan katselmuksen oli myös oltava pituudeltaan sopiva. Halusimme tuottaa screeningin niin, ettei se olisi sisällöltään yksipuolinen tai katsojaa aliarvioiva. Parhaassa tapauksessa katsoja lähtee kokonaisuuden ääreltä tyytyväisenä siitä, että on ymmärtänyt jotakin uutta ihmisyydestä tai perheiden ja erilaisten yhteisöjen monimuotoisuudesta.
Teknisten ongelmien ratkaiseminen oli haastavaa. Seilasimme useasti yökaudet erilaisten tiedostomuotojen meressä, josta meidät usein pelasti koulutusohjelmamme työmestari Mika Nousiainen. Videotaide on taiteenlaji, jossa katsojalta näkymättömiin jää tekninen työ, joka on valmiin mediataideteoksen kannalta välttämätöntä. Tämän työharjoittelun päätyttyä valitsemme omien videoteoksiemme codeksiksi ikuisesti H.264.
Jännittäväksi koimme sen, että taittamamme kutsu painettiin painotalossa – painotalon kanssa työskentely ei ole meille arkipäiväistä, sillä aikaisemmin olemme käyttäneet taitto-ohjelmaa vain omiin tarpeisiimme.
Minna Suoniemi on koko projektin taiteellinen asiantuntija, ja hän on erityisesti ohjannut meitä sisällön tuottamisessa. Suoniemi on ansioitunut, Tampereella työskentelevä kuvataiteilija sekä kuvataiteen lehtori Tampereen ammattikorkeakoulussa. Yhteistyö hänen kanssaan on ollut meille palkitsevaa, sillä olemme hänen esimerkistään oppineet paljon uutta.
Toinen asiantuntijataho, jonka kanssa olemme tehneet tiivistä yhteistyötä, on ollut Suomen Saksan-instituutti, jonka kanssa vaihdettu sähköpostiketju yksinään levälleen levitettynä ulottuisi Tampereelta Berliiniin ja takaisin. Instituutti antoi meille rajat ja kommentoi esimerkiksi graafista suunnittelua sekä sisältöehdotuksia.
Koulutusohjelmamme painottaa kansainvälisyyden merkitystä kuvataiteilijan työssä. Yhteistyön merkitys eri alojen sekä kulttuuritoimijoiden kanssa tulee olemaan tulevaisuudessa yhä tärkeämpi osa kuvataiteilijan työtä. Strange Walls-screening on mainio esimerkki monialaisuudesta.
Työ on nyt tehty ensimmäisen screeningin osalta. On mukavaa helmikuun alussa päästä paikan päälle Berliiniin katsomaan, kuinka onnistuimme. Toivottavasti videoillalle tulee jatkoa, sillä paljon laadukasta videotaidetta jäi kovalevylle odottamaan.”
Helmikuun 7. päivänä Suomi-instituutissa järjestetään Strange Walls-videotaideilta. Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) kolmannen vuosikurssin kuvataiteen opiskelijat Hinni Huttunen ja Elina Ylhäisi ovat viime syksystä lähtien tuottaneet tapahtumaa kuvataiteilija ja lehtori Minna Suoniemen ohjauksessa. Projekti on osa Huttusen ja Ylhäisin työharjoittelua.
“Tulimme mukaan projektiin syksyllä 2012, jolloin lehtori Minna Suoniemi oli jo aloittanut koota teoksia koulumme nykyisiltä ja valmistuneilta opiskelijoilta sekä lehtoreilta. Screeningin teemaksi valikoituivat yhteisöt ja perhesuhteet.
Tuottamistyö on ollut monipuolista ja toisinaan haastavaakin. Saimme taiteilijoilta lähes kolme tuntia videomateriaalia, josta koostimme screeningin. Teoskokonaisuuden kuratointi oli kiinnostavaa, sillä valinnassa oli otettava huomioon monia asioita. Osa teoksista karsiutui pois pituutensa takia. Halusimme esittää yleisölle monipuolisen katsauksen suomalaista videotaidetta, joten mukaan oli mahduttava useita teoksia. Illan katselmuksen oli myös oltava pituudeltaan sopiva. Halusimme tuottaa screeningin niin, ettei se olisi sisällöltään yksipuolinen tai katsojaa aliarvioiva. Parhaassa tapauksessa katsoja lähtee kokonaisuuden ääreltä tyytyväisenä siitä, että on ymmärtänyt jotakin uutta ihmisyydestä tai perheiden ja erilaisten yhteisöjen monimuotoisuudesta.
Teknisten ongelmien ratkaiseminen oli haastavaa. Seilasimme useasti yökaudet erilaisten tiedostomuotojen meressä, josta meidät usein pelasti koulutusohjelmamme työmestari Mika Nousiainen. Videotaide on taiteenlaji, jossa katsojalta näkymättömiin jää tekninen työ, joka on valmiin mediataideteoksen kannalta välttämätöntä. Tämän työharjoittelun päätyttyä valitsemme omien videoteoksiemme codeksiksi ikuisesti H.264.
Jännittäväksi koimme sen, että taittamamme kutsu painettiin painotalossa – painotalon kanssa työskentely ei ole meille arkipäiväistä, sillä aikaisemmin olemme käyttäneet taitto-ohjelmaa vain omiin tarpeisiimme.
Minna Suoniemi on koko projektin taiteellinen asiantuntija, ja hän on erityisesti ohjannut meitä sisällön tuottamisessa. Suoniemi on ansioitunut, Tampereella työskentelevä kuvataiteilija sekä kuvataiteen lehtori Tampereen ammattikorkeakoulussa. Yhteistyö hänen kanssaan on ollut meille palkitsevaa, sillä olemme hänen esimerkistään oppineet paljon uutta.
Toinen asiantuntijataho, jonka kanssa olemme tehneet tiivistä yhteistyötä, on ollut Suomen Saksan-instituutti, jonka kanssa vaihdettu sähköpostiketju yksinään levälleen levitettynä ulottuisi Tampereelta Berliiniin ja takaisin. Instituutti antoi meille rajat ja kommentoi esimerkiksi graafista suunnittelua sekä sisältöehdotuksia.
Koulutusohjelmamme painottaa kansainvälisyyden merkitystä kuvataiteilijan työssä. Yhteistyön merkitys eri alojen sekä kulttuuritoimijoiden kanssa tulee olemaan tulevaisuudessa yhä tärkeämpi osa kuvataiteilijan työtä. Strange Walls-screening on mainio esimerkki monialaisuudesta.
Työ on nyt tehty ensimmäisen screeningin osalta. On mukavaa helmikuun alussa päästä paikan päälle Berliiniin katsomaan, kuinka onnistuimme. Toivottavasti videoillalle tulee jatkoa, sillä paljon laadukasta videotaidetta jäi kovalevylle odottamaan.”
Am 7. Februar findet am Finnland-Institut ein Videokunstabend unter dem Titel “Strange Walls” statt. Hinni Huttunen und Elina Ylhäisi, zwei Kunst-Studierende der Fachhochschule Tampere (TAMK), arbeiten seit Herbst 2012 an der Produktion der Veranstaltung unter Betreuung der Künstlerin und Dozentin Minna Suoniemi. Das Projekt ist ein Teil eines Praktikums der beiden.
“Wir sind im Herbst 2012 ins Projekt eingestiegen, als unsere Dozentin Minna Suoniemi schon angefangen hatte, Werke von heutigen und ehemaligen Studierenden sowie von Lehrenden zusammenzustellen. Als Thema des Screenings wurden Gemeinschaften und Familienbeziehungen ausgewählt.
Die Produktion war vielseitig und ab und zu auch herausfordernd. Wir haben fast drei Stunden Videomaterial von Künstlern erhalten, aus dem wir ein Programm zusammengestellt haben. Das Kuratieren des Ganzen war interessant, da beim Auswählen viel zu berücksichtigen war. Einige Werke sind aufgrund ihrer Länge rausgeschnitten worden. Wir wollten dem Publikum einen vielseitigen Überblick anbieten, der auch von der Länge her angemessen ist. Wir wollten das Filmprogramm so produzieren, dass es inhaltlich nicht zu einseitig ist oder den Zuschauer unterschätzt. Im besten Fall verlässt der Zuschauer den Raum zufrieden, weil er etwas Neues über Menschlichkeit oder die Vielgestaltigkeit von Familien und Gemeinschaften verschiedener Art mitgenommen hat.
Das Lösen technischer Probleme war herausfordernd. Wir sind nächtelang auf einem Meer von verschiedenen Dateien gesegelt, und mehrmals von Mika Nousiainen, dem Arbeitsmeister unseres Studienprogramms, gerettet worden. Videokunst ist eine Art der Kunst, in der die technische Arbeit dem Zuschauer nicht sichtbar wird – für das Medienkunstwerk selbst ist diese aber notwendig.
Unser Studienprogramm betont die internationale Dimension in der Arbeit des Bildkünstlers. Die Bedeutung der Kooperation mit verschiedenen Bereichen und Kulturakteuren wird in Zukunft eine immer größere Rolle spielen. „Strange Walls“ ist ein hervorragendes Beispiel dafür.
Wir freuen uns, Anfang Februar nach Berlin zu fahren und zu sehen, wie gut wir unser Ziel erreicht haben. Wir hoffen, dass Videokunstabende dieser Art auch weiterhin stattfinden werden – viel hochwertige Videokunst wartet noch auf der Festplatte.”
Aus dem Finnischen übersetzt und gekürzt von M.L.