Balanceakt in der Kunstwelt
Olli Piippo und Marcus Eek sind Künstler-Kuratoren, deren wichtigste Werkzeuge ihre Leidenschaft und Intuition sind. Sein neuestes Projekt verwirklicht das produktive Duo gemeinsam mit dem Finnland-Institut in Deutschland.
2013 fand in Stockholm im Rahmen der Messe für Moderne Kunst eine außergewöhnlich gute Party statt – beziehungsweise eine Ausstellungseröffnung, wie immer man es nennen will. Die Rede ist von der ersten Ausstellung des Künstler-Kollektivs Black Market, die unzählige Besucher begeisterte.
– Wir wollten dabei sein, den Berliner-Geist verbreiten und unsere Spuren auf der Messe hinterlassen, erzählt mir der Künstler Marcus Eek in seinem Atelier am Kottbusser Tor in Kreuzberg.
An den Wänden hängen noch nicht fertig gestellte Werke und der Boden ist gesprenkelt von Farbe. Der große Raum im Dachgeschoss bietet Ruhe vor dem geräuschvollen Treiben draußen auf der Straße, gleichzeitig aber auch die Möglichkeit für Gesellschaft. Denn auf der anderen Seite der Wand malt der Künstler Olli Piippo, einer der Gründerväter von Black Market.
– Die anderen Künstler nahmen die Ausstellung damals viel ernster als wir. Wir wollten in erster Linie eine tolle Party, ganz im Berlin-Flair veranstalten… aber natürlich war auch die Ausstellung selbst richtig gut! lacht Marcus Eek.
Im Nachhinein stellte das Künstler-Kuratoren-Duo fest, dass mit wenig Mühe und Ehrgeiz etwas ganz Besonderes entstanden war. Das gab viel Inspiration zum Weitermachen mit und Entwickeln von Black Market, in dessen Rahmen sie nun die zehnte Ausstellung, Pleasure Principle, im Finnland-Institut in Deutschland eröffnen werden. Elf Künstler_innen aus fünf Ländern sind diesmal dabei – aus Finnland sind zusätzlich zu denen von Olli Piippo auch Werke von Heikki Marila und Hannaleena Heiska zu sehen.
Piippo und Eek beschreiben die Geburt von Black Market als Wendepunkt ihrer eigenen Laufbahn in Berlin. Endlich war das Gefühl verschwunden, wie ein Erstklässler etwas verloren auf dem Schulhof zu stehen und den Großen beim Spielen zuzusehen.
– Black Market ist der Grund dafür, dass ich mich heute wie ein Berliner fühle, meint Piippo.
Er kam 2007 als Austauschstudent der Helsinkier Kunstakademie nach Berlin und ist seitdem geblieben. Eine Rückkehr nach Helsinki fand nicht statt und der Medienkunststudent begann sich voll und ganz der Malerei zu widmen. Marcus Eek wiederum zog bereits in den 90er-Jahren nach seinem Studium an der Kunsthochschule in Stockholm nach Berlin, als die Raves noch in der Luft lagen und das Wohnen nicht viel kostete.
– Ich fühlte, dass ich ganz von vorne anfangen konnte und ganz frei war. Ich besorgte mir eine große Wohnung und malte pausenlos, erinnert er sich.
Die Balanceakt zwischen dem Künstlersein und der Rolle als Kurator war nicht immer leicht, und zwischendurch nahm letzteres Überhand. Black Market entwickelte sich in Hochgeschwindigkeit weiter, so Piippo.
– Ab einem bestimmten Punkt fingen wir an, von immer größeren Räumen und Künstlern zu träumen, und für das Malen selbst, was für uns beide die wichtigste Sache ist, schien fast keine Zeit mehr zu bleiben.
Eek zufolge war der Rollentausch trotzdem eine erkenntnis- und lehrreiche Erfahrung in Bezug darauf, wie sich ein Künstler gegenüber einem Kurator verhalten sollte. Zusätzlich haben die Jahre mit Black Market ihm geholfen, die Kunstszene und die darin geltende Hierarchie auf eine ganz neue Art und Weise zu verstehen als zuvor.
– Es war sehr interessant und teilweise auch etwas beängstigend zu sehen, wie viel Einfluss die Kuratoren haben, sagt Eek.
Am Beginn eines neuen Black Market-Ausstellungsprojektes pflegen Eek und Piippo sich zusammenzusetzen, um eine Liste mit Namen von Künstlern zu erstellen, mit denen sie gern zusammenarbeiten würden. Und in dieser Phase gibt es keine Grenzen. Oft erscheinen auf dieser Liste Künstler, deren Arbeiten sie vor kurzem gesehen haben, ohne das weite Netzwerk der nordischen Länder zu vergessen.
– Unsere Künstler- und Objektauswahl beruht auf Ehrfurcht und tiefer Bewunderung. Wir möchten unsere Ausstellung auf Kunst aufbauen, die unsere Herzen berührt, so Eek.
Die Wandnachbarschaft bietet Piippo und Eek eine gute Gelegenheit, sich sowohl über ihre eigenen Projekte als auch über Kunst im Allgemeinen auszutauschen. Der aktive Gedankenaustausch erleichtert die Zusammenarbeit, genauso wie das durch die langjährige Freundschaft aufgebaute Gefühl für die Stärken und Schwächen des anderen.
– Wir haben beide sehr ähnliche ästhetische Präferenzen und die gleiche Annäherungsweise an den Kurator. Wir diskutieren nicht über die Kunst, sondern wissen, was wir präsentieren wollen und auf welche Weise, sagt Piippo.
Text: Celia Hillo
Übersetzung aus dem Finnischen: Johanna Meinel
Das Finnland-Institut lädt herzlich ein:
16.9.–27.10.2016 Ausstellung: Black Market. Pleasure Principle
13.10.2016 Podiumsdiskussion: When and why to choose an artist as a curator?
Olli Piippo ja Marcus Eek ovat taiteilija-kuraattoreita, joiden tärkeitä työkaluja ovat intohimo ja intuitio. Luovan duon uusin projekti toteutetaan yhteistyössä Suomen Saksan-instituutin kanssa.
Vuonna 2013 Tukholman nykytaidemessujen aikana järjestetään harvinaisen hyvät bileet – tai taidenäyttelyn avajaiset, miten sen nyt ottaa. Kyseessä on Black Market-taiteilijakollektiivin ensimmäinen näyttely ja väkeä on tupaten täynnä.
– Halusimme tunkea mukaan, levittää Berliini-henkeä ja jättää jälkemme messuihin, taiteilija Marcus Eek kertoo ateljeessaan Kottbusser Torin kulmilla Kreuzbergissä.
Seinällä roikkuu työn alla olevia teoksia ja lattia on maaliväristä pilkukas. Iso, ylimmän kerroksen tila tarjoaa rauhaa työskentelyyn ulkomaailman vilinästä, mutta myös tarvittaessa seuraa. Seinän takana maalaa nimittäin taiteilija Olli Piippo, jonka kanssa Black Market aikoinaan perustettiin.
-Muut taiteilijat ottivat näyttelyn paljon vakavammin kuin me. Me halusimme ensisijaisesti järjestää hyvät, Berliiniä henkivät bileet … mutta oli itse näyttelykin todella hyvä! Eek nauraa.
Jälkeenpäin taiteilija-kuraattoriduo totesi, että jo pienellä vaivalla ja kunnianhimolla oli syntynyt jotain erityistä. Se antoi inspiraatiota jatkamaan ja kehittämään Black Marketia, jonka kymmenes näyttely, Pleasure Principle, avataan Suomen Saksan-instituutissa syyskuussa. Mukana on 11 taiteilijaa viidestä eri maasta – Suomesta Piipon lisäksi Heikki Marila ja Hannaleena Heiska.
Piippo ja Eek kuvailevat Black Marketin syntyä kääntentekeväksi tapahtumaksi omalle uralle Berliinissä. Poissa oli tunne siitä, että seisoi hieman epävarmana ekaluokkalaisena koulun pihalla katselemassa isompien menoa.
– Black Marketin myötä aloin oikeasti tuntea itseni berliiniläiseksi, Piippo sanoo.
Hän on asunut Berliinissä vuodesta 2007, jolloin hän tuli kaupunkiin vaihto-opiskelijana Helsingin kuvataideakatemiasta. Paluuta Helsinkiin ei ollut ja mediataiteen opiskelija alkoi keskittyä täysin maalaamiseen. Tukholman taideakatemian kasvatti Eek taas muutti Berliiniin vuosituhannen vaihteessa, jolloin 90-luvun rave-henkeä oli vielä ilmassa ja asumisesta ei maksanut paljon mitään.
– Tunsin, että aloitin aivan alusta ja oloni oli hyvin vapaa. Hankin ison asunnon ja maalasin tauotta, hän muistelee.
Tasapainoilu taiteilijan ja kuraattorin roolin välillä ei aina ole ollut helppoa, ja välillä viimeksi mainittu on saanut yliotteen. Piippo käyttää sanaa vauhtinopeus, kuvaillessaan Black Marketin kehitystä.
– Aloimme jossain vaiheessa unelmoida yhä isommin, isoimmista tiloista ja taiteilijoista eikä itse maalamiselle – joka on meille molemmille se tärkein tehtävä – meinannut enää löytyä aikaa.
Eekin mukaan roolien vaihtelu on kuitenkin ollut silmiä avartavaa ja opettanut, miten taiteilijan kuuluisi toimia suhteessa kuraattorin. Lisäksi vuodet Black Marketin parissa ovat auttaneet ymmärtämään taidekenttää ja sen sisäisiä valtasuhteita aivan toisella tavalla kuin ennen.
– On ollut sekä kiinnostavaa, että myös hieman pelottavaa nähdä millainen valta kuraattoreilla on, Eek sanoo.
Uuden Black Market-näyttelyprojektin alkaessa Eekin ja Piipon tapana on istua alas ja tehdä lista taiteilijoista, joiden kanssa he haluaisivat työskennellä ja tässä vaiheessa vain taivas on rajana. Usein listaan ilmenee taiteilijoita, joiden töitä he ovat vastikään nähneet, laajaa Pohjoismaista verkostoa unohtamatta.
– Taiteilija- ja teosvalintamme pohjautuvat syvään kunnioitukseen ja ihailuun. Haluamme rakentaa näyttelymme taiteesta, joka liikuttaa sydämiämme, Eek sanoo.
Seinänaapuruus antaa Piipolle ja Eekille oivan mahdollisuuden käydä keskustelua niin omista projekteista kuin taiteesta yleisesti. Aktiivinen ajatusten vaihto helpottaa yhteistyötä, samoin kuin pitkäaikaisen ystävyyden tuoma tuntemus toisen vahvuuksista ja heikkouksista.
– Meillä on hyvin samanlaiset esteettiset mieltymykset ja samanlainen lähestymistapa kuratointiin. Emme väittele taiteesta, vaan tiedämme mitä haluamme tuoda esille ja miten, Piippo sanoo.
Haastattelu: Celia Hillo
Linkkejä:
16.9.–27.1.2016 Black Market. Pleasure principle -näyttely Suomen-Saksan-instituutissa
13.10.2016 Paneelikeskustelu When and why to choose an artist as a curator?