Helsinki Noir – Antti Tuomainen über Der Heiler
Der Schriftsteller Antti Tuomainen stellte Ende September auf einer Deutschland-Lesereise seinen Thriller “Der Heiler” vor. Lotta Dufva traf ihn im Finnland-Institut zum Gespräch.
Der Mann, der in der Dämmerung eines Berliner Herbstabends ins Finnland-Institut eintritt, ist kein klischeehafter, rauchender Film Noir-Held im regennassen Trenchcoat, obwohl man sich den Autor Antti Tuomainen durchaus als solchen vorstellen könnte.
Stattdessen ähnelt er dem letzten Krimiautorgast des Instituts, Markku Ropponen –beide sind hochgewachsene, schweigsame Männer – aber während Ropponen liebenswürdige Kleinstadtkrimis über einen übergewichtigen Detektiv aus dem mittelfinnischen Jyväskylä schreibt, schlägt Tuomainen, bildlich gesprochen, das Gesicht des Lesers gegen die Helsinkier Magistrale Mannerheimintie. Sein kürzlich ins Deutsche übersetzter Roman Der Heiler, im Original Parantaja, ist ein düsteres Buch, in dem der Tatort Helsinki eine große Rolle spielt.
„Sehr einfach zusammengefasst handelt der Roman von Verbrechen und Liebe, und alles findet im durch den Klimawandel zerstörten Helsinki statt“, sagt Tuomainen.
Die Hauptfigur des Romans, Tapani Lehtinen, sucht seine Frau Johanna, eine Journalistin, die auf der Spur eines politisch motivierten Serienmörders verschwunden ist. Helsinki fließt über von Wasser und Flüchtlingen, die Reichen flüchten in den Norden, das Verbrechen regiert den Alltag. Auch wenn der Kontext stark von der Klimaerwärmung geprägt ist, spielen die Entscheidungen des einzelnen Menschen die wichtigste Rolle.
„Irgendwie finde ich, dass wir schon den höchsten Punkt des gesellschaftlich engagierten Kriminalromans erreicht haben. Ist das überhaupt noch Gesellschaftskritik, nur über die negativen Seiten der Gesellschaft zu nörgeln?“
„Es ist interessanter, den Menschen in eine Extremsituation zu bringen, um zu sehen, wie er sich im entscheidenden Moment verhält. Ein Krimi ist in diesem Sinne ein idealer Rahmen, da man die Charaktere von Anfang mit dem Unmöglichen konfrontieren kann.“
Die Übersetzungsrechte von Der Heiler sind in 26 Länder verkauft worden, und bisher wurde das Buch außerhalb Finnlands in sechs verschiedenen Sprachen herausgegeben. Den Vergleich mit Erfolgsautorin Sofi Oksanen findet er –bescheiden, wie er ist – übertrieben („Sofi hat doch fast 50 Sprachen…“). Er nimmt auf jeden Fall an, dass es genau die universelle Mischung von Liebe und Verbrechen ist, die den Lesern weltweit an Der Heiler gefällt.
Ort der Handlung ist also Helsinki. Tuomainen beschreibt die Stadt auf sehr familiäre Art und hat deswegen überlegt, wie das Buch außerhalb Finnlands empfunden wird. „Wenn ich beispielsweise richtig detailliert darstelle, in welche Straße abgebogen wird – wie hört sich das wohl an, wenn das Buch in China herausgegeben wird?“
Andererseits räumt er als echter Helsinkier ein, dass seine heimelige Stadt auch Coolnesspotenzial hat. Tuomainen sagt, dass einige finnische Prosaautoren durchaus zu seinen Vorbildern zählen, gibt aber zu, dass ihn auf dem Gebiet der Spannungsliteratur vor allem die anglo-amerikanische Tradition beeinflusst habe.
„Mir gefallen Bücher, in denen man so stark in einer Stadt anwesend ist, dass sie in der Vorstellung des Lesers lebendig wird. Ich war beispielsweise noch nie in New Orleans oder New Iberia, in denen James Lee Burkes großartige Kriminalromane spielen, aber durch seine Art zu schreiben werden die Städte wirklich zum Leben erweckt. Ich mag, wenn ein Autor seine Stadt kennt und von innen heraus von iht erzählt. Das ist echt faszinierend.“
Ob global gültige Geschichte oder Liebeslied an Helsinki: wahr ist, dass Der Heiler ein fesselndes Buch ist, das den Leser nicht vor den frühen Morgenstunden einschlafen lässt.
Interview, finnischer Originaltext und deutsche Übersetzung von Lotta Dufva
Kirjailija Antti Tuomainen kiersi Saksassa syyskuun lopussa esittelemässä rikosromaaniaan Parantaja. Suomen Saksan-instituutin vierailulla häntä haastatteli Lotta Dufva.
Berliinin pimenevästä syysillasta sisään Suomen Saksan-instituuttiin ei astu vettä valuvaan trenssiin pukeutunut ja tupakkaa polttava mies, vaikka salaa toivoisi, että kirjailija Antti Tuomainen olisi kävelevä noir-klisee.
Hän muistuttaa ulkoisesti parin metrin pituudessaan ja pikkutakissaan pikemmin instituutin edellistä rikoskirjailijavierasta, Markku Ropposta, mutta siinä missä entinen kirjastonhoitaja Ropponen kirjoittaa lempeitä pikkukaupunkilaisdekkareita jyväskyläläisestä, ylipainoa keräävästä etsivästä, lyö Tuomainen lukijan naamaa Mannerheimintien asfalttiin. Parantaja, vastikään saksaksi käännetty Der Heiler, on synkkä ja hyvin helsinkiläinen kirja.
“Parantajan voisi summata hyvin yksinkertaisesti niin, että se on rikosromaani ja rakkaustarina, ja se sijoittuu ilmastonmuutoksen runtelemaan Helsinkiin“, Tuomainen tiivistää.
Romaanin päähenkilö Tapani Lehtinen etsii vaimoaan Johannaa, reportteria, joka on kadonnut poliittisesti tekojaan perustelevan sarjamurhaajan jälkiä selvittäessään. Helsinki tulvii vettä ja pakolaisia, rikkaat pakenevat pohjoiseen, rikollisuus rehottaa. Vaikka miljöö on ilmastonmuutoksen tuhoama kaupunki, tärkeimpään osaan nousevat yksilön tekemät päätökset.
“Jotenkin tuntuu, että siinä on saavutettu jo lakipiste, että kuinka yhteiskunnallinen rikosromaani voikaan olla. Onko se loppupeleissä yhteiskunnallista, että voivotellaan sitä, miten yhteiskunnassa on paha olla, vikaa, tila on huolestuttava?”
“On mielenkiintoisempaa laittaa ihminen ääritilanteeseen, katsoa, mitä se päättää tehdä ratkaisevilla hetkillä. Rikosromaani on siinä mielessä ihanteellinen kehys, että siinä voi lähtökohtaisesti ja alusta saakka asettaa ihmiset täysin mahdottoman eteen.“
Parantajan oikeudet on myyty 26 maahan, ja tähän mennessä teos on ilmestynyt kotimaansa lisäksi kuudella kielellä. Rinnastuksen Sofi Oksasen käännösmääriin Tuomainen huiskaisee pois nöyrästi (“Ei, ei aivan, Sofilla taitaa olla lähemmäs 50“), mutta epäilee, että juuri rikoksen ja rakkauden universaalius vetoaa myös muihin kuin suomalaisiin lukijoihin.
Kirjan tapahtumapaikkana on kuitenkin Helsinki, ja Tuomainen pohtii, kuinka Suomen pääkaupungin “tuttavallinen käyttäminen“ otetaan vastaan ulkomailla. “Kun niin yksityiskohtaisesti kuvaan sitä, mille kadulle käännytään, niin miltä se kuulostaa esimerkiksi sitten kun kirja ilmestyy Kiinassa?“
Toisaalta paljasjalkainen helsinkiläinen myöntää, että kotoisassa Helsingissä on potentiaalia niin sanotuksi cooliksi kaupungiksi. Tuomainen sanoo, että suomalaisenkin proosan puolella on kirjailijoita, jotka ovat tehneet häneen valtavan vaikutuksen, mutta tunnustaa rikoskirjallisten vaikutteidensa tulevan lähinnä angloamerikkalaisesta perinteestä.
“Tykkään kirjoista, joissa ollaan niin vahvasti läsnä kaupungissa, että se muuttuu eläväksi. En ole koskaan käynyt esimerkiksi New Orleansissa tai New Iberiassa, joissa James Lee Burken hienot rikosromaanit tapahtuvat, mutta hänen tapansa kirjoittaa on sellainen, että tapahtumapaikka herää henkiin. Pidän siitä, että joku tuntee kaupunkinsa ja kertoo siitä, näyttää sen sisäpuolen. Se on hirveän kiehtovaa.”
Piti sitten Parantajaa globaalisti pätevänä tarinana tai rakkauslauluna Helsingille, totta on, että romaani vie mukanaan eikä päästä nukkumaan ennen aamuyön tunteja.
Haastattelu, teksti ja käännös: Lotta Dufva
Kirjailija Antti Tuomainen kiersi Saksassa syyskuun lopussa esittelemässä rikosromaaniaan Parantaja. Suomen Saksan-instituutin vierailulla häntä haastatteli Lotta Dufva.
Berliinin pimenevästä syysillasta sisään Suomen Saksan-instituuttiin ei astu vettä valuvaan trenssiin pukeutunut ja tupakkaa polttava mies, vaikka salaa toivoisi, että kirjailija Antti Tuomainen olisi kävelevä noir-klisee.
Hän muistuttaa ulkoisesti parin metrin pituudessaan ja pikkutakissaan pikemmin instituutin edellistä rikoskirjailijavierasta, Markku Ropposta, mutta siinä missä entinen kirjastonhoitaja Ropponen kirjoittaa lempeitä pikkukaupunkilaisdekkareita jyväskyläläisestä, ylipainoa keräävästä etsivästä, lyö Tuomainen lukijan naamaa Mannerheimintien asfalttiin. Parantaja, vastikään saksaksi käännetty Der Heiler, on synkkä ja hyvin helsinkiläinen kirja.
“Parantajan voisi summata hyvin yksinkertaisesti niin, että se on rikosromaani ja rakkaustarina, ja se sijoittuu ilmastonmuutoksen runtelemaan Helsinkiin“, Tuomainen tiivistää.
Romaanin päähenkilö Tapani Lehtinen etsii vaimoaan Johannaa, reportteria, joka on kadonnut poliittisesti tekojaan perustelevan sarjamurhaajan jälkiä selvittäessään. Helsinki tulvii vettä ja pakolaisia, rikkaat pakenevat pohjoiseen, rikollisuus rehottaa. Vaikka miljöö on ilmastonmuutoksen tuhoama kaupunki, tärkeimpään osaan nousevat yksilön tekemät päätökset.
“Jotenkin tuntuu, että siinä on saavutettu jo lakipiste, että kuinka yhteiskunnallinen rikosromaani voikaan olla. Onko se loppupeleissä yhteiskunnallista, että voivotellaan sitä, miten yhteiskunnassa on paha olla, vikaa, tila on huolestuttava?”
“On mielenkiintoisempaa laittaa ihminen ääritilanteeseen, katsoa, mitä se päättää tehdä ratkaisevilla hetkillä. Rikosromaani on siinä mielessä ihanteellinen kehys, että siinä voi lähtökohtaisesti ja alusta saakka asettaa ihmiset täysin mahdottoman eteen.“
Parantajan oikeudet on myyty 26 maahan, ja tähän mennessä teos on ilmestynyt kotimaansa lisäksi kuudella kielellä. Rinnastuksen Sofi Oksasen käännösmääriin Tuomainen huiskaisee pois nöyrästi (“Ei, ei aivan, Sofilla taitaa olla lähemmäs 50“), mutta epäilee, että juuri rikoksen ja rakkauden universaalius vetoaa myös muihin kuin suomalaisiin lukijoihin.
Kirjan tapahtumapaikkana on kuitenkin Helsinki, ja Tuomainen pohtii, kuinka Suomen pääkaupungin “tuttavallinen käyttäminen“ otetaan vastaan ulkomailla. “Kun niin yksityiskohtaisesti kuvaan sitä, mille kadulle käännytään, niin miltä se kuulostaa esimerkiksi sitten kun kirja ilmestyy Kiinassa?“
Toisaalta paljasjalkainen helsinkiläinen myöntää, että kotoisassa Helsingissä on potentiaalia niin sanotuksi cooliksi kaupungiksi. Tuomainen sanoo, että suomalaisenkin proosan puolella on kirjailijoita, jotka ovat tehneet häneen valtavan vaikutuksen, mutta tunnustaa rikoskirjallisten vaikutteidensa tulevan lähinnä angloamerikkalaisesta perinteestä.
“Tykkään kirjoista, joissa ollaan niin vahvasti läsnä kaupungissa, että se muuttuu eläväksi. En ole koskaan käynyt esimerkiksi New Orleansissa tai New Iberiassa, joissa James Lee Burken hienot rikosromaanit tapahtuvat, mutta hänen tapansa kirjoittaa on sellainen, että tapahtumapaikka herää henkiin. Pidän siitä, että joku tuntee kaupunkinsa ja kertoo siitä, näyttää sen sisäpuolen. Se on hirveän kiehtovaa.”
Piti sitten Parantajaa globaalisti pätevänä tarinana tai rakkauslauluna Helsingille, totta on, että romaani vie mukanaan eikä päästä nukkumaan ennen aamuyön tunteja.
Haastattelu, teksti ja käännös: Lotta Dufva
Der Schriftsteller Antti Tuomainen stellte Ende September auf einer Deutschland-Lesereise seinen Thriller “Der Heiler” vor. Lotta Dufva traf ihn im Finnland-Institut zum Gespräch.
Der Mann, der in der Dämmerung eines Berliner Herbstabends ins Finnland-Institut eintritt, ist kein klischeehafter, rauchender Film Noir-Held im regennassen Trenchcoat, obwohl man sich den Autor Antti Tuomainen durchaus als solchen vorstellen könnte.
Stattdessen ähnelt er dem letzten Krimiautorgast des Instituts, Markku Ropponen –beide sind hochgewachsene, schweigsame Männer – aber während Ropponen liebenswürdige Kleinstadtkrimis über einen übergewichtigen Detektiv aus dem mittelfinnischen Jyväskylä schreibt, schlägt Tuomainen, bildlich gesprochen, das Gesicht des Lesers gegen die Helsinkier Magistrale Mannerheimintie. Sein kürzlich ins Deutsche übersetzter Roman Der Heiler, im Original Parantaja, ist ein düsteres Buch, in dem der Tatort Helsinki eine große Rolle spielt.
„Sehr einfach zusammengefasst handelt der Roman von Verbrechen und Liebe, und alles findet im durch den Klimawandel zerstörten Helsinki statt“, sagt Tuomainen.
Die Hauptfigur des Romans, Tapani Lehtinen, sucht seine Frau Johanna, eine Journalistin, die auf der Spur eines politisch motivierten Serienmörders verschwunden ist. Helsinki fließt über von Wasser und Flüchtlingen, die Reichen flüchten in den Norden, das Verbrechen regiert den Alltag. Auch wenn der Kontext stark von der Klimaerwärmung geprägt ist, spielen die Entscheidungen des einzelnen Menschen die wichtigste Rolle.
„Irgendwie finde ich, dass wir schon den höchsten Punkt des gesellschaftlich engagierten Kriminalromans erreicht haben. Ist das überhaupt noch Gesellschaftskritik, nur über die negativen Seiten der Gesellschaft zu nörgeln?“
„Es ist interessanter, den Menschen in eine Extremsituation zu bringen, um zu sehen, wie er sich im entscheidenden Moment verhält. Ein Krimi ist in diesem Sinne ein idealer Rahmen, da man die Charaktere von Anfang mit dem Unmöglichen konfrontieren kann.“
Die Übersetzungsrechte von Der Heiler sind in 26 Länder verkauft worden, und bisher wurde das Buch außerhalb Finnlands in sechs verschiedenen Sprachen herausgegeben. Den Vergleich mit Erfolgsautorin Sofi Oksanen findet er –bescheiden, wie er ist – übertrieben („Sofi hat doch fast 50 Sprachen…“). Er nimmt auf jeden Fall an, dass es genau die universelle Mischung von Liebe und Verbrechen ist, die den Lesern weltweit an Der Heiler gefällt.
Ort der Handlung ist also Helsinki. Tuomainen beschreibt die Stadt auf sehr familiäre Art und hat deswegen überlegt, wie das Buch außerhalb Finnlands empfunden wird. „Wenn ich beispielsweise richtig detailliert darstelle, in welche Straße abgebogen wird – wie hört sich das wohl an, wenn das Buch in China herausgegeben wird?“
Andererseits räumt er als echter Helsinkier ein, dass seine heimelige Stadt auch Coolnesspotenzial hat. Tuomainen sagt, dass einige finnische Prosaautoren durchaus zu seinen Vorbildern zählen, gibt aber zu, dass ihn auf dem Gebiet der Spannungsliteratur vor allem die anglo-amerikanische Tradition beeinflusst habe.
„Mir gefallen Bücher, in denen man so stark in einer Stadt anwesend ist, dass sie in der Vorstellung des Lesers lebendig wird. Ich war beispielsweise noch nie in New Orleans oder New Iberia, in denen James Lee Burkes großartige Kriminalromane spielen, aber durch seine Art zu schreiben werden die Städte wirklich zum Leben erweckt. Ich mag, wenn ein Autor seine Stadt kennt und von innen heraus von iht erzählt. Das ist echt faszinierend.“
Ob global gültige Geschichte oder Liebeslied an Helsinki: wahr ist, dass Der Heiler ein fesselndes Buch ist, das den Leser nicht vor den frühen Morgenstunden einschlafen lässt.
Interview, finnischer Originaltext und deutsche Übersetzung von Lotta Dufva