Eine private Begegnung mit Hamlet
Es geschah an einem jener finnischen Abende, wenn der Winter zum Frühling übergeht und es schon etwas länger hell ist. Ich saß mit Cécile in ihrer Küche in Kallio in Helsinki. Wir unterhielten uns. Über Theater, Shakespeare und darüber, welches für Cécile die beste Shakespeare-Rolle wäre. Wir waren uns sofort einig: es konnte nur Hamlet sein. Und so nahm die Geschichte ihren Lauf.
In Helsinki kommt ein Hamlet zur Welt
Ein Jahr später saßen wir in einem kalten Proberaum in Suvilahti und lasen Hamlet sorgfältig durch. Wir hatten nebst der Originalfassung mehrere Übersetzungen. Wir kamen langsam voran. Aber die Langsamkeit war ein wichtiger Teil des Prozesses, denn wir wollten wissen, warum Hamlet. Warum machen wir gerade diesen Text?
Die nächste Szene dieser Geschichte findet an Weihnachten im selben Jahr statt. Cécile sitzt im Café Talo in Hakaniemi und wartet auf ihren ersten Zuschauer. (For those who don’t know Helsinki, all the above mentioned places are within 15 min. walking distance and it’s not important to know them in order to follow this text.) Irgendwann zwischen dem kalten Proberaum und dem gemütlichen Café war ein Performance-Konzept zur Welt gekommen. Es bestand aus 22 Talmeh-Karten, einer Anleitung zum Zaudern, einem dramaturgischen Bogen und ein bisschen Poesie. Ich könnte auch sagen, dass Hamlet in der Zwischenzeit persönlich geworden war. Der Name der Aufführung ist Hamlet private, allerdings spielt im Gegensatz zur ursprünglichen Idee nicht Cécile Hamlet, sondern seine Rolle fällt dem Zuschauer zu.
In Deutschland wartet schon der zweite
Jetzt ist es zum ersten Mal Sommer in dieser Geschichte. Ich sitze auf dem Sofa in der Wohnung meiner Berliner Freundin im Prenzlauer Berg, es ist warm. Bis zur ersten Probe sind es noch ein paar Tage. Vorher habe ich noch einige Treffen, andere Arbeiten zu erledigen und das erste freie Wochenende in Berlin. Trotzdem drehen sich meine Gedanken schon jetzt um den Probenbeginn. Hamlet hat seinen Helsinki-Kiez verlassen und ist ins Ausland gereist. (Yes, we’ve left Helsinki and have arrived in Berlin.) Ich bringe die Aufführung Hamlet private mit mir mit. Oder besser gesagt: ich mache hier mit der deutschen Schauspielerin Claudia eine neue Version. Nach der ersten Euphorie, melden sich Zweifel. Ist es möglich ein Performance-Konzept in einen andern Kontext zu bringen und mit einer andern Schauspielerin eine neue Version zu erarbeiten? Irgendwie glaube ich daran. Ich glaube daran, weil ich gerade an dieses Konzept glaube. Ich glaube an Hamlet, an die vielen Berührungspunkte und die Universalität des Stückes. Ich glaube an die in der Vorstellung gebrauchten Karten. Ich glaube daran, weil ich erlebt habe, wie es funktioniert. Und dass es funktioniert. Erstaunte Zuschauer, solche, die weinen, gleich nach der Vorstellung anrufen und für ihre Freunde eine Karte reservieren. Zuschauer, die das Gefühl haben, die Vorstellung erzähle von ihnen selbst, die einen ganz persönlichen Hamlet erleben. Aber obwohl ich an all das glaube, weiß ich auch, dass es nie ganz das Gleiche sein kann, Theater ist nie gleich… wie wird es sich verändern? Wie interpretiert Claudia die Karten? Wie nähert sie sich dem Thema und was für Fragen hat sie? Welche Karte ist für sie die schwierigste? Ist es auch Karte Nummer 10, deren Bedeutung Cécile am längsten verschleiert blieb, bis sich auch ihr Vorhang lüftete?
Spirale des Atems. Hengityksen spiraali.
Spirale des Wortes. Sanan spiraali.
Spirale der Tat. Teon spiraali.
Mischen wir die Karten!
Die Regisseurin steht an der Schwelle
Fragen wir die Karten! Ich mische, hebe ab, drehe die Karte: The Threshold. Kynnys. Die Schwelle. Ich bin mit meiner Frage an einer Schwelle. Die Karte heißt mich, diesen Moment vor dem Handeln zu genießen. Ich darf noch ein bisschen zaudern, bevor sich der richtige Moment des Handelns offenbart. Die Karte sagt auch, dass ich noch Zeit habe, mir Gedanken zu machen, woher ich mit meiner Frage komme und wohin ich mit ihr gehe. Es war an einem jener finnischen Abende, wenn der Winter zum Frühling übergeht und es schon etwas länger hell ist. Im Proberaum war es warm und wir warteten auf den ersten Zuschauer.
Martina Marti ist Performancekünstlerin, Regisseurin und Übersetzerin. Seit bald sieben Jahren lebt die gebürtige Schweizerin in Helsinki. Vom 18.-21. Juli 2013 zeigt sie ihre Inszenierung Hamlet private in der Bar Nathanja & Heinrich in Neukölln. Die Vorstellung ist für jeweils einen Zuschauer gedacht und dauert 30-40 Minuten. Weitere Informationen findet man unter: http://martinamarti.blogspot.fi und Tickets kann man per Mail an die Adresse gnabcollectiv(a)gmail.com reservieren.
Martina MartiSe tapahtui sellaisena suomalaisena kevättalvi-iltana kun valoa oli jo hiukan enemmän. Istuimme Cécilen kanssa hänen keittiössään Kalliossa ja keskustelimme. Teatterista. Shakespearesta. Ja siitä mikä olisi Cécilelle sopivin Shakespeare-rooli. Olimme heti samaa mieltä: sen oli pakko olla Hamlet. Ja siitä se lähti.
Helsingissä yksi Hamlet on syntymässä
Vuosi myöhemmin istuimme kylmässä harjoitussalissa Helsingin Suvilahdessa ja luimme Hamlet -näytelmää huolellisesti läpi. Meillä oli alkuperäinen englanninkielinen versio sekä useita käännöksiä. Lukemiseen meni aikaa. Mutta hidas prosessi oli meille tärkeä, koska halusimme selvittää miksi Hamlet. Miksi me teemme juuri tätä tekstiä?
Tämän kertomuksen seuraava hetki on saman vuoden joulu. Cécile istuu Hakaniemen Café Talossa ja odottaa ensimmäistä katsojaa. (For those who don’t know Helsinki, all the above mentioned places are within 15 min walking distance and it’s not important to know them in order to follow this text.) Jossakin vaiheessa kylmän harjoitussalin ja kodikkaan Café Talon väliin oli syntynyt esityskonsepti johon kuuluu 22 Talmeh-korttia, opas empimiseen, dramaturginen kaari ja vähän runoutta. Voisin myös sanoa että tässä välissä Hamlet on muuttunut henkilökohtaiseksi. Esityksen nimi on Hamlet private, Hamletia ei alkuideasta huolimatta Cecile esitä vaan sen roolin joutuu ottamaan hänen katsojansa.
Saksassa toinen odottaa jo
Nyt on ensimmäisen kerran kesä tässä tarinassa. Istun sohvalla kotona Karhupuiston laidalla, on helle. Lähtööni on vielä muutamia päiviä. Ennen sitä on vielä tapaamisia ja kokouksia, muuta hommaa ja juhannus. Silti mieleni pyörii jo nyt paljon Berliinin matkan ympärillä. Hamlet lähtee helsinkiläiskorttelistaan ja suuntautuu ulkomaille. (Yes, we are leaving Helsinki and heading abroad). Olen viemässä Hamlet private -esityksemme Berliiniin. Tai minun pitäisi sanoa: siellä teen saksalaisen näyttelijän Claudian kanssa uuden version. Ensimmäisen euforian jälkeen, epäilykin iskee. Onko mahdollista viedä esityskonseptia ja luoda uusi versio toisen näyttelijän kanssa toisessa kontekstissa? Jotenkin uskon siihen. Uskon siihen koska uskon juuri tähän konseptiin. Uskon Hamletiin, näytelmän henkilökohtaisuuteen ja universaalisuuteen. Uskon esityksessä käytettyihin kortteihin. Uskon koska olen nähnyt miten ne toimivat. Ja että ne toimivat. Hämmästyneitä katsojia, sellaisia jotka itkevät, soittavat heti esityksen jälkeen varatakseen ystävälleen ajan. Katsojia jotka kokevat näkevänsä heistä itsestään kertovaa esitystä, henkilökohtaista Hamletia. Mutta vaikka uskon, tiedän myös ettei se voi olla täysin sama, teatteri ei koskaan ole sama… miten se tulee muuttumaan? Miten Claudia tulkitsee kortit? Miten hän lähestyy teemaa ja minkälaisia kysymyksiä hänellä on? Mikä kortti aiheuttaa hänelle suurimpia vaikeuksia? Onko se myös kortti numero 10 joka jäi Cécilelle pitkään epäselväksi ennen kuin senkin verho avautui…?
Hengityksen spiraali. Spirale des Atems.
Sanan spiraali. Spirale des Wortes.
Teon spiraali. Spirale der Tat.
Sekoitetaan kortteja!
Ohjaaja seisoo kynnyksellä
Kysytään korteilta! Sekoitan, nostan pakan, käännän kortin: The Threshold. Kynnys. Die Schwelle. Olen kysymysteni kanssa kynnyksellä. Kortti kehottaa minua nauttimaan tästä hetkestä ennen kuin alan toimia. Saan vielä vähän empiä ennen kuin toiminnan oikea hetki ilmenee. Kortti sanoo myös että minulla on vielä aikaa tarkastella mistä tulen kysymysteni kanssa ja mihin olen menossa. Se oli sellaisena suomalaisena kevättalvi-iltana kun valoa oli jo hiukan enemmän. Harjoitussalissa oli helle ja me odotimme ensimmäistä katsojaa.
Martina Marti on sveitsiläissyntyinen performanssitaiteilija, ohjaaja ja kääntäjä, joka muutti Helsinkiin kohta seitsemän vuotta sitten. Hänen esityksensä Hamlet private esitetään 18.-21. heinäkuuta 2013 Bar Nathanja & Heinrichissa Berliinin Neuköllnissä. Esitys on tarkoitettu yhdelle katsojalle kerrallaan ja kestää 30-40 minuuttia. Lisätietoja löytyy täältä: http://martinamarti.blogspot.fi ja lippuja voi varata sähköpostitse osoitteesta gnabcollective(a)gmail.com
Martina MartiSe tapahtui sellaisena suomalaisena kevättalvi-iltana kun valoa oli jo hiukan enemmän. Istuimme Cécilen kanssa hänen keittiössään Kalliossa ja keskustelimme. Teatterista. Shakespearesta. Ja siitä mikä olisi Cécilelle sopivin Shakespeare-rooli. Olimme heti samaa mieltä: sen oli pakko olla Hamlet. Ja siitä se lähti.
Helsingissä yksi Hamlet on syntymässä
Vuosi myöhemmin istuimme kylmässä harjoitussalissa Helsingin Suvilahdessa ja luimme Hamlet -näytelmää huolellisesti läpi. Meillä oli alkuperäinen englanninkielinen versio sekä useita käännöksiä. Lukemiseen meni aikaa. Mutta hidas prosessi oli meille tärkeä, koska halusimme selvittää miksi Hamlet. Miksi me teemme juuri tätä tekstiä?
Tämän kertomuksen seuraava hetki on saman vuoden joulu. Cécile istuu Hakaniemen Café Talossa ja odottaa ensimmäistä katsojaa. (For those who don’t know Helsinki, all the above mentioned places are within 15 min walking distance and it’s not important to know them in order to follow this text.) Jossakin vaiheessa kylmän harjoitussalin ja kodikkaan Café Talon väliin oli syntynyt esityskonsepti johon kuuluu 22 Talmeh-korttia, opas empimiseen, dramaturginen kaari ja vähän runoutta. Voisin myös sanoa että tässä välissä Hamlet on muuttunut henkilökohtaiseksi. Esityksen nimi on Hamlet private, Hamletia ei alkuideasta huolimatta Cecile esitä vaan sen roolin joutuu ottamaan hänen katsojansa.
Saksassa toinen odottaa jo
Nyt on ensimmäisen kerran kesä tässä tarinassa. Istun sohvalla kotona Karhupuiston laidalla, on helle. Lähtööni on vielä muutamia päiviä. Ennen sitä on vielä tapaamisia ja kokouksia, muuta hommaa ja juhannus. Silti mieleni pyörii jo nyt paljon Berliinin matkan ympärillä. Hamlet lähtee helsinkiläiskorttelistaan ja suuntautuu ulkomaille. (Yes, we are leaving Helsinki and heading abroad). Olen viemässä Hamlet private -esityksemme Berliiniin. Tai minun pitäisi sanoa: siellä teen saksalaisen näyttelijän Claudian kanssa uuden version. Ensimmäisen euforian jälkeen, epäilykin iskee. Onko mahdollista viedä esityskonseptia ja luoda uusi versio toisen näyttelijän kanssa toisessa kontekstissa? Jotenkin uskon siihen. Uskon siihen koska uskon juuri tähän konseptiin. Uskon Hamletiin, näytelmän henkilökohtaisuuteen ja universaalisuuteen. Uskon esityksessä käytettyihin kortteihin. Uskon koska olen nähnyt miten ne toimivat. Ja että ne toimivat. Hämmästyneitä katsojia, sellaisia jotka itkevät, soittavat heti esityksen jälkeen varatakseen ystävälleen ajan. Katsojia jotka kokevat näkevänsä heistä itsestään kertovaa esitystä, henkilökohtaista Hamletia. Mutta vaikka uskon, tiedän myös ettei se voi olla täysin sama, teatteri ei koskaan ole sama… miten se tulee muuttumaan? Miten Claudia tulkitsee kortit? Miten hän lähestyy teemaa ja minkälaisia kysymyksiä hänellä on? Mikä kortti aiheuttaa hänelle suurimpia vaikeuksia? Onko se myös kortti numero 10 joka jäi Cécilelle pitkään epäselväksi ennen kuin senkin verho avautui…?
Hengityksen spiraali. Spirale des Atems.
Sanan spiraali. Spirale des Wortes.
Teon spiraali. Spirale der Tat.
Sekoitetaan kortteja!
Ohjaaja seisoo kynnyksellä
Kysytään korteilta! Sekoitan, nostan pakan, käännän kortin: The Threshold. Kynnys. Die Schwelle. Olen kysymysteni kanssa kynnyksellä. Kortti kehottaa minua nauttimaan tästä hetkestä ennen kuin alan toimia. Saan vielä vähän empiä ennen kuin toiminnan oikea hetki ilmenee. Kortti sanoo myös että minulla on vielä aikaa tarkastella mistä tulen kysymysteni kanssa ja mihin olen menossa. Se oli sellaisena suomalaisena kevättalvi-iltana kun valoa oli jo hiukan enemmän. Harjoitussalissa oli helle ja me odotimme ensimmäistä katsojaa.
Martina Marti on sveitsiläissyntyinen performanssitaiteilija, ohjaaja ja kääntäjä, joka muutti Helsinkiin kohta seitsemän vuotta sitten. Hänen esityksensä Hamlet private esitetään 18.-21. heinäkuuta 2013 Bar Nathanja & Heinrichissa Berliinin Neuköllnissä. Esitys on tarkoitettu yhdelle katsojalle kerrallaan ja kestää 30-40 minuuttia. Lisätietoja löytyy täältä: http://martinamarti.blogspot.fi ja lippuja voi varata sähköpostitse osoitteesta gnabcollective(a)gmail.com
Martina MartiEs geschah an einem jener finnischen Abende, wenn der Winter zum Frühling übergeht und es schon etwas länger hell ist. Ich saß mit Cécile in ihrer Küche in Kallio in Helsinki. Wir unterhielten uns. Über Theater, Shakespeare und darüber, welches für Cécile die beste Shakespeare-Rolle wäre. Wir waren uns sofort einig: es konnte nur Hamlet sein. Und so nahm die Geschichte ihren Lauf.
In Helsinki kommt ein Hamlet zur Welt
Ein Jahr später saßen wir in einem kalten Proberaum in Suvilahti und lasen Hamlet sorgfältig durch. Wir hatten nebst der Originalfassung mehrere Übersetzungen. Wir kamen langsam voran. Aber die Langsamkeit war ein wichtiger Teil des Prozesses, denn wir wollten wissen, warum Hamlet. Warum machen wir gerade diesen Text?
Die nächste Szene dieser Geschichte findet an Weihnachten im selben Jahr statt. Cécile sitzt im Café Talo in Hakaniemi und wartet auf ihren ersten Zuschauer. (For those who don’t know Helsinki, all the above mentioned places are within 15 min. walking distance and it’s not important to know them in order to follow this text.) Irgendwann zwischen dem kalten Proberaum und dem gemütlichen Café war ein Performance-Konzept zur Welt gekommen. Es bestand aus 22 Talmeh-Karten, einer Anleitung zum Zaudern, einem dramaturgischen Bogen und ein bisschen Poesie. Ich könnte auch sagen, dass Hamlet in der Zwischenzeit persönlich geworden war. Der Name der Aufführung ist Hamlet private, allerdings spielt im Gegensatz zur ursprünglichen Idee nicht Cécile Hamlet, sondern seine Rolle fällt dem Zuschauer zu.
In Deutschland wartet schon der zweite
Jetzt ist es zum ersten Mal Sommer in dieser Geschichte. Ich sitze auf dem Sofa in der Wohnung meiner Berliner Freundin im Prenzlauer Berg, es ist warm. Bis zur ersten Probe sind es noch ein paar Tage. Vorher habe ich noch einige Treffen, andere Arbeiten zu erledigen und das erste freie Wochenende in Berlin. Trotzdem drehen sich meine Gedanken schon jetzt um den Probenbeginn. Hamlet hat seinen Helsinki-Kiez verlassen und ist ins Ausland gereist. (Yes, we’ve left Helsinki and have arrived in Berlin.) Ich bringe die Aufführung Hamlet private mit mir mit. Oder besser gesagt: ich mache hier mit der deutschen Schauspielerin Claudia eine neue Version. Nach der ersten Euphorie, melden sich Zweifel. Ist es möglich ein Performance-Konzept in einen andern Kontext zu bringen und mit einer andern Schauspielerin eine neue Version zu erarbeiten? Irgendwie glaube ich daran. Ich glaube daran, weil ich gerade an dieses Konzept glaube. Ich glaube an Hamlet, an die vielen Berührungspunkte und die Universalität des Stückes. Ich glaube an die in der Vorstellung gebrauchten Karten. Ich glaube daran, weil ich erlebt habe, wie es funktioniert. Und dass es funktioniert. Erstaunte Zuschauer, solche, die weinen, gleich nach der Vorstellung anrufen und für ihre Freunde eine Karte reservieren. Zuschauer, die das Gefühl haben, die Vorstellung erzähle von ihnen selbst, die einen ganz persönlichen Hamlet erleben. Aber obwohl ich an all das glaube, weiß ich auch, dass es nie ganz das Gleiche sein kann, Theater ist nie gleich… wie wird es sich verändern? Wie interpretiert Claudia die Karten? Wie nähert sie sich dem Thema und was für Fragen hat sie? Welche Karte ist für sie die schwierigste? Ist es auch Karte Nummer 10, deren Bedeutung Cécile am längsten verschleiert blieb, bis sich auch ihr Vorhang lüftete?
Spirale des Atems. Hengityksen spiraali.
Spirale des Wortes. Sanan spiraali.
Spirale der Tat. Teon spiraali.
Mischen wir die Karten!
Die Regisseurin steht an der Schwelle
Fragen wir die Karten! Ich mische, hebe ab, drehe die Karte: The Threshold. Kynnys. Die Schwelle. Ich bin mit meiner Frage an einer Schwelle. Die Karte heißt mich, diesen Moment vor dem Handeln zu genießen. Ich darf noch ein bisschen zaudern, bevor sich der richtige Moment des Handelns offenbart. Die Karte sagt auch, dass ich noch Zeit habe, mir Gedanken zu machen, woher ich mit meiner Frage komme und wohin ich mit ihr gehe. Es war an einem jener finnischen Abende, wenn der Winter zum Frühling übergeht und es schon etwas länger hell ist. Im Proberaum war es warm und wir warteten auf den ersten Zuschauer.
Martina Marti ist Performancekünstlerin, Regisseurin und Übersetzerin. Seit bald sieben Jahren lebt die gebürtige Schweizerin in Helsinki. Vom 18.-21. Juli 2013 zeigt sie ihre Inszenierung Hamlet private in der Bar Nathanja & Heinrich in Neukölln. Die Vorstellung ist für jeweils einen Zuschauer gedacht und dauert 30-40 Minuten. Weitere Informationen findet man unter: http://martinamarti.blogspot.fi und Tickets kann man per Mail an die Adresse gnabcollectiv(a)gmail.com reservieren.
Martina Marti