Grüße aus der Küche – EIN.KÜCHEN.BAU beim Freischwimmer-Festival
Fotograf: Deniz Soezen
Unsere Installationsperformance EIN.KÜCHEN.BAU, die politisch-soziale, ästhetische und historische Dimensionen der modernen Einbauküche auslotete, tourte im Rahmen des Freischwimmer-Festivals im Winter durch renommierte Kunstzentren in Deutschland, Österreich und der Schweiz. Das seit 2004 bestehende Festival bietet neuen, auf dem deutschsprachigen Performancekunstgebiet agierenden Künstlern und Gruppen eine breite Bühne. Zum ersten Mal wurde ein Werk von einem Künstler finnischer Herkunft zum Festival eingeladen. Ich mache schon fast seit 20 Jahren Theater- und Performanceprojekte, hauptsächlich in Finnland; EIN.KÜCHEN.BAU war aber die erste von mir geleitete international tourende Produktion.
Die Medienaufmerksamkeit hat unser Team auf der Tour oft überrascht; Kritiken in Zeitungen, aber auch umfangreiche Artikel wurden geschrieben und wir gaben lange Radiointerviews. Meine Unsicherheit über die Adäquatheit der eigenen Sprachkenntnisse hat sich schnell im Medienwirbel vor der Premiere in den Berliner Sophiensaelen aufgelöst. Mein finnischer Hintergrund hat viel Aufmerksamkeit bekommen; sowohl bei Interviews als auch in Diskussionen mit dem Publikum wurden wir oft über die möglichen Anknüpfungspunkte des Projekts zu der finnischen Gesellschaft und Kultur gefragt. Sie sind nicht schwer zu finden: Die „Frankfurter Küche“ (1926) der Österreicherin Margarete Schütte-Lihotzky kann als Grundlage aller modernen westlichen serienproduzierten Einbauküchen – zum Beispiel auch der in Finnland üblichen IKEA-Fertigküche – angesehen werden. Ich selbst habe die Hälfte meines Lebens in kleinen Wohnungen in Helsinki gewohnt, mit einer kompakten Fertigküche.
Da EIN.KÜCHEN.BAU ein installatives Werk ist, trug der Aufführungsraum viel zur Stimmung des Werkes bei. Die Räume waren sehr unterschiedlich, von intim bis zu monumental. Obwohl wir in sechs Freischwimmer-Aufführungsorten das gleiche „Paket“ vorgeführt haben, fühlte es sich dank unterschiedlicher Räume jedes Mal wie eine Premiere an. Zu der Kücheninstallation, die das Ergebnis einer Aufbauperformance war, hatte das Publikum an allen Veranstaltungsorten während des ganzen Festivals freien Zugang. In der Küche durfte alles berührt, gekostet, entdeckt und probiert werden. Die Ton- und Videofragmente, die aus den Küchenschränken zu hören waren und die täglichen von mir aufgeführten „Kochaktionen“ boten unterschiedliche Perspektiven zu den mit Einbauküche verbundenen Themen an. Viele der Gäste wollten selbst die aus den Schränken hervorquellenden Fertiggerichte probieren – besonders schnell wurden die für ein deutsches und schweizerisches Publikum sehr exotischen wirkenden österreichischen Topfenknödel in vielen Städten aufgegessen.
Es hat mich positiv überrascht, wie aktiv sich das Publikum in allen Vorstellungsstädten mit der Kücheninstallation beschäftigte und auch ”zugegriffen” hat. Teilweise kann die Aktivität vielleicht dadurch erklärt werden, dass wir alle durch unsere persönliche Geschichte eine Beziehung zur Küche und zum Kochen haben; Unser Werk hat eine Berührungsfläche geboten, die deutlich im Alltag verankert ist.
Finnland und das Finnische wecken Interesse im deutschsprachigen Europa – für einen Künstler stellt also ein finnischer Hintergrund auf keinen Fall ein Hindernis dar!
Joonas Lahtinen
Der Autor ist Performancekünstler und -forscher und lebt in Wien und Helsinki.
Freischwimmer-Festival:
www.freischwimmer-festival.com
Fotograf: Deniz Soezen
Nykyaikaisen valmiskeittiön poliittis-sosiaalisia, esteettisiä ja historiallisia ulottuvuuksia luotaava installaatioperformanssimme EIN.KÜCHEN.BAU kiersi kuluneen talven ajan Saksan, Itävallan ja Sveitsin maineikkaita taidekeskuksia osana Freischwimmer-festivaalia. Vuodesta 2004 järjestetyn festivaalin tavoitteena on nostaa esiin uusia, saksankielisellä esitystaiteen kentällä toimivia tekijöitä ja ryhmiä. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun suomalaistaustaisen taiteilijan teos kutsutaan osaksi festivaalia. Olen tehnyt jo lähemmäs 20 vuotta esityksiä pääasiassa Suomessa; EIN.KÜCHEN.BAU on ensimmäinen johtamani kansainvälinen kiertueproduktio.
EIN.KÜCHEN.BAU:n saama mediahuomion määrä yllätti työryhmämme kiertueella useasti; lehtikritiikkien lisäksi projektista tehtiin laajoja artikkeleita ja annoimme myös pitkiä radiohaastatteluja. Ja kaikki saksaksi. Oma epävarmuus kielitaidon riittävyydestä karisi nopeasti jo Berliinin Sophiensaelen kantaensi-iltaa edeltävässä mediapyörityksessä. Suomalaistaustaisuuteni herätti paljon mielenkiintoa: sekä haastatteluissa että katsojien kanssa käydyissä keskusteluissa meiltä kysyttiin usein EIN.KÜCHEN.BAU:n mahdollisista liittymäkohdista suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Niitä ei kaukaa tarvitse hakea: kaikkien nykyisten länsimaisten sarjavalmisteisten valmiskeittiöiden – esimerkiksi Suomessakin yleisten IKEA:n valmistamien keittiökalusteiden – voi nähdä perustuvan itävaltalaisen Margarete Schütte-Lihotzkyn suunnitteleman “Frankfurtin keittiön” (1926) logiikkaan. Itsekin olen asunut puolet elämästäni Helsingissä pienissä asunnoissa, joissa on kompakti valmiskeittiö.
Koska EIN.KÜCHEN.BAU on installatiivinen teos, esitystilalla on suuri merkitys teoksen tunnelman kannalta. Esitystilat olivat todella erilaisia, vaihdellen intiimistä lähes monumentaaliseen. Vaikka esitimme kuudessa Freischwimmer-esityspaikassa saman “paketin”, tilaerojen ansiosta tuntui, että projekti oli aina kuin ensi-illassa. Rakennusperformanssin tuloksena syntyneeseen keittiöinstallaatioon oli yleisöllä vapaa pääsy kussakin esityspaikassa koko festivaalin ajan: keittiössä kaikkea sai koskea, maistaa, tutkiskella, kokeilla. Keittiön kaapeista kuuluvat ääni- ja videofragmentit sekä esittämäni päivittäiset “ruoanlaittoaktiot” tarjosivat erilaisia perspektiivejä valmiskeittiöön liittyviin teemoihin. Monet vieraat halusivat itse kokeilla kaapeista pursuavia valmisruokia – erityisesti varastomme (“eksoottiset”?) itävaltalaiset rahkataikinapallot (Topfenknödel) kuluivat useassa kaupungissa loppuun!
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten aktiivisesti yleisö tutustui, “kävi käsiksi” keittiöinstallaatioon kaikissa esityskaupungeissa. Aktiivisuutta selittänee osittain se, että meillä kaikilla on henkilöhistoriamme kautta jokin suhde keittiöön ja ruoanlaittoon; teoksemme tarjosi selkeästi arkeen pohjaavaa tarttumapintaa.
Suomi ja suomalaisuus kiinnostavat saksankielisessä Euroopassa – taiteilijalle suomalaistaustaisuus ei ole ainakaan huono asia!
Joonas Lahtinen
Kirjoittaja on Wienissä ja Helsingissä asuva esitystaiteilija ja -tutkija.
http://joonaslahtinen.wordpress.com
Lisätietoja EIN.KÜCHEN.BAU:n saamasta mediahuomiosta suomeksi täältä.
Lisätietoja Freischwimmer-festivaalista:
http://www.freischwimmer-festival.com
Fotograf: Deniz Soezen
Nykyaikaisen valmiskeittiön poliittis-sosiaalisia, esteettisiä ja historiallisia ulottuvuuksia luotaava installaatioperformanssimme EIN.KÜCHEN.BAU kiersi kuluneen talven ajan Saksan, Itävallan ja Sveitsin maineikkaita taidekeskuksia osana Freischwimmer-festivaalia. Vuodesta 2004 järjestetyn festivaalin tavoitteena on nostaa esiin uusia, saksankielisellä esitystaiteen kentällä toimivia tekijöitä ja ryhmiä. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun suomalaistaustaisen taiteilijan teos kutsutaan osaksi festivaalia. Olen tehnyt jo lähemmäs 20 vuotta esityksiä pääasiassa Suomessa; EIN.KÜCHEN.BAU on ensimmäinen johtamani kansainvälinen kiertueproduktio.
EIN.KÜCHEN.BAU:n saama mediahuomion määrä yllätti työryhmämme kiertueella useasti; lehtikritiikkien lisäksi projektista tehtiin laajoja artikkeleita ja annoimme myös pitkiä radiohaastatteluja. Ja kaikki saksaksi. Oma epävarmuus kielitaidon riittävyydestä karisi nopeasti jo Berliinin Sophiensaelen kantaensi-iltaa edeltävässä mediapyörityksessä. Suomalaistaustaisuuteni herätti paljon mielenkiintoa: sekä haastatteluissa että katsojien kanssa käydyissä keskusteluissa meiltä kysyttiin usein EIN.KÜCHEN.BAU:n mahdollisista liittymäkohdista suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Niitä ei kaukaa tarvitse hakea: kaikkien nykyisten länsimaisten sarjavalmisteisten valmiskeittiöiden – esimerkiksi Suomessakin yleisten IKEA:n valmistamien keittiökalusteiden – voi nähdä perustuvan itävaltalaisen Margarete Schütte-Lihotzkyn suunnitteleman “Frankfurtin keittiön” (1926) logiikkaan. Itsekin olen asunut puolet elämästäni Helsingissä pienissä asunnoissa, joissa on kompakti valmiskeittiö.
Koska EIN.KÜCHEN.BAU on installatiivinen teos, esitystilalla on suuri merkitys teoksen tunnelman kannalta. Esitystilat olivat todella erilaisia, vaihdellen intiimistä lähes monumentaaliseen. Vaikka esitimme kuudessa Freischwimmer-esityspaikassa saman “paketin”, tilaerojen ansiosta tuntui, että projekti oli aina kuin ensi-illassa. Rakennusperformanssin tuloksena syntyneeseen keittiöinstallaatioon oli yleisöllä vapaa pääsy kussakin esityspaikassa koko festivaalin ajan: keittiössä kaikkea sai koskea, maistaa, tutkiskella, kokeilla. Keittiön kaapeista kuuluvat ääni- ja videofragmentit sekä esittämäni päivittäiset “ruoanlaittoaktiot” tarjosivat erilaisia perspektiivejä valmiskeittiöön liittyviin teemoihin. Monet vieraat halusivat itse kokeilla kaapeista pursuavia valmisruokia – erityisesti varastomme (“eksoottiset”?) itävaltalaiset rahkataikinapallot (Topfenknödel) kuluivat useassa kaupungissa loppuun!
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten aktiivisesti yleisö tutustui, “kävi käsiksi” keittiöinstallaatioon kaikissa esityskaupungeissa. Aktiivisuutta selittänee osittain se, että meillä kaikilla on henkilöhistoriamme kautta jokin suhde keittiöön ja ruoanlaittoon; teoksemme tarjosi selkeästi arkeen pohjaavaa tarttumapintaa.
Suomi ja suomalaisuus kiinnostavat saksankielisessä Euroopassa – taiteilijalle suomalaistaustaisuus ei ole ainakaan huono asia!
Joonas Lahtinen
Kirjoittaja on Wienissä ja Helsingissä asuva esitystaiteilija ja -tutkija.
http://joonaslahtinen.wordpress.com
Lisätietoja EIN.KÜCHEN.BAU:n saamasta mediahuomiosta suomeksi täältä.
Lisätietoja Freischwimmer-festivaalista:
http://www.freischwimmer-festival.com
Fotograf: Deniz Soezen
Unsere Installationsperformance EIN.KÜCHEN.BAU, die politisch-soziale, ästhetische und historische Dimensionen der modernen Einbauküche auslotete, tourte im Rahmen des Freischwimmer-Festivals im Winter durch renommierte Kunstzentren in Deutschland, Österreich und der Schweiz. Das seit 2004 bestehende Festival bietet neuen, auf dem deutschsprachigen Performancekunstgebiet agierenden Künstlern und Gruppen eine breite Bühne. Zum ersten Mal wurde ein Werk von einem Künstler finnischer Herkunft zum Festival eingeladen. Ich mache schon fast seit 20 Jahren Theater- und Performanceprojekte, hauptsächlich in Finnland; EIN.KÜCHEN.BAU war aber die erste von mir geleitete international tourende Produktion.
Die Medienaufmerksamkeit hat unser Team auf der Tour oft überrascht; Kritiken in Zeitungen, aber auch umfangreiche Artikel wurden geschrieben und wir gaben lange Radiointerviews. Meine Unsicherheit über die Adäquatheit der eigenen Sprachkenntnisse hat sich schnell im Medienwirbel vor der Premiere in den Berliner Sophiensaelen aufgelöst. Mein finnischer Hintergrund hat viel Aufmerksamkeit bekommen; sowohl bei Interviews als auch in Diskussionen mit dem Publikum wurden wir oft über die möglichen Anknüpfungspunkte des Projekts zu der finnischen Gesellschaft und Kultur gefragt. Sie sind nicht schwer zu finden: Die „Frankfurter Küche“ (1926) der Österreicherin Margarete Schütte-Lihotzky kann als Grundlage aller modernen westlichen serienproduzierten Einbauküchen – zum Beispiel auch der in Finnland üblichen IKEA-Fertigküche – angesehen werden. Ich selbst habe die Hälfte meines Lebens in kleinen Wohnungen in Helsinki gewohnt, mit einer kompakten Fertigküche.
Da EIN.KÜCHEN.BAU ein installatives Werk ist, trug der Aufführungsraum viel zur Stimmung des Werkes bei. Die Räume waren sehr unterschiedlich, von intim bis zu monumental. Obwohl wir in sechs Freischwimmer-Aufführungsorten das gleiche „Paket“ vorgeführt haben, fühlte es sich dank unterschiedlicher Räume jedes Mal wie eine Premiere an. Zu der Kücheninstallation, die das Ergebnis einer Aufbauperformance war, hatte das Publikum an allen Veranstaltungsorten während des ganzen Festivals freien Zugang. In der Küche durfte alles berührt, gekostet, entdeckt und probiert werden. Die Ton- und Videofragmente, die aus den Küchenschränken zu hören waren und die täglichen von mir aufgeführten „Kochaktionen“ boten unterschiedliche Perspektiven zu den mit Einbauküche verbundenen Themen an. Viele der Gäste wollten selbst die aus den Schränken hervorquellenden Fertiggerichte probieren – besonders schnell wurden die für ein deutsches und schweizerisches Publikum sehr exotischen wirkenden österreichischen Topfenknödel in vielen Städten aufgegessen.
Es hat mich positiv überrascht, wie aktiv sich das Publikum in allen Vorstellungsstädten mit der Kücheninstallation beschäftigte und auch ”zugegriffen” hat. Teilweise kann die Aktivität vielleicht dadurch erklärt werden, dass wir alle durch unsere persönliche Geschichte eine Beziehung zur Küche und zum Kochen haben; Unser Werk hat eine Berührungsfläche geboten, die deutlich im Alltag verankert ist.
Finnland und das Finnische wecken Interesse im deutschsprachigen Europa – für einen Künstler stellt also ein finnischer Hintergrund auf keinen Fall ein Hindernis dar!
Joonas Lahtinen
Der Autor ist Performancekünstler und -forscher und lebt in Wien und Helsinki.
Freischwimmer-Festival:
www.freischwimmer-festival.com